Millainen on hyvän perheen lapsi aikuisena?

Ei välttämättä mitenkään. 

Mutta usein osaa esim. olla ystävällinen ja kohtelias toisia kohtaan, ja käyttäytyy kunnioittavasti myös "vähempiosaisia " kohtaan. 

Hyvänä ja kohteliaana käytöksenä muille.. Huomioonottava.

Ei toki 100% ajasta mene näin.

Riippuu ihmisestä. Hyvän perheen lapsi voi aikuisena olla täysin hunningolla ja uhriutua kaikesta ja kurjista oloista tullut voi kukoistaa. Toki hyvästä perheestä tulleella on paremmat todennäköisyydet menestyä elämässään ja elää tyytyväisenä, kun ei ole lapsuudessa nujerrettu ja koettu turvattomuutta.

Ei voi yleistää. Meidän suvussa yksi lapsi oli tosi vaikeista oloista (mammalle maistui alkoholi ja vaihtuvat miehet) ja murrosikä oli kyllä vaikea, mutta hänestä tuli erittäin empaattinen ja fiksu aikuinen. Valmistui ihmisläheiselle alalle huippuarvosanoin, kun lähti opiskelemaan "vähän aikuisempana" ja on erittäin pidetty. 

Vierailija kirjoitti:

Ei voi yleistää. Meidän suvussa yksi lapsi oli tosi vaikeista oloista (mammalle maistui alkoholi ja vaihtuvat miehet) ja murrosikä oli kyllä vaikea, mutta hänestä tuli erittäin empaattinen ja fiksu aikuinen. Valmistui ihmisläheiselle alalle huippuarvosanoin, kun lähti opiskelemaan "vähän aikuisempana" ja on erittäin pidetty. 

Kyllä, juuri näin. Omassakin suvussa on esimerkki "äpärälapsesta" , joka asui juoppojen enojen kanssa ja teki työuran tehtaanjohdossa, sekä oli huomaavaisin ihminen, joka olla voi. Ja oli mitä parhain isä ja isoisä. 

Siksi vastaukseeni kirjoitinkin, ettei välttämättä aina näy tuo tausta 

1

Useimmin ainakin paremmin koulutettu. On paljon helpompaa menestyä koulussa, kun saa alusta asti kotoa tukea, apua läksyihin ja kokeiksiin valmistautumiseen ja lähteä aamuisin kunnollisissa kamppeissa, vatsa täynnä ja hyvin nukkuneena. Verrattuna siis siihen, että pitää selvitä huolehtia itse ja kuunnella yöt juoppojen mölinää tai riitelyä.

Elämän perustaidot on hallussa, kuten rahankäyttö, päivärytmi, terveellinen ruoka ja liikunta.

Monilla on myös joku harrastus, vaikka ratsastus tai kuvataide tai joku soitin, mitä on harrastanut lapsesta asti. On myös kokemusta erilaisista paikoista ja tilanteista, vaikkapa miten toimitaan hotelliaamupalalla ja teatterissa ja lentokentällä.

Monilla on myös sellainen itsevarmuus, kun kotona on aina sanottu, että totta kai pystyt mihin tahansa ja voit valita minkä ammatin tahansa, kunhan vaan teet töitä sen eteen. Huonompiosaisessa suvussa on enemmän näköalattomuutta, kun ei kukaan muukaan ole yltänyt kummoisiin saavutuksiin.

Oman kokemukseni mukaan juuri hyväosaisten lapset olleet todella itsekkäitä ja empatiakyvyttömiä. Kaikki pyöri oman itsen ympärillä. Alkoholistiperheen tytär taas ihan täydellisen ihana ihminen.

Tulee mieleen että timantit syntyvät kuumuudessa ja paineessa. Näin se menee monesti ihmiselläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi yleistää. Meidän suvussa yksi lapsi oli tosi vaikeista oloista (mammalle maistui alkoholi ja vaihtuvat miehet) ja murrosikä oli kyllä vaikea, mutta hänestä tuli erittäin empaattinen ja fiksu aikuinen. Valmistui ihmisläheiselle alalle huippuarvosanoin, kun lähti opiskelemaan "vähän aikuisempana" ja on erittäin pidetty. 

Kyllä, juuri näin. Omassakin suvussa on esimerkki "äpärälapsesta" , joka asui juoppojen enojen kanssa ja teki työuran tehtaanjohdossa, sekä oli huomaavaisin ihminen, joka olla voi. Ja oli mitä parhain isä ja isoisä. 

Siksi vastaukseeni kirjoitinkin, ettei välttämättä aina näy tuo tausta 

1

Kuulostaisi ihan minun enolta, kaikki kertomasi käy, mutta eno on vielä elossa. 

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan juuri hyväosaisten lapset olleet todella itsekkäitä ja empatiakyvyttömiä. Kaikki pyöri oman itsen ympärillä. Alkoholistiperheen tytär taas ihan täydellisen ihana ihminen.

Tulee mieleen että timantit syntyvät kuumuudessa ja paineessa. Näin se menee monesti ihmiselläkin.

Hyväosainen ja hyvä perhe eivät ole synonyymeja. Minusta hyväosainen tarkoittaa paljon rahaa, hyvä perhe sitä, että peruasiat on kunnossa, saa ruokaa ja rakkautta ja on sen verran tuloja, että ei tarvitse varsinaista puutetta nähdä. Koen omat lapseni hyvän perheen lapseksi, mutta en hyväosaiseksi. Hyvä perhe olemme siksi, että meillä välitetään ja kuunnellaan. Kun lapsilla oli vielä yhteinen huone ja kerrossänky, kuulin kerran heidän mentyä nukkumaan juttelevan "meidän äiti on kyllä tosi kiva", mihin toinen vastasi "niin on ja hyvä että välillä vähän komentaakin, että me opitaan mikä on väärin". Olivat jotain 10 ja 8. 

9 lisää, että lapsista tuli fiksuja aikuisia. Vielä on uran luonti kesken, mutta fiksuja ja pidettyjä ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvänä ja kohteliaana käytöksenä muille.. Huomioonottava.

Ei toki 100% ajasta mene näin.

Tunnen ns hyvän perheen lapsia, oikeastaan kaikki kenet tunnen tai olen tuntenut ovat hyvistä perheistä. Ihan tavallisia ihmisiä, toki joukossa on heitä jotka ovat saaneet elämänsä hunningolle, muutama on sen myötä kuollut nuorena. Mutta aikuisena olen tutustunut ihmisiin jotka ovat ns huonommista perheistä, ihan tavallisia hekin. Joten et voi koskaan tietää ihmisestä, jos et ole tuntenut lapsesta asti, mikä on tausta. Valitettavasti tunnen hyvien perheiden lapsia, jotka aikuisena ovat täysiä kusipäitä, itsekeskeisiä täysin vailla käytöstapoja

Vierailija kirjoitti:

Useimmin ainakin paremmin koulutettu. On paljon helpompaa menestyä koulussa, kun saa alusta asti kotoa tukea, apua läksyihin ja kokeiksiin valmistautumiseen ja lähteä aamuisin kunnollisissa kamppeissa, vatsa täynnä ja hyvin nukkuneena. Verrattuna siis siihen, että pitää selvitä huolehtia itse ja kuunnella yöt juoppojen mölinää tai riitelyä.

Elämän perustaidot on hallussa, kuten rahankäyttö, päivärytmi, terveellinen ruoka ja liikunta.

Monilla on myös joku harrastus, vaikka ratsastus tai kuvataide tai joku soitin, mitä on harrastanut lapsesta asti. On myös kokemusta erilaisista paikoista ja tilanteista, vaikkapa miten toimitaan hotelliaamupalalla ja teatterissa ja lentokentällä.

Monilla on myös sellainen itsevarmuus, kun kotona on aina sanottu, että totta kai pystyt mihin tahansa ja voit valita minkä ammatin tahansa, kunhan vaan teet töitä sen eteen. Huonompiosaisessa suvussa on enemmän näköalattomuutta, kun ei kukaan muukaan ole yltänyt kummoisiin saavutuksiin.

Toisaalta onko saanut vanhemmilta aikaa ja läsnäoloa jos he ovat uraihmisiä? Yrittäjät yms.

Hyvän perheen lapsi ei myöskään välttämättä ole saanut ehdotonta hyväksyntää, sillä se on tullut suoritusten kautta? Koska vanhemmat haluavat lastensa pyrkivän ainakin samaan luokka-asemaan mihin itse ovat työllään päässeet?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmin ainakin paremmin koulutettu. On paljon helpompaa menestyä koulussa, kun saa alusta asti kotoa tukea, apua läksyihin ja kokeiksiin valmistautumiseen ja lähteä aamuisin kunnollisissa kamppeissa, vatsa täynnä ja hyvin nukkuneena. Verrattuna siis siihen, että pitää selvitä huolehtia itse ja kuunnella yöt juoppojen mölinää tai riitelyä.

Elämän perustaidot on hallussa, kuten rahankäyttö, päivärytmi, terveellinen ruoka ja liikunta.

Monilla on myös joku harrastus, vaikka ratsastus tai kuvataide tai joku soitin, mitä on harrastanut lapsesta asti. On myös kokemusta erilaisista paikoista ja tilanteista, vaikkapa miten toimitaan hotelliaamupalalla ja teatterissa ja lentokentällä.

Monilla on myös sellainen itsevarmuus, kun kotona on aina sanottu, että totta kai pystyt mihin tahansa ja voit valita minkä ammatin tahansa, kunhan vaan teet töitä sen eteen. Huonompiosaisessa suvussa on enemmän näköalattomuutta, kun ei kukaan muukaan ole yltänyt kummoisiin saavutuksiin.

Toisaalta onko saanut vanhemmilta aikaa ja läsnäoloa jos he ovat uraihmisiä? Yrittäjät yms.

Hyvän perheen lapsi ei myöskään välttämättä ole saanut ehdotonta hyväksyntää, sillä se on tullut suoritusten kautta? Koska vanhemmat haluavat lastensa pyrkivän ainakin samaan luokka-asemaan mihin itse ovat työllään päässeet?

Ap

Eihän tuossa puhuttu uraihmisten lapsista, vaan hyvien perheiden lapsista. Ei se ole ollenkaan sama asia.

Up