Pitääkö vanhaa vanhempaansa tavata usein?

Ei tuohon ole mitään yhtä oikeaa vastausta. 

Jos tuo on se normaali tahti mitä olette aiemminkin tavanneet niin ok

Mielestäni kannattaa elää niin, että ei sitten toisen kuoleman jälkeen kadu, että olisi pitänyt nähdä enemmän. Silloin on sopiva näkemistahti, kun ei tuollaista tule kokemaan.

Ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Ihan on hyvä annat isukin olla rauhassa ja tavata tytteleitä.

Iskällä on kyllä uusi naisystävä (tosi kiva), mutta en häntä tytteliksi kuvaisi. Jos tuo naisystävä olisi äitini, kävisin häntä mielelläni tapaamassa ja soittelisin usein. (Ei asu isän kanssa.)

Ap

Ite kärsin siitä kun lapseni käy ja soittelee harvoin. Vanhana kun olisi sitä aikaakin yllin kyllin.

Sitten kun olet vanha ja kaipaat kavereita muistat miltä isästäsi tuntui odotella yhteydenottoja.

Jokainen tyylillään. Itse avustan iäkästä isääni jatkuvasti, hän on minulle todella tärkeä ja ainoa omainen. Tämä auttaminen on minulle kunniatehtävä, koska isäni on aina auttanut minua.

Eiköhän se mene kahteen suuntaan - jos isäsi haluaisi vaikka soitella useammin, niin soittaisi. Et sinä voi olla kokonaan vastuussa teidän ihmissuhteesta.

Itseäni harmittaa, kun omilla vanhemmilla on niin paljon omia menoja, etteivät kerkeä minua tai lastenlapsia tavata saati soittaa useammin. Sitten kehtaavat vielä kitistä ja syyllistää meitä, kun on niin ikävä. Kuitenkin minä olen se, joka 95% teen aloitteen. Usein mietin, halutaanko meitä edes tavata vai tapaavatko vanhemmat vain tavan vuoksi.

Käy ihmeessä isäsi luona jos hän sitä arvostaa ja tuntuu kaipaavan. Saat siitä paljon arvokasta itsellesi ja muistoja jos olet rakastava lapsi.

Olen se vanhempi joka ottaa lapseensa yhteyttä, lapsi vaan kun pyytää esim. merkkipäiville. Lapsikin voi olla kylmä ja piittaamaton.

Pitääkö poikaystävää tavata usein? Pitääkö kummilasta tavata usein? Pitääkö sisaruksia tavata usein? Pitääkö kaupassa käydä usein? Pitääkö kuntosalilla käydä usein?

Vierailija kirjoitti:

Käy ihmeessä isäsi luona jos hän sitä arvostaa ja tuntuu kaipaavan. Saat siitä paljon arvokasta itsellesi ja muistoja jos olet rakastava lapsi.

Päinvastoin sanoo, että ei jaksa vahdata puhelinta (kun hankalaa saada häntä kiinni puhelimitse) eikä katso tekstareita, koska ei jaksa. Koronaa pelkää, joten ei toivo meitä kylään, mutta kyläilyn aikana tuntuu, että on ihan ok tulla, jos tuodaan omat eväät ja lapset ovat hiljaa. Sen tiedän, että pitkiä kyläilyjä ei halua (ei ole koskaan halunnut).

En nyt koe siitä mitään kauhean arvokasta saavani itselleni tai kummempia muistojakaan. Pitäisikö? Jos siis olen Rakastava Lapsi?

Ap

Kun ihminen vanhene, hän kaipaa kontakteja lapsiinsa. Ap. ajattelee asiaa itsekkäästi, koita miettiä asiaa empaattisemmin. Varmasti isäsi ilahtuu, jos otat yhteyttä useammin.

Ei siis ole valittanutkaan? Mieluumminhan niin kuin jotain kaksoissidosviestintää. Ehkä olet vain tullut sukuun?

Ap, sä tapaat isääsi, jos haluat. Ei läheisten tapaamiseen mitään sääntöjä ole.

Jos isäsi tapaaminen on sulle vastenmielistä, niin anna olla. Kyllä isäsi sen vastenmielisyytesi huomaa.

Mä en ole tavannut vanhempiani kuin viimeksi vuosi sitten. Huono omatunto kyllä on. Mutta kun en vaan halua mennä sinne, mua on syyllistetty ja pidetty huonona jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen vanhene, hän kaipaa kontakteja lapsiinsa. Ap. ajattelee asiaa itsekkäästi, koita miettiä asiaa empaattisemmin. Varmasti isäsi ilahtuu, jos otat yhteyttä useammin.

Isä kertoo joka puhelussa, että hänen naisystävänsä aikuiset lapset eivät yhtään ymmärrä, että ei näin korona-aikaan voi koko ajan rampata mummolassa ja että ei se mummo jaksa mitään lapsenlapsia joka kuukausi hoitaa ja vielä ruokkia kalliilla ruualla.

Isäni ja äitini tappeli ennen kovasti, kun äiti halusi nähdä meitä (ja kun matkaa on, niin mielellään oltaisiin jääty yöksikin esim. jouluna), mutta isä ei halunnut.

Ap

Mä en ole nähnyt äitiäni kahteen vuoteen. Soitellaan kyllä pari kertaa kuukaudessa. Olisin kesällä halunnut jo tavata mutta hän ei halunnut. En tiedä johtuiko se koronapelosta vai mistä.

Ei meillä koskaannole kovin lämpimät välit olleet.

Vierailija kirjoitti:

Olen se vanhempi joka ottaa lapseensa yhteyttä, lapsi vaan kun pyytää esim. merkkipäiville. Lapsikin voi olla kylmä ja piittaamaton.

No siinä voi kyllä itse katsoa peiliin ja miettiä miksi näin on.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen vanhene, hän kaipaa kontakteja lapsiinsa. Ap. ajattelee asiaa itsekkäästi, koita miettiä asiaa empaattisemmin. Varmasti isäsi ilahtuu, jos otat yhteyttä useammin.

Mun äiti muutti toiselle puolelle Suomea, kotiseudulleen eläköidyttyään. No hyvää matkaa sitten vaan, ei nähdä enää juurikaan. Hän yrittää soitella liiankin usein ja esittää siellä päässä että olisimme jotenkin läheisiä mitä emme ole koskaan olleet.

Ap, miksi vihaat isääsi noin paljon ja haluat hänen viettävän vanhuudepäivänsä yksinäisyydessä unohdettuna.