Muita, joilla iso suku mutta ei olla tekemisissä?

Sama juttu. Serkkujen määräkin täsmää ainakin suunnilleen. Vanhempani eivät olleet lapsuudessani juurikaan tekemisissä sisaruksiensa kanssa. Saattoivat nähdä vaikkapa kerran vuodessa tai kahdessa ja silloinkin kuulumiset vaihdettiin usein ovensuussa seisten, "ohi vaan menossa niin äkkiä piipahdan". Eipä siinä sitten päässyt lapsella muodostumaan minkäänlaista sidettä täteihin, setiin, serkkuihin. Ei asia varsinaisesti harmita, mutta voisihan se olla toisinkin.

Inhottavaa huomata, että olen itse nyt aikuisena samanlainen. Olen tosi vähän yhteyksissä omien sisarusteni kanssa.

Ei ole mikään pakko olla tekemisissä jos ei ole mitään yhteistä. On vain vaivaannuttavaa ja teennäistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko olla tekemisissä jos ei ole mitään yhteistä. On vain vaivaannuttavaa ja teennäistä.

Ei ole mitään yhteistä? Mitä nyt vaan samaa verta .

Harmi kyllä,että perheet ja suvut on nykyään niin etäisiä/ irtonaisia/ vieraantuneita.

Joo, tätejä ja setiä on ollut alunperin 20, ja serkkuja varmasti yli 30. Ei ole näistä kehenkään mitään yhteyttä - vanhemmat vierailivat "kotipaikkakunnallaan" vielä kun olimme lapsia ja teinejä, mutta kun muutin omilleni eivät enää pyytäneet mukaan eikä itsellä ollut varaa matkustaa. Eikä edes sukulaisten yhteystietoja, eivät toki hekään minuun pitäneet mitään yhteyttä.

Aikuisena yritin muutamaan serkkuun ja tätiin tutustua, mutta vastaanotto oli aika... kuiva. Vastasivat kyllä lyhyesti viesteihin, mutta siihen tyyliin että mitä se tuokin häiritsee. Parin vuoden yrittämisen jälkeen lopetin kun he eivät itse ikinä ottaneet yhteyttä, eivätkä ikinä vaikuttaneet mitenkään ilahtuneelta yhteydenotoistani; "ei tupata kun ei tykätä".

Surullista, mutta ei yksin voi muodostaa ihmissuhdetta kenenkään kanssa pakolla.