Mies valittaa syömisistäni, vaikka olen normaalipainoinen, esim. aamuisin en pysty syömään
Aamuisin en saa alas muutakun puoli mukillista mehukeittoa. Töissä en syö vaan pakkaan ruuan mukaan. Nälkä minulle tulee siinä 16-17-aikoihin. Sitten syön puolet siitä ruuasta mitä töissä on sattunut olemaan ja juon lasin maitoa tai piimää. Vettä juon pitkin päivää n. litran. Illemmalla syön salaattia ja muutaman ruisleivän.
Miehen mukaan syön kuin hiiri, mutta samalla hän arvostelee vartaloani, kuinka siinä saisi olla enemmän lihasta. Työni on fyysistä. Nostelen ja siirtelen painavia laatikoita. Töistä tullessani ulkoilutan koirat.
Kommentit (19)
Ala sinä arvostelemaan miestä; lihava, laiska jne. Itse heittäisin tollasen miehenvätyksen menemään.
Niin ainahan lihavat kertoo miten eivät mitään koskaan syö. Ihan ilmasta hengittämällä tulee kehoon se elämisen energia tai jotain.
Tuollainen arvostelija pihalle vaan.
Yritä lisätä hieman proteiinia ruokavalioon, lihas tekee hyvää veren rasva-arvoille yms. Mutta miehelläsi ei ole oikeutta arvostella. Jättäisin.
Mihin menee se toinen puolikas ruuasta?
Sanoisin sille ukolle, että lopettaa arvostelun nyt justiinsa.
Arvostelu on haitallista, se voi joillekin aiheuttaa terveysongelmia, vaikka osalle ei. Se vaikuttaa alitajuntaan. Olisi tärkeää että mies ei sano noita lauseitaan vai pitäisikö ihan asua erillään, eroko vai pariterapeutti. Sinä päätät miten syöt tai et syö, ei mies. Se on elämäsi, ei miehen. Olet voimakas kun jaksat tehdä sitä työtä, ne joilla on voimat pois ei edes jaksaisi tai pystyisi. Varmasti on lihaksia ihan tarpeeksi naisilla, vaikka niiden näkyminen riippuu geeneistä tai kropan rakenne, joka ei myös kuulu muille. Voi varmistaa vitamiinit, mineraalit, proteiinit ja muut, sanoo sitten miehelle niistä. Miehen luonne ei usein muutu. Onko vattuileva, naisia arvioiva yleensä ajattelultaan vai huolestuva. Mitä jos naisella olisi ylipainoa runsaasti, siitä vasta miehen arvostelu ponnahtaisi kattoon?
Ettäkö raskas työ mutta syöt vasta illalla? Ei kovin uskottava tarina.
Mun mies kanssa kontrolloi mun syömisiä. Jos mä sanon illalla että on nälkä, sanoo ettei sitä tarvitse aina syödä, vaikka olisin syönyt vain pienen päivällisen. Tää on johtanut siihen, että herään yöllä joskus nälkään ja syön sitten salaa jos hän on vaikka vessassa. Esimerkiksi eilen söin kahdeksan aikaan myslipatukan. Mulla on kyllä muutama kilo ylipainoa, ei mitään suurta vaan tiedän että viisi kiloa tekisi hyvä laihduttaa. Mutta kun me ollaan eri mieltä siitä, miehen mielestä määrä on se mikä ratkaisee ja työntää joka ruokaan kermaa ja pekonia...mun mielestä mun pitäisi syödä isompia annoksia ja enemmän kasviksia. Syön kyllä salaatin töissä ja siitä tulee noin 300 grammaa, sekä jonkukn hedelmän mutta olen töissä nälissäni melkein koko päivän ja sitten saan illalla syödä pienen annoksen ruokaa. Kasviksia otan myös päivällisellä erikseen ja aamulla syön jotain marjoja. Mä luulen, että mun painoa pudottaisi alemmaksi juuri se, että söisin enemmän ja kevyemmi - hiilareita syön käytännössä vain sen hedelmän ja leivän aamupalalla sekä sen, mitä miehen laittamissa ruuissa on. Mies laittaa ja haluaa laittaa meillä ruuat. Ongelma on sekin, että hänellä lounas on jo kymmeneltä, minulla kahdeltatoista, mutta päivällisen hän laittaa aina neljäksi, koska hänene mielestään ei saa syödä liian myöhään.
Meillä menee kaikki muu hyvin, mutta syömisen kontrollointi on tehnyt minusta syömishäiriöisen, eikä mies ymmärrä sitä, vaikka olen suoraan sanonut.
Mitä järkeä olla tuollaisen kanssa? Etsiköön itseään miellyttävän kropan ja yrittäjään neuvotella sen omistajan kanssa. Noilla ihmissuhdetaidoilla tuskin onnistuu. Sinä ansaitset parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kanssa kontrolloi mun syömisiä. Jos mä sanon illalla että on nälkä, sanoo ettei sitä tarvitse aina syödä, vaikka olisin syönyt vain pienen päivällisen. Tää on johtanut siihen, että herään yöllä joskus nälkään ja syön sitten salaa jos hän on vaikka vessassa. Esimerkiksi eilen söin kahdeksan aikaan myslipatukan. Mulla on kyllä muutama kilo ylipainoa, ei mitään suurta vaan tiedän että viisi kiloa tekisi hyvä laihduttaa. Mutta kun me ollaan eri mieltä siitä, miehen mielestä määrä on se mikä ratkaisee ja työntää joka ruokaan kermaa ja pekonia...mun mielestä mun pitäisi syödä isompia annoksia ja enemmän kasviksia. Syön kyllä salaatin töissä ja siitä tulee noin 300 grammaa, sekä jonkukn hedelmän mutta olen töissä nälissäni melkein koko päivän ja sitten saan illalla syödä pienen annoksen ruokaa. Kasviksia otan myös päivällisellä erikseen ja aamulla syön jotain marjoja. Mä luulen, että mun painoa pudottaisi alemmaksi juuri se, että söisin enemmän ja kevyemmi - hiilareita syön käytännössä vain sen hedelmän ja leivän aamupalalla sekä sen, mitä miehen laittamissa ruuissa on. Mies laittaa ja haluaa laittaa meillä ruuat. Ongelma on sekin, että hänellä lounas on jo kymmeneltä, minulla kahdeltatoista, mutta päivällisen hän laittaa aina neljäksi, koska hänene mielestään ei saa syödä liian myöhään.
Meillä menee kaikki muu hyvin, mutta syömisen kontrollointi on tehnyt minusta syömishäiriöisen, eikä mies ymmärrä sitä, vaikka olen suoraan sanonut.
Jätäpä sinäkin tuo urpo, huomaat miten paljon paremmin menee ilman.
Mies ei saa edes koiria lenkitettyä? Varmaan ihan mahdoton adonis?
Nuo molemmat tarinat (ap ja tuo pekonimiehen puoliso) kuulostaa melkein liian uskomattomilta ollakseen totta. Eri teille vain niin saavat miehet kontrolloida omia syömisiään.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kanssa kontrolloi mun syömisiä. Jos mä sanon illalla että on nälkä, sanoo ettei sitä tarvitse aina syödä, vaikka olisin syönyt vain pienen päivällisen. Tää on johtanut siihen, että herään yöllä joskus nälkään ja syön sitten salaa jos hän on vaikka vessassa. Esimerkiksi eilen söin kahdeksan aikaan myslipatukan. Mulla on kyllä muutama kilo ylipainoa, ei mitään suurta vaan tiedän että viisi kiloa tekisi hyvä laihduttaa. Mutta kun me ollaan eri mieltä siitä, miehen mielestä määrä on se mikä ratkaisee ja työntää joka ruokaan kermaa ja pekonia...mun mielestä mun pitäisi syödä isompia annoksia ja enemmän kasviksia. Syön kyllä salaatin töissä ja siitä tulee noin 300 grammaa, sekä jonkukn hedelmän mutta olen töissä nälissäni melkein koko päivän ja sitten saan illalla syödä pienen annoksen ruokaa. Kasviksia otan myös päivällisellä erikseen ja aamulla syön jotain marjoja. Mä luulen, että mun painoa pudottaisi alemmaksi juuri se, että söisin enemmän ja kevyemmi - hiilareita syön käytännössä vain sen hedelmän ja leivän aamupalalla sekä sen, mitä miehen laittamissa ruuissa on. Mies laittaa ja haluaa laittaa meillä ruuat. Ongelma on sekin, että hänellä lounas on jo kymmeneltä, minulla kahdeltatoista, mutta päivällisen hän laittaa aina neljäksi, koska hänene mielestään ei saa syödä liian myöhään.
Meillä menee kaikki muu hyvin, mutta syömisen kontrollointi on tehnyt minusta syömishäiriöisen, eikä mies ymmärrä sitä, vaikka olen suoraan sanonut.
Ja sinä uskot? Mikset vaan tee juuri niin kuin itse haluat ja ostat itsellesi mieluisaa ruokaa? Onko mies sinun isäsi, joka päättää miten syöt?
Pitääkö niiden, jotka ehdoin tahdoin ovat jonkun hölmön ja/tai ilkeän kanssa, täällä aina valittaa sen hölmön ja/tai ilkeän käyttäytymisestä? Miksi? Eikö valittaja siis saa niiden hölmöjen ja/tai ilkeiden suuta kiinni? Miksi ei?
Karsea äijä.