Lue keskustelun säännöt.
Eikö oo jo liian iso taakka yhdelle ihmiselle? =´0/
22.04.2010 |
Kuulin yhdestä lapsuuden naapurista ikäviä.. Aikoinaan, kun vielä minäkin asuin kotona, hän löysi isänsä hirttäytyneenä kotoa. Myöhemmin hänen esikoislapsensa syntyi downina ja kuoli parivuotiaana ja nyt kuopus on teini-ikäisenä kuolemassa syöpään.
Ei voi mitään, mutta itku tuli, vaikken ole ihmistä nähnyt sitten lapsuusvuosien. Ihan jo ajatus, että yksi ihminen kokee kaiken tuon....
Kommentit (10)
Mä kun luulin että mulle on sattunut enemmän kuin ihmiselämään soisi mahtuvan kaikkea ikävää :-( Ikävää että jollain on vielä huonommin asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan ikävä kyllä, tässä maailmassa ei ole mitään oikeutta tai instanssia, mikä määrittelisi asiat jotka ihmisten on kohtuullista kestää. Todella surullista ja toivon todella voimia tolle naapurillesi.
Ei toivoisi kenellekään tuollaista kohtaloa.
lapsi liikenneonnettomuudessa, muutama vuosi väliä meni mies liikenneonnettomuudessa ja vajaa vuosi tästä kuoli vielä yksi lapsi tapaturmaisesti
että kaikella on joku salattu tarkoitus. Vaikkei ymmärtäisi itse, mikä tarkoitus, mutta tietoisuus kuitenkin siitä, että kaikella on tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs Helsinkiin muuttanut mies tapasi viehättävän helsinkiläisen naisen ja avioitui tämän kanssa. Pahaksi onneksi kuitenkin kerran kun nainen oli poistumassa bussista oli bussikuski hätäinen ja sulki bussin takaoven niin, että naisen takinlieve jäi ovien väliin. Bussi lähti jatkamaan matkaansa, nainen ravasi jonkin aikaa bussin vierellä kunnes horjahti bussin alle ja kuoli.
Mies sitten aikansa surtuaan otti toisen naisen itselleen (helsinkiläisen) ja kuinka ollakaan, tälle rouvalle nro 2 kävi täsmälleen samalla tavalla kuin nro 1:lle! Ravasi hänkin bussin vierellä takinlieve ovien väliin jumittuneena ja eikä siitä elävänä selvinnyt.
Ja kyllä oli tämä helsinkiläistynyt mies vihainen, voitte arvata! Ja ei kyllä enää ota itselleen helsinkiläistä naista, ei! Ne kun ei selviä elävänä kuin ihmeen kaupalla.
ON toipumassa uusiutuneesta syövästä nyt 25-vuotiaana. ON jäänyt orvoksi alle kuukauden ikäisenä, kun ensin äitinsä teki aika häijyllä tavalla itsarin ja heti perään isänsä teki saman tempun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vihaan noita joidenkin selittelyjä, miten Luoja ei anna kenellekään enemmän kuin jaksaa kantaa tai kaikella on tarkoituksensa. kyllä joillekin vaan liian paljon kärsimyksiä elämänsä aikana tulee. ihailen syvästi sukulaisnaistani, jolle elämä on tuonut monta katkeraa yllätystä (pienen lapsen tapaturmainen kuolema ja useita muita lähipiirin vakavia sairauksia, nuorella iällä kuolemaan johtavaa syöpää, kotitalon tulipalo, jossa meni kaikki, puolison äkillinen kuolema äkillisesti ym. ym.) ja siitä huolimatta hän ei ole katkera eikä masentunut. yksikin noista kokemuksista olisi voinut pysyvästi masentaa jonkun toisen.
ajattelin sanoa samanlaista kuin tuo #11. Sanonta "kellekään ei annata enemmän kuin jaksaa kantaa" on ihan puppua.
Ei pysyis järki päässä. Mun tädiltäkin kuoli ensin nuori tyttö, sitten aikuiseksi ehtinyt poika ja lopulta mies. Kaikki noin 8 vuoden sisällä.