Onko mielestänne tärkeää, että lapsella/nuorella on ystäviä ja kavereita?

Olen huomannut, ettei patistaminen auta tuossa asiassa. Lapsi tai nuori vain ärsyyntyy ja kuormittuu siitä ja se vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa. Meitä on erilaisia, kaikki eivät ole sosiaalisia eikä tarvitsekaan olla. Kaikkia tarvitaan.

Ei se mitenkään välttämätöntä ole, jos hän ei itse koe tarvitsevansa niitä. Kannattaa aina kysyä lapselta tai nuorelta, että kaipaako hän sellaisia ja tunteeko hän itsensä yksinäiseksi yksin ollessaan.

Onhan siinä yksin viihtymisessä hyviäkin puolia, ei esim. ajaudu vääränlaisiin porukoihin tai sorru tekemään tyhmiä asioita joukkopaineen vuoksi.

Kyllä kavereita pitää olla. On luonnotonta, jos nuori on ihan yksin. Se ei johda mihinkään hyvään eikä nuori tajua miten paljon menettää. Oireilu alkaa pian.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereita pitää olla. On luonnotonta, jos nuori on ihan yksin. Se ei johda mihinkään hyvään eikä nuori tajua miten paljon menettää. Oireilu alkaa pian.

Miksi minä sitten tiedän monia erakkoluonteita, jotka ovat oikein tyytyväisiä saadessaan olla omissa oloissaan?

Mieluummin mun lapset on yksin, kuin huonossa kaveriporukassa tekemässä vaikka mitä laittomuuksia ja touhuja, mistä lasten ei tarvitse vielä edes tietää. Olisihan se kiva, jos heillä olisi kunnollisia kavereita, mutta niitäpä kunnolla käyttäytyviä lapsia on harvassa, kiitos vapaan kasvatuksen.

Uskallan väittää, että aika vähän on ihmisiä, jotka eivät haluaisi ainuttakaan ystävää tai kaveria. Lähinnä osa autismikirjolaisista on sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereita pitää olla. On luonnotonta, jos nuori on ihan yksin. Se ei johda mihinkään hyvään eikä nuori tajua miten paljon menettää. Oireilu alkaa pian.

Tämä. Yksin viihtyminen voi olla selitys siihen, että ei ole kavereita. Tähän tärkeään kehitysvaiheeseen kuuluu kuitenkin orientoituminen ikäisiinsä. Vaiheen siirtäminen ei ole hyvä, koska siinä opitaan myös paljon sosiaalisia taitoja.

Suosittelisin hommaamaan sellaiselle lapselle, jolla ei ole ystäviä, kissan tai koiran. Niin, jos hän vain itsekin haluaisi tietysti.

Kyllä rohkaisin lapsena ja kutsuin kavereita meille jne. Joskus yläasteen tienoilla lopetin. Ehkä ehdotin, että pyytäis kaveria mukaan meidän kesälomareissulle tms, mutta muuten annoin olla. Poika on silleen sosiaalinen, että jos kaverit pyytää/ehdottaa hän menee, muttei itse tee aloitteita. Ehkä vasta lukioiässä löysi omanlaisiaan ihmisiä muutenkin.

Vahvat pärjää ilman kavereita.

Kyllä on, erittäin tärkeää. Mutta kaikenlainen patistelu ja pakottaminen on täysin naurettavaa, ennemminkin kannattaa panostaa esimerkiksi harrastuksiin, joissa on samanhenkisiä ihmisiä ja sitä kautta syntyy ystävyyksiä.

Pitää myös olla valmis näkemään vaivaa, ottamaan kavereita koko ajan kotiinsa, kyytimään jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereita pitää olla. On luonnotonta, jos nuori on ihan yksin. Se ei johda mihinkään hyvään eikä nuori tajua miten paljon menettää. Oireilu alkaa pian.

Tämä. Yksin viihtyminen voi olla selitys siihen, että ei ole kavereita. Tähän tärkeään kehitysvaiheeseen kuuluu kuitenkin orientoituminen ikäisiinsä. Vaiheen siirtäminen ei ole hyvä, koska siinä opitaan myös paljon sosiaalisia taitoja.

Meidän poikamme on kyllä oikeasti aina viihtynyt oikein hyvin yksin eikä ole kaivannut perheenjäsenten ja sukulaisten lisäksi juurikaan ihmisiä elämäänsä. Johtuisikohan siitä, että hänellä on Asperger?

Ihmiset ovat erilaisia. Osa on oikeasti täysiä introverttejä/erakoita. En ole ikinä ymmärtänyt tätä, että kaikki pitää pakottaa samanlaisiksi ja samaan muottiin. Monenlaisia ihmisiä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on, erittäin tärkeää. Mutta kaikenlainen patistelu ja pakottaminen on täysin naurettavaa, ennemminkin kannattaa panostaa esimerkiksi harrastuksiin, joissa on samanhenkisiä ihmisiä ja sitä kautta syntyy ystävyyksiä.

Pitää myös olla valmis näkemään vaivaa, ottamaan kavereita koko ajan kotiinsa, kyytimään jne.

Juuri näin, olen tuo yläasteikään saakka kaverijuttuihin rohkaissut. Meillä oli aina ovet auki, sai pelata ja kyyditsin poikia ees taas. Mutta ei sillä kenenkään persoonaa muuteta.

Vierailija kirjoitti:

Vahvat pärjää ilman kavereita.

Onnellisimpia ovat kuitenkin ne joilla on jotain annettavaa muillekin ihmisille. Ei elämän tarkoitus ole olla mikään yksinäinen susi joka ei tarvitse ketään lähelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereita pitää olla. On luonnotonta, jos nuori on ihan yksin. Se ei johda mihinkään hyvään eikä nuori tajua miten paljon menettää. Oireilu alkaa pian.

Tämä. Yksin viihtyminen voi olla selitys siihen, että ei ole kavereita. Tähän tärkeään kehitysvaiheeseen kuuluu kuitenkin orientoituminen ikäisiinsä. Vaiheen siirtäminen ei ole hyvä, koska siinä opitaan myös paljon sosiaalisia taitoja.

Meidän poikamme on kyllä oikeasti aina viihtynyt oikein hyvin yksin eikä ole kaivannut perheenjäsenten ja sukulaisten lisäksi juurikaan ihmisiä elämäänsä. Johtuisikohan siitä, että hänellä on Asperger?

Niin, siis autisminkirjolainen viihtyy yksin koska aspergereilla on haasteita nimenomaan normaalissa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa, mistä johtuen aikuisuudessa työttömyysaste on huomattavasti normaaliväestöä suurempaa kun ei kykene olemaan kuten tässä yhteiskunnassa ihmisten vaaditaan olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereita pitää olla. On luonnotonta, jos nuori on ihan yksin. Se ei johda mihinkään hyvään eikä nuori tajua miten paljon menettää. Oireilu alkaa pian.

Tämä. Yksin viihtyminen voi olla selitys siihen, että ei ole kavereita. Tähän tärkeään kehitysvaiheeseen kuuluu kuitenkin orientoituminen ikäisiinsä. Vaiheen siirtäminen ei ole hyvä, koska siinä opitaan myös paljon sosiaalisia taitoja.

Meidän poikamme on kyllä oikeasti aina viihtynyt oikein hyvin yksin eikä ole kaivannut perheenjäsenten ja sukulaisten lisäksi juurikaan ihmisiä elämäänsä. Johtuisikohan siitä, että hänellä on Asperger?

Minkä ikäinen poika on? Aspergerin sosiaalisessa kehityksessä voi vähentää iästä viisi vuotta, siis tietysti ihan vain ohjeena. Se on auttanut minuakin työssäni. Eli 14-vuotias poikasi olisi noin yhdeksänvuotiaan tasolla, oman 'jengiytymistarpeensa' suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereita pitää olla. On luonnotonta, jos nuori on ihan yksin. Se ei johda mihinkään hyvään eikä nuori tajua miten paljon menettää. Oireilu alkaa pian.

Tämä. Yksin viihtyminen voi olla selitys siihen, että ei ole kavereita. Tähän tärkeään kehitysvaiheeseen kuuluu kuitenkin orientoituminen ikäisiinsä. Vaiheen siirtäminen ei ole hyvä, koska siinä opitaan myös paljon sosiaalisia taitoja.

Meidän poikamme on kyllä oikeasti aina viihtynyt oikein hyvin yksin eikä ole kaivannut perheenjäsenten ja sukulaisten lisäksi juurikaan ihmisiä elämäänsä. Johtuisikohan siitä, että hänellä on Asperger?

Minkä ikäinen poika on? Aspergerin sosiaalisessa kehityksessä voi vähentää iästä viisi vuotta, siis tietysti ihan vain ohjeena. Se on auttanut minuakin työssäni. Eli 14-vuotias poikasi olisi noin yhdeksänvuotiaan tasolla, oman 'jengiytymistarpeensa' suhteen.

On jo aikuinen ja asuu omillaan.