Onko skitsofreniadiagnoosi kamaluus?
Itselläni on skitsofrenia. Minulla on toimivat lääkkeet ja hoitokontakti ja sairaus on osittain parantunut eli remissiossa. Pystyn elämään ihan ok. Ei oireita.
Mutta nyt myös siskollani on puhjennut skitsofrenia. Saattanut olla jo pitkään. Hän on ollut ainakin vuoden psykoosissa. Olemme yrittäneet toimittaa monta kertaa hoitoon. Silloin hän esittää normaalia ja salaa oireensa, jolloin pääsee pois.
Hänellä on pahoja vainoharhoja ja kaikkia aistiharhoja. Uskoo, että Suomea hallitsee terroristinen järjestelmä, joka vainoaa ja yrittää tappaa hänet. Hän on täysin varma, että hän on täysjärkinen ja kaikki muut vain valehtelevat ja kiusaavat häntä, kun sanovat, että hänen pitäisi mennä hoitoon.
Ottaa suurena loukkauksena, jos ehdottaa, että hänellä on skitsofrenia tai psykoosi. Hänellä on tosi negatiivinen kuva noista sairauksista, siksi torjuu ajatuksen niin voimakkaasti.
Mitä tälläisen henkilön kanssa voi tehdä? Itse olen hyväksynyt diagnoosini ja yritän suhtautua positiivisesti.
Kommentit (11)
Isoveljelläni on skitsofrenia (35v), oli psykoosissa koko kevään ja kesän. Todella samanlaisia harhoja kuin siskollasi. Päätyi lopuksi yrittämään itsemurhaa, onneksi poliisi ja ohikulkijat pelastivat. Nyt on pakkohoidossa ja hoito jatkuu portaittain vapaampaan, siitä sitten tuettuun asumismuotoon kun yksinasuminen ei tule enää koskaan kysymykseen. Soitin infotakseni tilanteensta veljen kontaktisairaanhoitajalle. Koko perhe oltiin yritetty saada veljeä hoitoon mutta omasta mielestään on just aivan terve ja muut eivät ole ymmärtäneet totuutta. Tämä kontaktisairaanhoitaja sanoi että terveyskeskukseen voi ottaa yhteyttä lähiomaisena ja pyytää saada skitsofreniaa sairastava arviointiin. Jos henkilö ei suostu itse menemään sovittuun aikaan, poliisi hakee sinne väkisin. Kuulostaa ehkä karulta, mutta jatkossa tulemme perheenä toiminaan näin joka kerta jos havaitsemme psykoottisia oireita veljessä ja ei halua itse hoitoon. Mitä pidempään ihminen on psykoosissa, sitä pidempään palautuminen kestää. Psykoosi vie aina jollain tavalla palan ihmisestä, siltä se ainakin tuntuu.
Siinä sairaudessa on myös tasoja.
0 on kuin ei mitään olisi ja kympistä ei ole itsenäiseen elämään enää ikinä.
Ja kaikki tasot siis lääkityksen/lääkitysten kanssa.
Onnekkaimmat/lievimmin sairastavat pelastuvat sairaudelta oikealla, loppuelämän kestävällä lääkityksellä.
0-tason skitsofreniikko siis pystyy käymään töissä ja sitten se 10-taso on lopunelämäänsä laitoksessa?
Melko kliseinen oirekuva siskollasi.
Vierailija kirjoitti:
0-tason skitsofreniikko siis pystyy käymään töissä ja sitten se 10-taso on lopunelämäänsä laitoksessa?
Näin se useimmin on.
Kyllä siinä on eri "tasoja", jotkut pystyvät elämään normaalia elämää lääkityksen avulla ja joidenkin sairauteen ei oikein mikään tehoa.
Tärkeintä olisi, että aloittajan sisko suostuisi hoitoon.
Moikka! Voit ottaa yhteyttä FinFamiin, josta voi saada neuvoja miten ottaa asiaa puheeksi sun siskon ja koko perheen kanssa. Sieltä tarjotaan myös vertaistapaamisia (yksilö ja ryhmä) jos haluaa puhua jonkun kanssa, jolla on ollut samankaltainen kokemus. :)
https://finfami.fi/jasenyhdistykset/
^ Täältä löydät sun lähimmän FinFamin sivut ja voit tutustua heidän järjestämään toimintaan. Voimia!
Miten lääkäri kertoo tuon diagnoosin, kun on hyvin mahdollista ettei potilas usko sitä?
Oletteko hoikkia kuitenkin? Saisiko pillua?
Traagista onkin se, että skitsofrenian yksi tyypillisimmistä oireista on juuri sairaudentunnottomuus. Tähän kun lisätään Suomen vahvat itsemääräämisoikeudet, on hoidon aloiittaminen usein todella mahdotonta.
Sairas itse ei halua kuullakaan edes lääkäriin menosta. Aina pitää tapahtua jotain kamalaa, ennen kuin hoito pääsee edes alkamaan. Omaisille tämä on kohtuuton taakka, heillä ei ole mitään oikeuksia, pitää vain sopeutua ja kärsiä todella kuormittavasta tilanteesta.
Hän ei vaan tunne oloaan sairaaksi, sillä uskoo itse harhoihin.
Auttakaa hakemaan apua. Sitä on nykyään todella vaikeaa saada, mielenterveys palvelut on niin totaalisesti yli kuormitettu että vaikka ois kuinka sairas niin hoitoa annetaan tosiaan vaan ihan pahimpiin oireisiin ja yhtään kun olo paranee niin kirjataan ulos hoidon parista...