Ekaa kertaa urani aikana määräaikainen työ. Tuntuu pahalta.

Olet tottunut liian hyvään. Olen tavannut pitkän työuran jälkeen työttömäksi jääneitä, joista jollekin se oli niin kova paikka, että ei moneen vuoteen edes vaihtanut yöpaitaa kunnon vaatteisiin päivällä, vaan piileskeli kotona.

Minusta kaikki perhevapaat tulisi kieltää, siten meillä ei olisi määräaikaisia työsuhteita. Kun saa vauvan, päättyisi työsuhde ellei sitten onnistuisi saamaan vuosilomaa juuri siihen ajankohtaan ja palaisi takaisin vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen. Mitään hoitovapaita ei tietenkään olisi. Vastaavasti jokainen työsuhde olisi toistaiseksi, mutta irtisanottavissa samantien.

Johtuu siitä, että luulit, että ne on vain ne luuserit, jotka joutuu tuohon tilanteeseen ja että sinä olet eliittityöttömiä, jotka saa töitä tuosta vaan. Anteeksi, että sanon näin ikävästi, mutta suurin osa tosiaan luulee, että muut ovat huonompia työttömiä kuin he itse, jos jäävät pitkän uran jälkeen työttömäksi. Kun ei mene niinkuin on 20 vuotta ajatellut, siitä tulee tuo luuseritunne.

Oma tilanteeni oli erilainen. Jäin työttömäksi 1991 laman seurauksena ja meni 20 vuotta, ennen kuin sain toistaiseksi voimassa olevan työn. Tukitöitä ja kursseja ja kokonaan uuden ammatin hankkiminen mahtuu väliin. Työttömyysjaksojen aikana halusin vain kuolla, mutta 2000-luvulla keskustelupalstat avasivat silmäni. Tajusin, ja tajuan edelleen, miten täysin loogiseen ajatteluun kykenemättömiä on työelämässä. Suorastaan tyhmiä. Jopa sellaista ajattelua näkee, että työttömät on vain yksi ja sama ryhmä. Jokainen, joka ajattelee, eteti kukaan työtön halua töihin - ja näitä todella on - tai että työttömyys statuksena oikeuttaa kaikenmaailman tukiin, on niin hölmö, että toivottavasti eivät mitään päättelykykyä vaativaa työtä tee. Tuollainen olettaminen kun kertoo päättelykyvyn heikkoudesta. 

Sinullahan on hyvä tilanne. Teet tätä työtä 4kk ja sillä välin etsit uuden "oikean" työn. Voit aloittaa sen sitten kun tämä työ on ohi. Helppoa kun tiedät jo päivämäärän.