Minkälaisia arjen sankareita sinä olet kohdannut elämäsi aikana? Onko joku tuntematon maksanut ostoksesi

Nuorena ja ujona olin lähdössä Au-pairiksi Saksaan, Lapista. Minulla ei ollut lähtiessäni oleskelulupapaperia, koska sitä ei kai voitu postissa lähettää tms. Minulle sanottiin, että Saksan lähetystön virkailijan asunnolta Espoosta sen voi noutaa samana päivänä (lauantai), kun lentoni Saksaan oli lähdössä. Ei ollut kännykkä-aikaa.

Helsinki-Vantaalla otin taksin lähetystövirkailijan osoitteeseen, eikä hän ollut paikalla, vaikka oltiin sovittu. Kerroin taksille jo mennessä, että tähän aikaan on sovittu tapaaminen. Olin ihan pulassa ja hätääntynyt, koska taksin mittari raksutti ja rouvaa ei kuulunut. En sanonut mitään, vaikka itku oli kurkussa.

Taksi laittoi mittarin pois päältä ja sanoi, ettei tässä mitään kiirettä hänellä ole. Odottelimme yli tunnin oven edessä, ennen kuin hän saapui. Sain paperini tai leimani, mikä olikaan. Taksi vei minut lentokentälle takaisin ja veloitti sen, mitä olisi ollut pelkät matkat. Hänen lämmin ja isällinen suhtautumisensa tilanteeseen oli uskomatonta.

Muistan tätä aina lämmöllä ja ainoana kertana, kun tuntematon on minua auttanut noin suurella sydämellä. Yritän itse aina muistaa tehdä tätä samaa muille.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ja ujona olin lähdössä Au-pairiksi Saksaan, Lapista. Minulla ei ollut lähtiessäni oleskelulupapaperia, koska sitä ei kai voitu postissa lähettää tms. Minulle sanottiin, että Saksan lähetystön virkailijan asunnolta Espoosta sen voi noutaa samana päivänä (lauantai), kun lentoni Saksaan oli lähdössä. Ei ollut kännykkä-aikaa.

Helsinki-Vantaalla otin taksin lähetystövirkailijan osoitteeseen, eikä hän ollut paikalla, vaikka oltiin sovittu. Kerroin taksille jo mennessä, että tähän aikaan on sovittu tapaaminen. Olin ihan pulassa ja hätääntynyt, koska taksin mittari raksutti ja rouvaa ei kuulunut. En sanonut mitään, vaikka itku oli kurkussa.

Taksi laittoi mittarin pois päältä ja sanoi, ettei tässä mitään kiirettä hänellä ole. Odottelimme yli tunnin oven edessä, ennen kuin hän saapui. Sain paperini tai leimani, mikä olikaan. Taksi vei minut lentokentälle takaisin ja veloitti sen, mitä olisi ollut pelkät matkat. Hänen lämmin ja isällinen suhtautumisensa tilanteeseen oli uskomatonta.

Muistan tätä aina lämmöllä ja ainoana kertana, kun tuntematon on minua auttanut noin suurella sydämellä. Yritän itse aina muistaa tehdä tätä samaa muille.

Olipas hieno kokemus. 👍

Lisääkin saa laittaa...ap

Up

Eipä kyllä muuta, kuin että jotkut nuoret miehet ovat tulleet avuksi kun esim. jarrut lukkiutuivat autostani, tai olin juuttunut hankeen.

Ei ole ollut ketään. Kun on rahat vähissä niin kaupassa lasken tuotteiden summat puhelimella. Niin riittää se raha mitä mulla on tilillä.

periaatteessa itseni, kerta olen edelleen elossa ja (?) järjissäni jotenkuten. Mutta en kyllä ole koskaan ajanu rekkaa, ja ainaki tv:n mukaan se juuri tekee sankarin. Että ehkä en sittenkään.

Tämä ei nyt taida olla vallitsevan maailmantilanteen vuoksi se suosituin tarina, mutta muistan, kun olin käymässä Pietarissa ja olin ihan hukassa, enkä onnistunut löytämään hostelliani, niin joku vanha rouva otti mua olkavarressa kiinni ja vei minut perille ihan sen hostellin respaan asti. Emme puhuneet lainkaan yhteistä kieltä, mutta hän näytti elein, että etsinkö nukkumapaikkaa ja nyökkäsin. Oli jo pimeää silloin ja oli mun eka kerta, kun olin käymässä Venäjällä yksin. Kiitos tuolle rouvalle sinä iltana.

On! Kaksi avuliasta miestä vaihtoivat puhjenneen renkaan tilalle vararenkaan. Hiljattain tajusin kaupan kassalla, että pankkikortti onkin toisessa laukussa ja käteistä ei ole. Ostokset olivat isot ja paniikki alkoi hiipiä kassan sanottua loppusumman. Takanani jonottanut naishlö riensi silloin ystävällisesti apuun. Hän maksoi ostokseni siltä seisomalta. Pakattuani ruokakassit, sain häneltä tilinron, jonne maksoin summan mobiilipankissa. Ja vähän ekstraa vaivanpalkaksi. Se oli hieno ele. Koska miten muuten ois selviytynyt siinä! Meiltä on pitkä matka kauppaan. Tavarat olis pitänyt kerätä hihnalta ja jättää kauppaan. Arkielämän pelastavia enkeleitä siis on.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt taida olla vallitsevan maailmantilanteen vuoksi se suosituin tarina, mutta muistan, kun olin käymässä Pietarissa ja olin ihan hukassa, enkä onnistunut löytämään hostelliani, niin joku vanha rouva otti mua olkavarressa kiinni ja vei minut perille ihan sen hostellin respaan asti. Emme puhuneet lainkaan yhteistä kieltä, mutta hän näytti elein, että etsinkö nukkumapaikkaa ja nyökkäsin. Oli jo pimeää silloin ja oli mun eka kerta, kun olin käymässä Venäjällä yksin. Kiitos tuolle rouvalle sinä iltana.

Valehtelet Igor, ne kaikki on hirviöitä!