Lue keskustelun säännöt.
Mitä isommat lapset, sitä isommat murheet. Nyt sen huomaa.
09.10.2022 |
Valvoin viime yönä neljä tuntia lapseni kanssa ja aamuyön itsekseni asioita miettien. Pienenä valvottiin painajaisten kanssa, nyt oikeiden asioiden vuoksi. Tuntuu että joudun kantamaan yhä enemmän huolta tuosta mitä isommaksi se kasvaa.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisten lasten kanssa hellittää jonkin verran.
Totta.
Eikä hirveästi helpota edes lapsen/sten muutettua omilleen.
Esikoinen muutti viimevuonna yliopiston alettua kotoa omilleen, useamman sadan km päähän, ja kyllä minä päivittäin mietin mitä hälle kuuluu ja "huolehdin". Kuopus asuu vielä kotona, mutta ensivuosi tuonee asiaan muutoksen, ainakin jollakin tavalla, ja mietityttää, että miten käy, mistä löytää ns paikkansa ja ylipäätään löytääkö sen ja miten pärjää.
Sillä hetkellä kun positiivisen raskaustestin tekee niin allekirjoitat itsellesi kuolemaasi asti kestävän "huolen ja huolehtimisen".
Markus Kajon sanoin; Ihmisellä jolla on lapsi/a, on oikeastaan vain yksi huoli, kaikki muu on samantekevää".
Kiva tietää, että kenties sitten kun tuo on aikuinen niin tämä vähän helpottaa! Kunhan sinne asti päästään suht kunnialla niin voi olla ylpeä.
Tähän liittyy toinenkin osapuoli joten en halua ja voi tarkemmin kertoa mutta siis lapseni töppäsi todella pahasti ja nyt sillä on syystäkin huono omatunto kyseisestä asiasta. Pari muutakin juttua tuo kertoi, mitkä oli nuorta mieltä vaivannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsilla ollut mielestäni aina aika pieniä murheita. Ehkä tässä on käynyt heidän kanssaan hyvä tuuri, mutta lapset ovat nyt 16-21 vuotiaita ja mitään isompaa ei ole tullut.
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että kenties sitten kun tuo on aikuinen niin tämä vähän helpottaa! Kunhan sinne asti päästään suht kunnialla niin voi olla ylpeä.
Tähän liittyy toinenkin osapuoli joten en halua ja voi tarkemmin kertoa mutta siis lapseni töppäsi todella pahasti ja nyt sillä on syystäkin huono omatunto kyseisestä asiasta. Pari muutakin juttua tuo kertoi, mitkä oli nuorta mieltä vaivannut.
Petti tyttö-/poikaystävää tai painosti seksiin? Jos näin niin syytäkin olla pahoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että kenties sitten kun tuo on aikuinen niin tämä vähän helpottaa! Kunhan sinne asti päästään suht kunnialla niin voi olla ylpeä.
Tähän liittyy toinenkin osapuoli joten en halua ja voi tarkemmin kertoa mutta siis lapseni töppäsi todella pahasti ja nyt sillä on syystäkin huono omatunto kyseisestä asiasta. Pari muutakin juttua tuo kertoi, mitkä oli nuorta mieltä vaivannut.
Kyllä se helpottaa, vaikka poisoppiminen on vaikeaa. Oma äitini soitteli minulle "onko rahaa, onko ruokaa, onko kaikki hyvin" -puheluita kun olin 25, naimisissa ja äiti, ja teen samaa omalleni, joka on 21.
Ihanaa, että teillä puhutaan myös hankalista asioista, tunne ettei jää yksin niiden kanssa kantaa sinne aikuisuuteen. Juuret ja siivet.
Enpä tiedä. Lapset ovat kaikki yli 40. Heillä ja heidän perheissään on ollut sairautta. Aina on huoli. Sinkun avuksi riensin kun hän sairasti syöpää. Lemmikkejä hoitamaan ja aluksi käymään kaupassa jne. Kunnes voimat palaantuivat.
Sama toisen lapsen perheessä, siellä tarvittiin apua pienten lasten kanssa.
Ja huoli on syvempi kuin joku miniä/anoppikiista, onko nyt mummi tarpeeksi vai liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan totta. Kun lapsi kasvaa, voi joutua väärään seuraan. Huumeporukoihin, tai joutua kiusatuksi, syrjäytyä mielenterveysongelmien takia jne.
Kaverit tekee tosi paljon pahaa tai hyvää. Voivat vetää lapsen mukanaan.
Hyvä perhetausta ei välttämättä takas mitään. Jos vanhemmat ovat aina töissä, eikä ole aikaa lapselle. Silloin lapsi menee menojaan.
Vierailija kirjoitti:
Totta.
Eikä hirveästi helpota edes lapsen/sten muutettua omilleen.
Esikoinen muutti viimevuonna yliopiston alettua kotoa omilleen, useamman sadan km päähän, ja kyllä minä päivittäin mietin mitä hälle kuuluu ja "huolehdin". Kuopus asuu vielä kotona, mutta ensivuosi tuonee asiaan muutoksen, ainakin jollakin tavalla, ja mietityttää, että miten käy, mistä löytää ns paikkansa ja ylipäätään löytääkö sen ja miten pärjää.
Sillä hetkellä kun positiivisen raskaustestin tekee niin allekirjoitat itsellesi kuolemaasi asti kestävän "huolen ja huolehtimisen".
Markus Kajon sanoin; Ihmisellä jolla on lapsi/a, on oikeastaan vain yksi huoli, kaikki muu on samantekevää".
Meillä vanhin muutti tammikuussa pois kotoa, mutta koska meillä on läheiset hyvät välit, niin laitamme ainakin viestin tai pari päivässä ja soittelemme joskus. Keskimmäinen lähtee syksyllä viimeistään opiskelemaan ja en usko, että hänenkään kanssa tulee enempiä huolia ja huolehtimista. Lapset ovat aina harrastaneet ja liikkuneet viisaasti kodin ulkopuolella, joten toivottavasti sama jatkuu. Minä ja miehenikään emme olleet aikoinaan mitään kovin menisin tyyppejä ja samanlaisia lapsetkin tuntuvat olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Lapset ovat kaikki yli 40. Heillä ja heidän perheissään on ollut sairautta. Aina on huoli. Sinkun avuksi riensin kun hän sairasti syöpää. Lemmikkejä hoitamaan ja aluksi käymään kaupassa jne. Kunnes voimat palaantuivat.
Sama toisen lapsen perheessä, siellä tarvittiin apua pienten lasten kanssa.
Ja huoli on syvempi kuin joku miniä/anoppikiista, onko nyt mummi tarpeeksi vai liikaa.
Aikuisella on kuitenkin jo itse vastuu elämästään. Jos lapsen saa täysi-ikäiseksi ilman mainittavia ongelmia, on onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että kenties sitten kun tuo on aikuinen niin tämä vähän helpottaa! Kunhan sinne asti päästään suht kunnialla niin voi olla ylpeä.
Tähän liittyy toinenkin osapuoli joten en halua ja voi tarkemmin kertoa mutta siis lapseni töppäsi todella pahasti ja nyt sillä on syystäkin huono omatunto kyseisestä asiasta. Pari muutakin juttua tuo kertoi, mitkä oli nuorta mieltä vaivannut.
Petti tyttö-/poikaystävää tai painosti seksiin? Jos näin niin syytäkin olla pahoillaan.
En kommentoi. Se mistä meillä itkettiin ja juteltiin viime yönä eli se miten lapseni mokasi ei kuulu tänne. Haluan yleistä keskustelua asiasta, en oman lapseni kiusaamista. Hän tiesi itsekin tehneensä väärin ja oli siitä ihan rikki. Eiköhän siinä ollut hänelle rangaistusta ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että kenties sitten kun tuo on aikuinen niin tämä vähän helpottaa! Kunhan sinne asti päästään suht kunnialla niin voi olla ylpeä.
Tähän liittyy toinenkin osapuoli joten en halua ja voi tarkemmin kertoa mutta siis lapseni töppäsi todella pahasti ja nyt sillä on syystäkin huono omatunto kyseisestä asiasta. Pari muutakin juttua tuo kertoi, mitkä oli nuorta mieltä vaivannut.
Petti tyttö-/poikaystävää tai painosti seksiin? Jos näin niin syytäkin olla pahoillaan.
En kommentoi. Se mistä meillä itkettiin ja juteltiin viime yönä eli se miten lapseni mokasi ei kuulu tänne. Haluan yleistä keskustelua asiasta, en oman lapseni kiusaamista. Hän tiesi itsekin tehneensä väärin ja oli siitä ihan rikki. Eiköhän siinä ollut hänelle rangaistusta ihan tarpeeksi.
Sori nyt vaan mutta kyllä tosta voi sen päätellä. Nolottaako kun oma lapsi on tuollainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että kenties sitten kun tuo on aikuinen niin tämä vähän helpottaa! Kunhan sinne asti päästään suht kunnialla niin voi olla ylpeä.
Tähän liittyy toinenkin osapuoli joten en halua ja voi tarkemmin kertoa mutta siis lapseni töppäsi todella pahasti ja nyt sillä on syystäkin huono omatunto kyseisestä asiasta. Pari muutakin juttua tuo kertoi, mitkä oli nuorta mieltä vaivannut.
Petti tyttö-/poikaystävää tai painosti seksiin? Jos näin niin syytäkin olla pahoillaan.
En kommentoi. Se mistä meillä itkettiin ja juteltiin viime yönä eli se miten lapseni mokasi ei kuulu tänne. Haluan yleistä keskustelua asiasta, en oman lapseni kiusaamista. Hän tiesi itsekin tehneensä väärin ja oli siitä ihan rikki. Eiköhän siinä ollut hänelle rangaistusta ihan tarpeeksi.
Sori nyt vaan mutta kyllä tosta voi sen päätellä. Nolottaako kun oma lapsi on tuollainen?
Älä viitsi ilkeillä. Tämä on kumma paikka. Asia lu asia niin aina löytyy keino lyödä lyötyä.
Tsemppiä ap:lle. Itsekin todennut saman ja välillä kyllä huolet valvottaa useammankin yön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Lapset ovat kaikki yli 40. Heillä ja heidän perheissään on ollut sairautta. Aina on huoli. Sinkun avuksi riensin kun hän sairasti syöpää. Lemmikkejä hoitamaan ja aluksi käymään kaupassa jne. Kunnes voimat palaantuivat.
Sama toisen lapsen perheessä, siellä tarvittiin apua pienten lasten kanssa.
Ja huoli on syvempi kuin joku miniä/anoppikiista, onko nyt mummi tarpeeksi vai liikaa.Aikuisella on kuitenkin jo itse vastuu elämästään. Jos lapsen saa täysi-ikäiseksi ilman mainittavia ongelmia, on onnistunut.
Meinaat ettei saa aikuisten lapsien sairauksia murehtia ja auttaa jos voi/ jaksaa/ kykenee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että kenties sitten kun tuo on aikuinen niin tämä vähän helpottaa! Kunhan sinne asti päästään suht kunnialla niin voi olla ylpeä.
Tähän liittyy toinenkin osapuoli joten en halua ja voi tarkemmin kertoa mutta siis lapseni töppäsi todella pahasti ja nyt sillä on syystäkin huono omatunto kyseisestä asiasta. Pari muutakin juttua tuo kertoi, mitkä oli nuorta mieltä vaivannut.
Petti tyttö-/poikaystävää tai painosti seksiin? Jos näin niin syytäkin olla pahoillaan.
En kommentoi. Se mistä meillä itkettiin ja juteltiin viime yönä eli se miten lapseni mokasi ei kuulu tänne. Haluan yleistä keskustelua asiasta, en oman lapseni kiusaamista. Hän tiesi itsekin tehneensä väärin ja oli siitä ihan rikki. Eiköhän siinä ollut hänelle rangaistusta ihan tarpeeksi.
Sori nyt vaan mutta kyllä tosta voi sen päätellä. Nolottaako kun oma lapsi on tuollainen?
No sitten päättelet niin. Ei mua nolota. Hyvä että tuli pyytämään multa apua.
Ihan päinvastoin. Mitä isommaksi kasvavat sitä helpompaa on. Ovat itsenäisiä vastuullisia ihmisiä. Pienenä oli isot murheet ja todella uuvuttavaa. Isompana ei ole ollut enää mitään ihmeellisempää.
Näin on. Meillä helpotti molempien kanssa 20 v.
Kyllä tuo totta on. Ongelmien ja murheiden laajuus kasvaa, kun lapsille tulee lisää ikää. Mutta sen huomaa vasta, kun on itse kokenut.