Luin isäni perheen aapista 1920-luvulta. Suloisen isänmaallista ja uskonnollista
Kivoja tarinoita, joissa oli turvaa Jumalasta ja isänmaasta. Lisäksi tarinat olivat nätillä tavalla opettavaisia.
Kauas on tuosta leppoisasta tunnelmasta tultu.
Kommentit (40)
Onko se se aapinen, missä n-kirjaimen loru on aika mielenkiintoinen?
Vierailija kirjoitti:
Onko se se aapinen, missä n-kirjaimen loru on aika mielenkiintoinen?
Ei ole se, vaan vanhempi aapinen.
Sen nimi on askartelijan aapinen (ei siinä kyllä mitään askartelusta puhuttu)
Nyt eletään jo vahvasti antikristillisessä ajassa ja pahemmaksi muuttuu.
Onneks ollaan tultu eteenpäin noista tunkkaisista ajoista. Ja ketkä niitä aikoja kaipaa voi muuttaa venäjälle.
Siis vanha *Bambi-elokuva.
Ei bambu.
Vierailija kirjoitti:
Nyt eletään jo vahvasti antikristillisessä ajassa ja pahemmaksi muuttuu.
p.o. paremmaksi.
No naiveja ne olivat. Se oli aikaa kun julkisivu pidettiin puhtaana ja kaikki ikävä siivottiin näkyvistä. Sitten teeskenneltiin hurskaita ja isänmaallisia.
Vierailija kirjoitti:
Nyt eletään jo vahvasti antikristillisessä ajassa ja pahemmaksi muuttuu.
Sekulaari ei ole sama asia kuin antikristillinen. On varmaan teistä ikävää että kristinuskon erityisasema on mennyttä mutta ei se tarkoita että aika olisi sen kummemmin antikristillinen.
Vierailija kirjoitti:
Onneks ollaan tultu eteenpäin noista tunkkaisista ajoista. Ja ketkä niitä aikoja kaipaa voi muuttaa venäjälle.
Ei todellakaan ollut tuolloin tunkkaisia aikoja vaan lohdullisia ja tunnerikkaita aikoja. Turvallisia aapisia.
Venäjälle en kaipaa. Ei siellä tuollaista ole kuin tuossa vanhassa aapisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No naiveja ne olivat. Se oli aikaa kun julkisivu pidettiin puhtaana ja kaikki ikävä siivottiin näkyvistä. Sitten teeskenneltiin hurskaita ja isänmaallisia.
Siellä oli alle 10 vuotta sitten katsottu, miten punaiset puhkoi pistimillä pikkulapsia, miten voit pitää näitä naiiveina?
Näin on. Tuon ajan ihmiset olivat meitä realistisempia. Moni oli juuri kokenut sisällissodan kauheudet.
Osa ihmisistä syntyi ja kuoli kotonaan. Antibiootteja ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No naiveja ne olivat. Se oli aikaa kun julkisivu pidettiin puhtaana ja kaikki ikävä siivottiin näkyvistä. Sitten teeskenneltiin hurskaita ja isänmaallisia.
Siellä oli alle 10 vuotta sitten katsottu, miten punaiset puhkoi pistimillä pikkulapsia, miten voit pitää näitä naiiveina?
Ei punaiset sen pahempia olleet kuin valkoisetkaan.
Ohis.
Nykyään tarinat eivät ole ihmisten luonteesta opettavia.
(Toisin kyllä nytkin lapsia ohjataan tiettyyn suuntaan)
Vierailija kirjoitti:
Onko se se aapinen, missä n-kirjaimen loru on aika mielenkiintoinen?
Mitä mielenkiintoista siinä on jos äfrikäänsiä naurattaa?
Vierailija kirjoitti:
No naiveja ne olivat. Se oli aikaa kun julkisivu pidettiin puhtaana ja kaikki ikävä siivottiin näkyvistä. Sitten teeskenneltiin hurskaita ja isänmaallisia.
Joo nykyään ei yritetä esittää mitään vaan kaikki näkyy.
Olen ostanut divareista vanhoja kansakoulun lukukirjoja. Luvut, opetukset ja tarinat sekä kuvitus ovat ihania.
Lapsena tykkäsin äitini vanhasta lukukirjasta löytyneestä Sakari Topeliuksen sadusta Koivu ja tähti. Koskettava isänmaallinen satu.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Jännä että vain pari vuotta aiemmin lahdattiin täällä toisiamme. Leppoisaa aikaa kun naiset elivät nyrkin ja hellan välissä eikä pois melkeinpä päässyt kuin haudan kautta.
On hyvä että uskonnot ovat poistumasta opetuksesta. Siinä tarujen pakolla tuputtamissa ei ollut mitään leppoista. Nuoremmat polvet osaavat jo elää oikeassa maailmassa jossa elämää ei ohjailla väkivalloin Suomeen tuodun aavikkouskomuksen pohjalta.
Miten saat suloisen ja uskonnollisen samaan lauseeseen? Uskonnot ovat pahasta, ja mitä syvemmin uskovaisia, sitä enemmän ruumita siitä ennen pitkää syntyy.
Miksi joku on laittanut alanuolen.
Tuolloin oli paljon leppoisampaa aikaa kuin nykyään. Sen huomaa vaikka lasten elokuvissa. Ikivanha bambu on rauhallista kerrontaa, vaikka ikäviä tapahtuu. Nykyään lastenelokuvat on pelkkää sähläystä.