Ongelma koiran kanssa, osaako joku neuvoa?
Meillä on vajaa puolivuotias rotevarakenteinen koira. Perusluonne on hyvin kiltti ja avoin, on tosi leikkisä ja aktiivinen pentu. Mutta kun tulen kotiin, riemu repeää aina niin suureksi, että koira hyppii todella rajusti ja sitten lopulta puree niin kovaa, että tosiaan sattuu, vaikka teräviä maitohampaita ei enää olekaan. Kun älähdän, koira kyllä lopettaa, mutta on tylsää aina joutua suuttumaan; kotiintulo muuttuu ärhentelyksi.
Koira joutuu olemaan yksin todella harvoin, teemme töitä kotoa käsin. Olen perheessämme ainoa, jota koira tervehtii näin. Eroahdistustako, joka purkautuu näin?
Onko kellään täällä ollut vastaavaa ongelmaa?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta mutta haluan antaa neuvon että kannattaa etsiä joku koira/lemmikkifoorumi. Tämä aihe tulee täyttymään "piikille!" jne kommenteista kuten aina käy kun joku pyytää koiran kanssa apua. Kunnon foorumilla saa paremmin apua.
Okei, kiitos varoituksesta! :)
Meillä pikkukoira mutta oli myös samoja ongelmia. Koira menee onnesta kierroksille kun tulee kotiin. Meille opetettiin huomioimaan koira vasta kun se rauhoittuu. Pitää käyttäytyä kuin olisi ilmaa. Vaikeaa mutta toimii jos vaan itse jaksaa viedä loppuun asti.
Ei ole kokemusta tuollaisesta.
Teetkö kotiin tullessasi jotain sellaista josta koira innostuu?
Meillä ei koirat ole saanet hyppiä ja kotiin tulemisissa ei olla minkäänlaisia seremonioita pidetty.
Yritä olla huomioimatta koiraa niin kauan kuin se on villiintynyt. Varmaan alussa helpommin sanottu kuin tehty. Mutta sitten kun koira huomaa, ettei omistajaa kiinnosta edes tervehtiä eikä häneltä saa yhtääm mitään reaktiota ennen kuin on rauhoittunut, niin se oppii olemaan maltillisemmin. Mutta se huomioimattomuus tarkoittaa siis sekä positiivisen että negatiivisen huomioimisen pois jättämistä.
4 jatkaa.
Koiran hyppimisiin ei kannata vastata, vaan estää kääntymällä selin ja jatkaa sitä mitä oli tekemisissä.
Täysi ignooraus niin kauan kun riehuu. Tervehtiminen rauhallisesti vain kun koira on rauhallinen.
Koulutuksella tuosta pääsee eroon. Toistoa, toistoa ja toistoa. Ei tarvitse suuttua koiralle mutta jämäkkä pitää olla. Kysy koirakoulustanne vinkkejä.
Yhteys kasvattajaan. Hänellä on usein pitkä kokemus ko. rodusta ja luonteesta.
Voit myös opettaa sille jonkun vaihtoehtoisen käytösmallin, vaikka istumisen, josta se saa positiivista huomiota. Monesti koiran(kin) on helpompi omaksua jonkun asian tekeminen kuin se, että joku asia on kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta tuollaisesta.
Teetkö kotiin tullessasi jotain sellaista josta koira innostuu?Meillä ei koirat ole saanet hyppiä ja kotiin tulemisissa ei olla minkäänlaisia seremonioita pidetty.
Eli miten tämä ei saaminen siis käytännössä näkyi teillä? Eihän ap:n koirakaan "saa" hyppiä, mutta hyppii silti.
Se on pentu, pennut riehuu.
Kysy apua oikeasta osoitteesta: kasvattajalta, rotuyhdistykseltä, palveluskoirayhdistykseltä, Kennelliitolta, hyvästä koirakirjasta ja tietenkin kouluttajalta.
Koska kai te käytte koirakoulutuksessa?
Uroskoirat tuppaa olemaan narttuja rajumpia. Jos koira on suuri ja luonteeltaan dominoiva on tarjolla vaara että se pyrkii laumanjohtajaksi. Niin ei tietenkään saa käydä.
Meillä vanhempi koira makoilee omissa oloissaan ja pentu käy kierroksilla. Jos kotiintuleva ei huomio nuorempaa koiraa, menee se puremaan ja häiritsemään vanhempaa koiraa. Kotiintulosta ei ole tehty koskaan mitään showta mutta pennulla ei vaan ole vielä tarpeeksi kykyä hillitä itseään.
Jos tilanne äityy todella pahaksi niin sitten ollaan keskeytetty antamalla pennulle suuhun eteisessä jemmassa pidetty lelu tai joku puruluu. Sitten se jättää vanhemman koiran rauhaan. Tämä on käytössä vaan äärimmäisissä tilanteissa, muuten ollaan vaan itse rauhallisia ja huomioimatta. Meillä ei kyseessä ainakaan ole eroahdistus, kamera kuvaa koiria poissaollessamme ja silloin ne vaan makoilee rauhassa.
Hyppimiseen auttaa se, että astut askeleen suoraan koiraa päin niin, että se joutuu perääntymään. Et katso koiraan, vaan kävelet vaan päin kunnes lopettaa hyppimisen ja istuu. Toiminee aika nopeasti. Sitten voit tervehtiä ja huomioida.
Niinkuin edellä jo mainittiin, täysin eleetön ignooraus niin kauan kunnes kierrokset laskevat, palkitse kun osaa rauhoittua. Ei mitään ärähtämistä tms. koira kokee huononkin huomion huomioimiseksi.
Tosiaan,niinkuin on jo vastattukin,niin sain omalta (vasta edesmenneeltä🥹)koiraltani kitkettyä tuon käyttäytymisen pois sillä,että käännyin selin koiraan,aina kun yritti hyppiä. Huomiota sai vasta,kun oli rauhoittunut. Todella nopeasti hoksasi asian ja siitä asti oli,kuin ihmisen mieli. Tsemppiä ja hitunen kärsivällisyyttä! Kyllä se siitä!
Huolestuttavaa, jos koira ei tottele ellet suutu. Vai pidätkö kieltämistä suuttumisena? Kai olette pennun kanssa koirakoulussa, sieltä saatte vinkkejä.
Niin, vie piikille = ei ongelmaa.
Harjoittele ahkerasti sitä kotiintuloa. Eli käy enemmän ulkona ilman koiraa ja kun tulet sisään kävelet vaan sisälle ilman, että kiinnität koiraan huomiota. Käänny selin, jos hyppii. Ja sitten tietenkin heti palkkaat ja kehut ja hellit, kun koira rauhoittuu.
Ei ole kokemusta mutta haluan antaa neuvon että kannattaa etsiä joku koira/lemmikkifoorumi. Tämä aihe tulee täyttymään "piikille!" jne kommenteista kuten aina käy kun joku pyytää koiran kanssa apua. Kunnon foorumilla saa paremmin apua.