Jos olette etukäteen tietäneet, että odotatteko tyttöä vai poikaa, niin onko se vaikuttanut....

Mä olin saanut ensin 2 poikaa. Ja kolmannen kohdalla oli niin poika-fiilis. Sitten lasketun ajan jälkeen selvisi että se onkin tyttö! Ja mun tunteet heitti mullinmallin! Kyllä se pahmensi mua jotenki! Ihan hölmöä oli. :D Mutta ei se rakkaus ole silti erilaista ollut. Ihan samallatavoin olen rakastanut ja kohdellut eri sukupuolia. Tytöllä samat säännö kuin pojilla. Ja kyllä sitä EI sanaa on viljelty tytölle ehkä enempiki ku pojille.

Jo ennen sitä mulla oli vahva tuntemus kumpi tulossa ja se piti paikkansa.



Jotenkin musta tuntuu että suhtaiduin lapseen jo odotusaikana yksilönä, en "vauvana". Olin erityistarkkailussa toisessa raskaudessa ja ultrattiin jatkuvasti. Uusilla laitteilla näki jo lapset kasvonpiirteetkin ja tiesimme että toka muistuttaa ensimmäistä aivan hurjasti. Ainoaksi yllätykseksi jäi lapsen väri :) Selvästi vaaleampi kuin eka.

Tokaa odotin ja ennestään oli poika. Alkuraskauden ultran mukaan oli tulossa tyttö.

Sitten joudun korkean verenpaineen vuoksi käymään ylimääräisissä ultrissa ja selvisikin, että poika onkin tulossa.

Minulle se oli jotenkin helpotus ja ihmettelin miksi en ollut pettynyt. Olin kuitenkin jo niin kiintynyt tuohon vauvaa, että oli jotenkin ihan sama kumpi se oli. Itseasiassa kiinnyin jopa vauvaa enemmän tämän tiedon jälkeen. Olin siis toivonut tyttöä.

Toisella kerralla sain tietää että arvaukseni oli TAAS väärässä, ja kyllä se vaikutti mun ajatuksiini. Olin ollut niin muka varma kuvitelmassani toisesta tytöstä, että olin mielessäni ehtinyt "suunnitella" meidän elämän jo ties kuinka pitkälle "tyttötiimin" kanssa. Tietysti tajuan että se oli kaikki vain pitkästyneen odottajan ajatusleikkiä, enkä vakavissani kuvitellut että tietäisin oikeasti miten meidän elämä tulee menemään vaikka olisinkin ollut oikeassa sukupuoliarvauksessani (kyllä olen tähän ikään mennessä jo huomannut, että kaikki naiset eivät ole samanlaisia).



Mutta joka tapauksessa tieto tulevan lapsen sukupuolesta vaikutti mun fiiliksiini odottamista kohtaan, tuli enemmän taas sellainen yllätyksen tunne kun tiesin että mun "vaistoihini" ei kannata luottaa vaan nyt on tulossa jotain ihan muuta.



Omalla kohdallani oli oikea ratkaisu haluta tietää sukupuoli etukäteen. Mieluummin kävin sen ajatusprosessin läpi jo odottaessani kuin sitten kun lapsi oli jo ulkomaailmassa.

nimi päätettiin jo raskausaikana ja lasta kutsuttiin sillä. Tosin suhtauduimme niin että hän TODENNÖISESTI poika, tytölle mietittiin myös nimi valmiiksi. Ei olisi ollut järkytys jos olisi kuultu sukupuolen "vaihtuneen". Vaatteita tuli hankittua sukupuolen perusteella, mikä helpotti ensimmäisiä viikkoja kun ei tarvinnut rampata kaupassa. Meillä siis kaksi poikaa.

Toisen pojan kohdalla mies selkästi pettyi, näkyi koko päivän naamasta ja puhui vähän haikeasti ettei meille sitten tulekaan "Emiliaa". Pian tottui ajatukseen ja pojan syntyessä isä oli vain onnellinen. Mielestäni parempi että mahdolliset sukupuoleen liittyvät pettymykset (kauheaa, mutta voi niitäkin tulla) saa todeta raskausaikana ja sopeutua ja ihastua ajatukseen siitä lapsesta joka on tulossa. Olisi ollut ikävämpää jos mies olisi odottanut tyttöä ja pettynyt synnärillä kun sai lapsen syliinsä... (Miehllä oli ultraan asti todella voimaksa toive ja uskomus tytöstä, äitinsä siitä niin kovin puhui ja monesti sanoi toivovansa että saamme tyttären...)



Itselleni sukupuolella ei ollut väliä, mutta oli silti kiva tietää jotain lapsesta.