Mitä hyvää on lapsissa - puhukaa mut ympäri!

ilman halua ei lapsia kannata yrittää.

olisit ikinä voinut kuvitella. Se on niin suurta, että kauhistut myöhemmin ajatusta että se olisi jäänyt kokematta. Nämä perustelut omasta elämästä. Jos olisin jäänyt lapsettomaksi olisin tehnyt elämäni suurimman virheen.

Olen kyllä samaa mieltä, ettei lapsia saa hankkia vain sen takia, että niitä "kuuluu" hankkia.



Mutta mitä hyvää? Lapset tuo elämään uuden ulottuvuuden. Laajentaa perspektiiviä vähän samaan tapaan kuin muutat asumaan vaikka...hmmmm....kehitysmaahan. Siis vertauksena tämä on huono, mutta tarkoitan, että kun jotain radikaalia tapahtuu, niin ymmärrys lisääntyy.



Sitä itse kasvaa lasten mukana. Joutuu pidentämään pinnaa, joutuu opettelemaan kärsivällisyyttä, sietämään sekasotkua... SAnotaankin, että lapsi kasvattaa enemmän vanhempiaan kuin vanhempi lastaan.

järkeilin, että kaipa ne jotenkin ovat kivoja kun lasten teko on sellainen lajille ominainen tapa toimia.



Nyt minulla on kaksi lasta ja suurin onni on astunut elämääni. Suurempaa rakkautta ei ole olemassa kuin äidin ja lapsen välinen ja sen ymmärtää vasta kun sen kokee. Itkettää ajatellakin, ettei lapsia olisi.



Vaikka tietysti lapsetonkin elämä voi olla hienoa.

mieheni yli kolmikymppiseenä ja nyt 35-vuotiaana on ihana 5 kk ikäinen vauva.

Todella pitkään meni ennen kuin olin kypsä äidiksi ja olen tyytyväinen, että en hötkyillyt, koska nyt minulla on hyvä mies ja elän tasapainoista elämää, jossa on lapsen turvallista elää.

Kaikki ei tietysti lapsia halua, siskoni ystävä on 35-vuotias ja hän ei halua lapsia vaikka olisi mies ehkä halunnutkin, mutta ei halua enää. Haluaa panostaa uraan ja omaan itseensä ja se on hänen valintansa. Mieti haluatko siis todella vauvan vaan kenties toisten painostuksesta, koska silloin miettisin kaksi kertaa, jos kyse ympäristön painostuksesta!.

oli paljon, paljon suurempi muutos ja silmiä avaava seikka.

Lasten kautta tajuaa elämän ihan eri tavalla, ymmärtää rakkauden ja vastuuntunnon merkityksen tavalla, johon ilman lapsia ei oikein pysty. Ainakaan itse en pystynyt. Olen taipuvainen kyynisyyteen, ja ilman lapsia olisin varmasti jo masentunut ajat sitten.

vuosia olin vannonnut ennen kuin tapasin mieheni, etä lapsia en hanki. Mieleni muuttui, tapasin mieheni, menimme naimisiin ja rupesimme odottamaan lasta ja eipä kuulutnutkaan. Meni usemapi vuosi ennen kuin tämä nuori herra ilmoitti tulostaan ja voi sitä ilon päivää!. Raskaudessa oli kaikenlaisia hankaluuksia, mutta kaikki se kärsimys kannatti, kun tuli terve poika.

Minäkin olen asunut kehitysmaissa ja enpä tiedä, voinko sanoa samaa. Olen kokenut asumissani maissa sellaisia juttuja ja vaaratilanteita ja shokkeja, että lapset ovat piece of cake, siis kokemuksena ja silmiä avaavana.

oli paljon, paljon suurempi muutos ja silmiä avaava seikka.

Mitä vähemmän ihmiset lisääntyy sitä parempi maailmalle. :) Ja naisillakin on nykyään valinnan vapaus tässä asiassa. Kunhan tiedostat, että päätös on omasi, etkä muutu katkeraksi vanhaksi akaksi myöhemmin.



Henkkoht pitäisin elämääni tylsänä ja sisällöttömänä ilman perhettä. Voisin ehkä matkustella ja harrastaa ja viettää humppailtoja enemmän kuin nykyään, mutta se olisi minusta silti tylsää elämää. Ehdin kokea sitä ennen lapsia ja ehdin kokea sitä kun lapset lentävät pesästä. Tässä välillä on ihanaa elää lasten kanssa.

ei muuten voi kokea!



En itsekään ollut mikään älyttömän vauvakuumeinen, mutta äitiys on lyönyt ällikällä mut täysin. En voinut kuvitella sellaista rakkautta olevankaan! Ja lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan - se on jotain sydäntäsärkevän pyyteetöntä!

että lapsia ei kannata "hankkia" väkisin.



Mutta. Se rakkauden määrä on ihan uskomaton! Ei sitä voi ymmärtää etukäteen, että jotakuta voi oikeesti rakastaa näin paljon. Ja se tunne pelkästää saa jaksamaan. Sitten ne ihanat asiat, kun lapsi oli vauva. Se ensimmäinen hymy. Nähdä kun toinen oppii tarttumaan ja kääntymään. Huomata yhtäkkiä että hei! Sehän istuu! Ensimmäiset askelee jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. On ihanaa päästä seuraamaan näin läheltä sitä, kun pieni ihmisen alku vasta opettelee, harjoittelee ja oppii!



Se, kun ome pieni ihmeeni tulee spontaanisti ja halaa, antaa pusun. Se on jotain, mihin moni aikuinen ei kykene (osoittamaan siis toisiaan kohtaa, lapsiaan kohtaan kyllä). Antaa rajatonta ja täydellistä rakkautta. Rakastaa täysillä ja ehdoitta. Toki sitten, kun lapset ovat isompia se rakkaus täytyy ansaita.



Nämä pienet asiat ovat niin suuria pienille lapsille ja niistä tulee suuria myös itselle.



?

lapset on suloisia,heidän hymynsä ei kätke taakseen muuta kuin viatonta,rehellistä,aitoa iloa.aikuiset hymyilee jopa epärehellisinä.

lapset vaan on aitoja!!!

nytkin katselen 2,5kk vauvani hymyä niin oih...

Oikeasti! Jos se ei tunnu sinun jutultasi, niin älä edes yritä. Itse toivon, että olisin aikoinaan luottanut tunteisiini ja jättänyt lapset tekemättä. Ei ne lapset oikeasti tee sinusta mitenkään parempaa, tai viisaampaa! Et ehkä koskaan tule kokemaan tuota eräiden hehkuttamaa suurta rakkautta lastasi kohtaan. Onhan se toki erillaista, kuin mikään muu rakkaus, mutta pärjää sitä ilmankin. Ja ei sillä loppujen lopuksi pitkälle pötkitä.

Lasten kanssa elämä on yhtä stressiä ja hampaiden kiristystä. Vaikka parisuhde olisi vahvakin, niin se joutuu koville lasten jälkeen.



TAI, vaihtoehtosesti hankit yhden lapsen, jolloin kaikki on helppoa ja yksinkertaista. Jos innostut hankkimaan toisen, niin jätä ainakin 3-4 väliä.

kuuleppas,sekii sun parisuhtees on kuitenki sitä ett haiseva ukkos makaa kalja kouras eikä tee muuta ku kattoo töllööö....sil ei ees seiso.ja teil mitää lapsia ees oo.

Rakastaa täysillä ja ehdoitta.

Naisten romanttisessa kirjallisuudessa tätä haetaan parisuhteesta mutta oikeasti ehdoton ja ikuinen rakkaus löytyy lasten ja vanhempien väliltä. Seksuaalisuus on sitten toinen juttu.

En ole koskaan erityisemmin pitänyt lapsista, mulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, enkä tajua sitä ollenkaan. Olen kuitenkin nyt 3- ja 5-vuotiaiden äiti, enkä todella osaa sanoa mikä muutti aikoinaan mieleni lastenhankinnan suhteen (varmaan vauvakuumeinen mies). Alku oli ihanaa ja esikoisen jälkeisessä huumassa tuli tehtyä vielä toinenkin muksu. Sen jälkeen ei ole huumaa ollutkaan... valvottuja öitä, kotitöitä, kadonneet entiset ystävät, vaihtuvia tuttavuuksia hiekkalaatikolta, uhmaikää tuplana, omien harrastusten väheneminen, kaikesta itselle tärkeästä tinkimistä lasten edun vuoksi, neljä seinää ja krooninenväsymys. Toki rakastan lapsiani ja iloakin heistä saan, mutta mies vinkukoon vauvakumeessaan. Minä en enää lisää lapsia halua. Kotivuosien jälkeen kaipaan ihmistenilmoille ja olemaan taas minä, enkä 24/7 palveluautomaatti.

Jos olet onnellinen elämääsi, älä tee lapsia vain siksi että mies haluaa ja muutkin tekevät. Kuuntele itseäsi, tiedät parhaiten ja olet oikeassa! Lasten syntymän jälkeen voit heittää hyvästit kaikelle sille, mikä nyt on tärkeää vapaa-aikanasi.