Mun palkka on alle 2000 brutto. Mutta en vaan uskalla yrittää hakea muuta työtä.

"You miss 100% of the shots you don't take." - Wayne Gretzky

Kuvitellaan, että odotat viisi vuotta, ja saat lainan maksettua. Loppuuko pelkosi, ettet osaa mitään, siihen paikkaan? Tuskin loppuu. Mitä kauemmin teet samaa hommaa, sitä vaikeammalta tuntuu siirtyä uuteen. Mutta ei se väärin ole. Joillekin tuttu ja turvallinen on paras vaihtoehto. Mitä juuri sinä haluat eniten? Oppia uutta ja kärsiä vähän epämukavuutta uuden työn takia, vai sitä tuttua ja vanhaa. 

Kannattaa hakea korkeatasoisempia työpaikkoja. Ei se välttämättä tarkoita sitä, että heti tulisit valituksi noihin paikkoihin. Jos pääset kuitenkin haastatteluihin, on se sinulle hyvää itseluottamus- ja itsetuntemusharjoittelua. Jo työhakemuksen laatiminen on hyvää harjoitusta ja saa pohtimaan omia vahvuuksiaan.

Mikään ei ole parempaa itsetunnon kohotusta kun olet lähettänyt työhakemuksen ja saat kutsun haastatteluun.

Voisitko tehdä jotain lisätyötä tuon lisäksi?

Yrittäminen kannattaa. Jo työhakemuksen laatiminen on yrittämistä, josta voit olla ylpeä. Askel kerrallaan eteenpäin. Jos saat kutsun haastatteluun, voit ajatella, että kun olen päässyt näin pitkälle, niin selviydy kyllä haastattelustakin.

"Et uskalla hakea"?

Mitähän pelottavaa jossain hakemisessa on? Haetun työn voi joko ottaa, jos sen saa, tai jättää ottamatta, jos ei kiinnostakaan sitä ottaa.

Minä olen muutaman kerrankin vaihtanut alaa. Siivoojasta hoitotyöhön ja sieltä avustajaksi. Taas haluaisin vaihtaa alaa johonkin muuhun. Voisin kokeilla vaikka jotain kaupan hyllyttäjän hommia joskus, jossa saisin asetella ruokatarvikkeita hyllylle tai vaatteita esille. Tai jotain humanitääristä työtä.

En ole lainkaan kauan samassa paikassa viihtyvää tyyppiä, vaan kyllästyn nopeasti.

Joskus suurin riski on olla ottamatta sitä elämää muuttavaa riskiä, koska silloin joutuu elää loppuelämänsä onnettomana. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen muutaman kerrankin vaihtanut alaa. Siivoojasta hoitotyöhön ja sieltä avustajaksi. Taas haluaisin vaihtaa alaa johonkin muuhun. Voisin kokeilla vaikka jotain kaupan hyllyttäjän hommia joskus, jossa saisin asetella ruokatarvikkeita hyllylle tai vaatteita esille. Tai jotain humanitääristä työtä.

En ole lainkaan kauan samassa paikassa viihtyvää tyyppiä, vaan kyllästyn nopeasti.

Miksi tähtäät noin matalalle kuin hyllyttäjän homma? Ehkä kyllästyt nimenomaan siksi, että tyydyt liian vähään, etkä seuraa omia unelmiasi. 

Täysin sama tilanne täällä. Palkka rimaa hipoen yli 2000€ kuukaudessa bruttona ja en uskalla vaihtaa työpaikkaa, koska pelkään uuden paikan olevan vielä huonompi, tai että en opi siellä kunnolla asioita. Minulla on aina ollut sellainen fiilis mitään osaa mitään. Usein kun joku viisaampi selittää jotain, niin sitä huomaa oman tyhmyytensä. Töissä joku oikeasti fiksu selittää, että miksi tässä prosessissa on ongelmia tyylin: "tänne kertyy sähkövaraus ja sen takia tuolla sitten taas on resonointia...ym ym". Minua pidetään hyvänä ja viisaanakin työntekijänä, mutta en oikeasti ymmärrä mistään mitään. Se on hiton raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Täysin sama tilanne täällä. Palkka rimaa hipoen yli 2000€ kuukaudessa bruttona ja en uskalla vaihtaa työpaikkaa, koska pelkään uuden paikan olevan vielä huonompi, tai että en opi siellä kunnolla asioita. Minulla on aina ollut sellainen fiilis mitään osaa mitään. Usein kun joku viisaampi selittää jotain, niin sitä huomaa oman tyhmyytensä. Töissä joku oikeasti fiksu selittää, että miksi tässä prosessissa on ongelmia tyylin: "tänne kertyy sähkövaraus ja sen takia tuolla sitten taas on resonointia...ym ym". Minua pidetään hyvänä ja viisaanakin työntekijänä, mutta en oikeasti ymmärrä mistään mitään. Se on hiton raskasta.

Hiljainen ihminen voi päätyä tuollaiseen tilanteeseen. Etenkin mies. Eräs nuori mies kommentoi vaan joskus tauolla baarissa käymistä ja muuten oli melko hiljaa, ja silti vanhakin kokenut nainen piti häntä osaavana. Ei ollut nähnyt työn jälkeä, jostain syystä vaan tyyppiä kohdeltiin arvostavasti.