Hanna Brotherus, oletteko lukeneet esikoisen?

Mua kyllästyttää jo takakannen teksti.

Kuvittelen, että siinä vetoaa puolijulkisen henkilön rehelliseltä vaikuttava omien vajavaisuuksien analyysi.

Kirjan kieli on todella kaunista ja jotenkin kirja antaa lohtua. Kenenkään elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Luen paljon kirjoja, ja harvoin kirja on tehnyt minuun niin voimakkaan vaikutuksen ja antanut lukuelämyksen kuin tämä kirja teki.

En millään jaksanut lukea sitä. En pidä tuon tyyppisistä subjektiivisista tilityskirjoista muutenkaan.

Juu, luin. Kirja on helppolukuinen ja syömishäiriöasia kiinnostava. Sen sijaan äitiydessä ja naiseudessa piehtarointi ei ollut minun makuuni, oli jotenkin ylidramatisoitu ja adjektiiveilla kuorrutettu.

Luin ja ärsytti koko kirjan asenne minäminäminä minun läskini minun hoikkuuteni