Kuinka kestää erotunteet ja ikuisen rakkauden vannominen toiselta osapuolelta

Suhdetta takana useita, ja halusin erota. Ei rumia tekoja ja sanoja, vaan tunne siitä että en rakasta samalla tavalla. Mies oli paras ystävä ja tunsin syvää yhteyttä kyllä, mutta ihastusvaiheen jälkeen kipinä katosi jo pari vuotta sitten viimeistään, koko suhteen alitajuinen epäilys siitä että tämä ei ole se oikea. Lisäksi erilaisia arvoja ja asioita, joista hankala tehdä molempia osapuolia tyydyttäviä kompromisseja. Oli aina olo, että tyydyn johonkin, enkä voi arvostaa miestä vilpittömästi. Huomasin turhautuvani, ja ajattelevani aina että kumpa tämä ja tuo ja se asia muuttuisivat, niin sitten olisin tyytyväinen. Tein ainoan oikean ratkaisun, ja halusin erota kun mikään muu ei ole reilua, enkä pysty olemaan tässä tilanteessa toiselle hyvä kumppani. Ei ole oikein toivoa toisen muuttumista jatkuvasti, ja uskon vilpittömästi että molemmille on sopivampi puoliso tarjolla tulevaisuudessa. Kriisi itsellekin, mutta eniten satuttaa parhaan ystävän menettäminen.

Nyt kuitenkin toiselta puolelta tuli muutama viikko eron jälkeen se vaihe, että ei muista mitään huonoa suhteesta (vaikka hänellekin haittaavia asioita suhteessa on kyllä ollut). Sanoo rakastavansa ikuisesti, ei voi koskaan unohtaa. Haluaisi uuden mahdollisuuden. Olin jämäkkä mutta lempeä, ja sanoin suoraan että olen varma päätöksestä, enkä usko uuteen yritykseen. Tuntuu pahalta ja syylliseltä, kun aiheutan toiselle tällaista tuskaa. Toisaalta uskon että hänellekin ajatus yhteenpaluusta on pakoreitti nykyisestä tilanteesta, eikä se pidemmän päälle hänenkään puolelta kantaisi. On jo tapahtunut paljon, ja vaatisi molemmilta valtavaa halua korjata tämä eroasia niin, ettei se haittaisi suhteessa jatkossa. Oma prosessi kulkee eteenpäin, eikä paluuta suhteeseen ole. Jos toinen pystyy jonain päivänä, olisin enemmän kun mielelläni ystävä, mutta ymmärrän jos ei pysty. Molemmat toiselle ensimmäinen oikea suhde, joten uskon että kun tästä on päästy yli ja joskus rakastuu kunnolla toiseen, niin hänellekin tämä asettuu oikeaan perspektiiviin ja ymmärtää jonain päivänä mitä tarkoitan sillä, että ei olla toisillemme sopivia kuitenkaan lopulta, vaikka itsekin muuta halusin uskoa.

Nyt niitä erotarinoita esiin, ja niitä kuinka ajan kanssa on ymmärtänyt edellisestä suhteesta että hyvä kun asiat lopulta meni miten meni. Ja mihin ootte rakastuneet nykyisessä kumppanissa? Mitkä on niitä asioita, että suhteessa on se liima ja kipinä, mikä kantaa vaikeampienkin aikojen yli.