Minkänlaista on armeijassa?
Kysymys otsikossa.
Nuorta naista kiinnostaa tietää.
Kommentit (18)
Olihan se ihan kiva kokemus, ainoastaan ne aamut oli vähä mitä oli🥱
Mieheni kertoman mukaan ihan helvetin hauskaa.
Vähän kuin pikkupoikana oli ne sotaleikit takapihan metsässä, paitsi että intti oli huomattavasti enemmän lälläritouhua.
Kokoajan on kiire odottamaan. Ei siellä kiireen välissä paljoa ehdi saada aikaiseksi.
Alussa jännittävää ja mielenkiintoista loppuvaiheessa tylsää ja hajottavaa
En tiedä vielä viiskybäisenäkään kumpi on ollut enemmän hukkaan heitettyä aikaa: 330+4 vrk valtion poikaleirillä vai se vajaat kolme vuotta lukiossa.
Paha kuvailla näin lyhyesti keskustelupalstalla. Kannattaa etsiä (nais)varusmiesten blogeja tai lukea vaikka joku Häiriö! Nainen intissä. Tarkat tiedot ja käytänteet on varmaan vähän vanhentuneita (ollaan menty teknologisempaan suuntaan ja kuri ehkä löystynyt), mutta yleisfiiliksen niistä saa
Mielenkiintoista, että puolet kansasta (naiset) on käytännössä jätetty tietämättömiksi siitä, miten Suomen puolustus käytännössä tapahtuu.
Jaanan kokemuksia:
LÄHIÖNUOREN KIRJE ARMEIJASTA KOTIIN
Mä oon ihan jees täällä. Oothan säkin. Kerro broideille et kyl tää
inttielämä aina Mäkkärin duunin voittaa.
Sano niille, että kannattaa liittyy nopeesti enneku kaikki hyvät mestat on
viety.
Mä olin aluksi uunona ku aamulla piti herätä jo kuudelta.
Siis siihen aikaahan mennään vasta goisiin, yleensä. Kai siihen tottuu.
Aamut on muuten tosi iisejä: ei hörhöjä sohvilla, ruokaa saa tarpeex,
ei hirveetä hengarii ja suihkussa on lämmintä vodaa.
Ruoka on muute vähän outoo: ei tosiaankaan mitään Big Macei ja
kunno ranskalaisii ja sheikkii ja suklaata ja batteryy.
Ranskalaisetkin on jotenkioudossa ruskeessa kuoressa joka pitää ottaa vex.
Maistuu ihan skeidalle jos ei kuori.
Sit me käydään jossain marsseilla joiden pitäis olla tosi kovii. Nää ei oo ikinä juossu kytät perässä talvella Steissiltä Itikseen aamulla hirveessä liimassa.
Kessu on vähä niinku ope: nalkuttaa koko ajan.
Kapteeni on vähän niinku opo, yhtä ääliö. Sit o jotain majurei ja everstei
jotka on kai niinku reksejä. Ei niitäkään paljo näy. Tää kerro
broideille, ne kuolee: mä saan mitaleita ampumisesta. Emmä tiiä mix.
Maalitaulut on ihan äijän nenän kokosii eikä ne ees liiku. Eikä ammu takasi,
niinku Mogadishun somalit Vuosaaressa. Makaat vaan relana ja ammut
vaan. Ei ees tartte pöllii rautaa ja ammuksii, ne ihan oikeesti antaa ne
sulle. Voiksä uskoo? Sit meillä on jotain lähitaisteluharjotteluu. Saa
vähä painii landepaukkujen kaa. Mun pitää kyllä olla tosi
varovainen ku ne menee rikki jos mä vähä innostun. Tosi paljo iisimpää ku
Itiksen kyttien kaa. Mä oon komppanian toiseks paras. Paras on Sergei
Mellunkylästä. Mut mä oonki vaa 155 pitkä ja painan 50 kiloo. Sergei on
190 ja painaa 120 kiloo ilman liimoja.
Kerro broideille et jos ne haluu ottaa vähä aikaa iisisti, ni tää on se
mesta. Sano et pitää kiirettä enne ku muut keksii.
Tyttäresi,
Janna
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kertoman mukaan ihan helvetin hauskaa.
Joskus harvoin,enimmäkseen pakkopullaa.
Armeijassa on ihanaa koska siellä opetetaan tappamaan ryssänpaskoja!
Lauletaan ja leikitään. Säännölliset päiväunet.
Ja ajoissa nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kokoajan on kiire odottamaan. Ei siellä kiireen välissä paljoa ehdi saada aikaiseksi.
Se oli just näin, onneksi kun olen autonasentaja pääsin Santahaminan korjaamolle, eikä tarvinnut näihin normi pelleilyihin osallistua. Korjaamon päällikkö joku sotaherra ja muut kaksi oli siiviilejä.
Paljon odottelua, vähän vapautta, painavat varusteet, epä-älyllistä seuraa, leireillä 2 vahtivuoroa lyhyen yölevon aikana. Ulkona kovillakin pakkasilla. Jälkeenpäin haukutaan muut lälläreiksi keskustelupalstoilla.
Täysin perseestä on mutta kaikkeen tottuu.
Mahtavaa!