Lue keskustelun säännöt.
Ero ei ole mahdollisuus
30.04.2010 |
Taas yksi ystäväpariskunta eroaa, 2- ja 5-vuotiaat lapset saavat näin kaksi kotia ja uuden äidinkin kylkiäisenä. Onko kukaan muu sitä mieltä, että ero ei ole mahdollisuus kun lapset on tehty? Tietenkin silloin jos puoliso on väkivaltainen tai päihdeongelmainen tilanne on toinen, mutta en käsitä tätä "elämä muuttui liian arkiseksi"-suhtautumista. Elämä on tylsää ja arkea, sille ei mahda mitään. Mutta en varmasti uhraa lapsiani sen vuoksi että saisin vähän "jännitystä" elämään. Kyllä ottaa päähän.
Kommentit (18)
Tosin en tunne kovin monia eronneita mutta kyllä siellä kaikilla on ollut taustalla pettämistä, alkoholin liikakäyttöä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka olisi eronnut ilman painavia perusteita. Itseni mukaan lukien.
Kukaan toinen ei voi tietää, mitä muiden kotona tai parisuhteessa tapahtuu. Jos minä olisin onneton, en rakastaisi miestäni tai mieheni ei rakastaisi minua, eroaisin, vaikka meillä on lapsi. Jokainen pari tekee itse ratkaisunsa. Olen itse elänyt perheessä, jossa vanhemmat kituutti huonossa suhteessa, koska eivät halunneet rikkoa lasten perhettä. Kyllä mä olisin ollut paljon onnellisempi, jos olisivat tajunneet erota ajoissa. Vanhempien suhteen rakkaus/rakkaudettomuus paistaa läpi, ja opettaa lapselle parisuhteesta vääristyneen kuvan.
Ei ulkopuoliset niitä eron syitä näe, ei niitä kerrota kaikille, koska ne ovat niin kipeitä ja vaikeita asioita. Vain räikeimmät pahoinpitelyt ja alkoholismit näkyvät. Paljon on sellaista henkistä väkivaltaa, kypsymättömyyttä, joka aiheuttaa suurta kärsimystä perheessä, vaikka ulospäin kaikki näyttäisi hyvältä.
ja parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Ei paljon auta, vaikka itse kuinka yrittäisi ja tekisi työtä perheen hyväksi ja suhteen eteen, jos toista ei kiinnosta pätkän vertaa.
Enemmän ne lapset voi kärsiä, jos suhdetta väkisin jatkaa.
been there...
koska itse erolapsena ajattelen, että olisi ollut paljon paljon parempi jos vanhempani olisivat eronneet kun me lapset olimme pieniä. Pienet lapset unohtavat helpommin.
Erosivat kun kaksi meistä lapsistä oli teini-ikäisiä. Todella sotkuinen ero, vaikutti meihin lapsiin paljon syvemmin kuin mitä olisi jos olisimme olleet pieniä, olisimme unohtaneet eron syyt, ym. Tälläkin hetkellä, erosta on jo monen monta vuotta, mutta osa sisaruksistani ei ole missään tekemisissä eikä ole ollukkaan missään tekemisissä vanhempiemme kanssa eron jälkeen. Joten meidän tapauksessa olisi paremmin toiminut jos ero olisi tullut silloin kun olimme kaikki pieniä. Vanhempani kitkuttelivat juuri meidän lasten takia mahdollisimman kauan ja sitten kaikki purkaantui silloin kun olimme teini-iässä. Olivat pitäneet jo ihan liian kauan sisällään asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri koska vanhemmat olivat yhdessä vain lasten takia.
Aina se ei ole siis paras vaihtoehto kitkutella tunteettomassa avioliitossa.
7
Onko kukaan muu sitä mieltä, että ero ei ole mahdollisuus kun lapset on tehty?
Kyllä sitä eroa on yleensä jompi kumpi osapuoli vaikka sitten toisen tietämättä jo pidempään miettinyt.
Minusta tämä elämä on liian lyhyt siihen, että lasten vuoksi pitäisi jättää eroamatta ja olla koko elämänsä onneton. Eihän se ole lastenkaan etu!
Meille tuli ero, kun miehellä oli vieraita naisia. Eron voi tehdä myös "siististi" kuten meillä tehtiin. En heittäytynyt hankalaksi, vaan kaikessa olen miettinyt vain lasten etua, vaikka mies kusipää olikin. En halunnut, että lapset maksavat aikuisten virheistä. Meillä on todella ihanan tasapainoiset lapset erosta huolimatta ja nyt vuosia myöhemmin lapsenikin saavat hienoa perheen mallia, kun olen löytänyt rinnalleni uuden miehen ja elämämme (lastenkin siis) ei juuri onnellisempaa voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai tulevista suhteista. Perhe on sellainen missä on isä ja äiti ja heidän yhteiset lapsensa. Ei äiti- tai isäpuolia, "uusioperheet" ne vasta kummallisia "perheitä" ovatkin. Sanokaa mitä sanotte, mutta näin se vaan on.
Tylsistyminen ei saisi olla eron syy.
Juuri tänään kävin teinin kanssa nuorisopsykologilla. Eron (josta aikaa 8 vuotta) jälkimaininkeja. Ja me erosimme ns. sivistyneesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sen kokeneena ja yhtä ystävää toista vuotta tukeneena, se on elämän vaikeimpia paikkoja. Ei sitä huviksi tehdä... On sen verran helvetillinen paine ja toipuminen kestää pitkään.
Näin se vaan menee. Ja olen tätä mieltä siksi, että kasvoin todella tunnekylmässä kodissa, jossa äiti ja isä olivat yhdessä vain meidän lasten takia. Meille kaikille olisi ollut huomattavasti helpompaa kun ero olisi tullut.
Aikuisiällä olen joutunut opettelemaan myönteisiä tunteita ja varsinkin niiden näyttämistä. Halaamista en osannut ollenkaan, ennen kuin aikuisiällä jouduin halaamistilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen vaan ystäviä ympärillä jotka eroavat kun eivät enää jaksa, ja lapsia jotka ravaavat kahta kotia tai kolmea kotia ja onnettomina yrittävät selvitä kun vanhemmat eivät viitsineet yhdessä hoitaa jälkikasvuaan aikuisiksi.
on kyllä ihan tavallisia perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen perheen määritelmä on ikivanha ja ydinperhe tuore juttu. Miksi ihmeessä haluat supistaa tuhansia vuosia vanhaa instituutiota?
tai tulevista suhteista. Perhe on sellainen missä on isä ja äiti ja heidän yhteiset lapsensa. Ei äiti- tai isäpuolia, "uusioperheet" ne vasta kummallisia "perheitä" ovatkin. Sanokaa mitä sanotte, mutta näin se vaan on.
Ottaa vaan päähän tämä lasten kustannuksella leikkiminen ja uusioperheily. Sitten kun sitäkään kumppania ei jakseta, otetaan taas uusi uusioperhe. Ja taas lapset saavat uudet vanhemmat.
Mutta kyllähän esim. julkisuudesta saa sen kuvan, että osa eroo just sen takia, että "arki yllätti" tai "intohimo loppui" tms.
Mulla on se käsitys, että osa menee jo alunperin naimisiin vääristä syistä, esim. siksi, kun aletaan olla siinä iässä tai kun muutkin menee. Tai vaan ajaudutaan suhteeseen, ensin seurustellaan, sitten jotenkin ajaudutaan asumaan yhteen, tulee lapsi, ehkä mennään naimisiinkin eikä olla koskaan keskusteltu kunnolla siitä, mitä halutaa elämältä jne. Yhtäkkiä sitten huomataan, että tämä ei ollut sitä mitä minä haluan tai halutaankin eri asioita tms.
mutta mies otti ja lähti toisen mukaan eikä meillä ollut mitään suurempia ongelmia. Minkä sille voi, jos toinen kriiseilee eikä ajattele kuin itseään?! Jos toinen haluaa eron, ei sille toinen mitään voi.
Tavallista arkea ei kestetä ja haetaan hetken huumaa muualta. Itse menin naimisiin loppuiäkseni, mutta elämä ei mennytkään niinkuin itse halusin.
Miehellä on ollut monivuotinen suhde ja kertaalleen alkuvuodesta päätimme jo erotakin. Mies kuitenkin halusi jatkaa ja lopetti suhteensa. Nyt sitten tässä yhdessä kitkutellaan pääosin lasten vuoksi kai. Itse en saa ratkaisua tehtyä ja kärsin. Jos saisimme liittomme vielä toimimaan ja pystyisin antamaan anteeksi miehelleni, niin tätä voisi jatkaakin, mutta nyt näyttää synkältä. Kaikki ei siis välttämättä mene niin kuin itse haluaa tai suunnittelee, vaikka toisin olisi alunperin päättänytkin.