Oletteko huomanneet, että vieraan kissan luottamuksen saaminen yleensä kestää aikansa?
Mutta koira huomaa heti pitääkö se ihmisestä vai ei.
Kommentit (20)
Koira nyt on sellainen. Makkarapalalla lähtee mukaan
Päinvastoin. Koiran kanssa menee aikaa, mutta suurin osa kissoista pitää minusta melkein välittömästi. Kissalle voi näytellä pikkuisen välinpitämätöntä, niin kissa tulee siliteltäväksi ja rapsuteltavaksi. Kissa tarjoaa itse niitä kohtia, joita se tahtoo minun hoitavan. Pian jo kehrää. Jos kissa on valmiiksi huonolla tuulella, niin silloin toki se ei tahdo heti tehdä tuttavuutta. Saalistava kissa tahtoo myös olla rauhassa.
Miksi sun pitäisi saada vieraan kissan luottamus? :D Ja joo, kissat on hieman koiria älykkäämpiä (tietyiltä osin koirat ovat fiksumpia, mutta kissan aivoissa on enemmän yhteyksiä), joten ne eivät juokse kenen tahansa luokse. Kissat ovat luonteeltaan hyvin paljon ihmisen kaltaisia. Kestää aikaa saada luottamus. Omistajiaan hyvin kohdellut kissat ajattelevat vanhempinaan ja roikkuvat "äidissään" kiinni kun se luottamus on saavutettu.
Joo, kissat ovat usein aika ujoja.
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin. Koiran kanssa menee aikaa, mutta suurin osa kissoista pitää minusta melkein välittömästi. Kissalle voi näytellä pikkuisen välinpitämätöntä, niin kissa tulee siliteltäväksi ja rapsuteltavaksi. Kissa tarjoaa itse niitä kohtia, joita se tahtoo minun hoitavan. Pian jo kehrää. Jos kissa on valmiiksi huonolla tuulella, niin silloin toki se ei tahdo heti tehdä tuttavuutta. Saalistava kissa tahtoo myös olla rauhassa.
Jotkut ihmiset on vaan tuollaisia, että eläimet keräytyvät heidän ympärilleen. Mieheni vetää puoleensa kissoja ja minä koiria, vaikka itsekin olen kissaihminen. Plus kaveeraan pihan lintujen kanssa. :)
Mieheni on erittäin allerginen kissoille, eikä siksi pidä niistä. Poikkeuksetta kaikki vieraat kissat tulevat hieromaan itseään mieheni jalkoihin.
Kissoille täytyy näyttää habaa ja kuinka paljon on rahaa lompakossa. Kunnon pullotus lahkeessa auttaa myös. Jos on lyhyt, köyhä ja kalju niin ei kissaa tule saamaan.
Jos se kissa on sisällä niin ei siinä pitkään mene. Katsoo se kissakin silmiin kuten koirakin.
Vierailija kirjoitti:
Koira nyt on sellainen. Makkarapalalla lähtee mukaan
Yksi koira on toinen ei. On tiettyjä henkilöitä joille ei auta mitkään herkut lopettamaan edes haukkumista.
En nyt tiedä luottamuksesta, mutta yleisesti tuntematonta kissaa on vaikeaa tuntea jos viettää sen kanssa vain vähän aikaa, koirien kanssa yleisesti on helpompi päästä kavereiksi lyhyessäkin ajassa. Mä olin aina tykännyt kissoista ja halunnut kissan, vaikka en koskaan tuttujen kissojen kanssa ollutkaan tajunnut, minkälaisia kissat voi oikeasti olla. Nyt on oma kissa, ja tosiaan tajuaa että kuinka ihana ja omaperäinen se voikaan olla. Kissa on ollut meillä puolitoista vuotta, ja vieläkin tulee esiin ihan uusia piirteitä siitä, viimeisimpänä se on alkanut kiipeilemään nukkuvien ihmisten päällä ja nukkumaan ja kehräämään rinnan päällä :D
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on erittäin allerginen kissoille, eikä siksi pidä niistä. Poikkeuksetta kaikki vieraat kissat tulevat hieromaan itseään mieheni jalkoihin.
Se on kyllä totta että kissat monesti tykkäävät eniten ihmisistä, jotka eivät niihin kiinnitä huomiota. Kiva kissanvihaajille kun kissa tulee pyörimään niiden jalkoihin ja välttelee niitä, jotka kauheasti haluaisivat silittää :D
Persoonasta se on kiinni. Yksi kissa tulee ovelle morjestamaan ihan kaikki ihmisiä ja on heti parasta kaveria, toinen pysyy piilossa ja voi ehkä tulla ovelta katsomaan ketä täällä on jos edes sitäkään.
Mikä on kissan luottamus? Kerran olin hoitamassa yhen kaverin kissaa. Se huvitteli saalistamalla mua eri huonekalujen takaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos se kissa on sisällä niin ei siinä pitkään mene. Katsoo se kissakin silmiin kuten koirakin.
Ulkona liikkuva kissa harvoin antaa vieraan ihmisen edes silittää. Siinä menee aikaa kunnes kissa suostuu silittämiseen.
En. Vieraat kissat tulee yleensä kylkeen kiinni.
Vieraat koirat joko haukkuu, tai tulevat silitettäväksi.
Koirat on epäluuloisempia, mikä on ihan fiksua.
Mulla on ollut sekä kissoja, että koiria ja on muutenkin kokemusta molemmista. Minusta ei ole ihan niin yksinkertaisia nämä asiat. Esimerkiksi kissoista aina puhutaan etäisinä ja itsenäisinä otuksina, mutta niissäkin on suuria eroja. Jotkut ovat sellaisia että kuka tahansa saa tulla rapsuttamaan ja jotkut ei. Mutta koirissa on sama juttu! Esimerkiksi kaverillani oli sellainen koira johon kukaan muu kuin perheenjäsen ei saanut koskea. En edes minä, vaikka olin tämän kaverini lapsuudenystävä ja me kuitenkin oltiin jatkuvasti tekemisissä. Yritin joskus silittää sitä, mutta se näykkäisi heti. Sitä koiraa ei tietenkään viety sitten enää isojen ihmisjoukkojen pariin kauheasti koska oli aina se pelko, että se näykkäsee jotain hölmöä joka tulee lupaa kysymättä rapsuttamaan.
Mulla on tällä hetkellä 2 kissaa, molemmat on samasta pentueesta ja olleet minulla alusta asti. Toinen ei tykkää yhtään olla sylissä, eikä muutenkaan välitä kosketuksesta muuta kuin jos itse sattuu sille tuulelle. Toinen taas on riesaksi asti kimpussa, mulla menee siihen oikein hermot välillä kun se oikein tunkee syliin ja kiehnaa jatkuvasti kimpussa. Sitä saa koska tahansa mennä silittämään, vaikka kesken unien, sitä vaan ei voi lääppiä liikaa. Ja sille kelpaa oikeastaan kuka tahansa ihminen alku-ujostelujen jälkeen, mutta sitten taas tämä mun "kylmempi" kissa on fiksoitunut pelkästään minuun. Eli se vähä hellyys mitä se antaa, niin se suuntautuu vain ja ainoastaan minuun ja se esimerkiksi kärsii hoidossa ollessaan mun poissaolostani selvästi enemmän kuin tuo sosiaalisempi kissani, vaikka se onkin tuollainen "kylmä". Eli todennäköisesti tämä mun kylmempi kissani ei kestäisi jos vaikka kuolisin tästä yhtäkkiä. Se varmaan lopettaisi syömisen ja itsensä sukimisen ja kuolisi perässäni. Aina viileä käytös ei tarkoita sitä etteikö osaisi kiintyä vahvasti. Sen asian on eläimet minulle opettaneet. Monen muun asian lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Koira nyt on sellainen. Makkarapalalla lähtee mukaan
Koirissakin on epävarmoja/itsepäisiä yksilöitä. Eikä kaikki koiratkaan ole ahmatteja joiden päässä pyörii vain seuraava makupala. Tässä on se, että niitä epävarmoja koiria ei vaan viedä ihmisten ilmoille ja työpaikoille kaikkia ilahduttamaan vaan ne pidetään visusti kotona. Niin sen takia luullaan, että kaikki koirat on samanlaisia herkkupaloille kuolaavia läähättäviä ja häntäänsä heiluttavia kaikkien kavereita.
Minusta alkaa vahvasti tuntua, että meillä on uusi palstahullu keskuudessamme.