Lue keskustelun säännöt.
Ottaisko työn vastaan vai ei?
29.04.2010 |
Meidän nuorin on nyt vajaa 6kk ikäinen ja kuukauden päästä minulla alkaisi työt, jos päätän kyseisen työn ottaa vastaan. Eniten tässä mietityttää tuo nuorimman ikä. Ei hän kuitenkaan joutuisi vieraalle hoitoon vaan saisi olla kotona ja miehen vanhemmat hoitaisivat meidän lapsia. Miehen vanhemmat siis asuvat meidän kanssa.
Minä olen ollut viimeisen 3v työttömänä. Sitä ennen olin monta vuotta samassa paikassa töissä, joka ei kylläkään ollut alani työtä ja viimeiset pari vuotta oli hampaat irvessä töissä käyntiä kun kyseinen työ ei enää kiinnostanut pätkääkään (en koskaan ollut siitä pitänyt) ja irtisanominen tuntui tavallaan helpotukselta kun ei enää tarvinnut pakottaa itseään töihin. Tämän kolmen vuoden aikana olen aktiivisesti hakenut töitä omalta alaltani, mutta niitä ei ole löytynyt muutamia parin viikon pätkiä lukuun ottamatta. Alkaa kyllästyttää tämä kotona oleminenkin. Tiesimme, että kyseisestä työpaikasta vapautuisi reilun vuoden päästä vakituinen paikka, mutta se vapautuukin aiemmin kun kyseinen työntekijä jää aiemmin pois töistä.
Isompien lasten kanssa ollaan oltu miehen kanssa puoliks kotona niin, että nuorin on ollut n. 2v aina kun molemmat olleet työelämässä. Ehkä tämänkin takia tuntuu vaikealta lähteä töihin, kun olemme olleet siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olemme pystyneet olemaan lasten kanssa kotona melko pitkään eikä ole tarvinnut lähteä töihin heti kun äippäloma loppuu.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jäät sitten hoitovapaalle. Minä menisin heti töihin, ja mitä te kaikki aikuiset siellä kotona edes teette, jos miehen vanhemmatkin on siellä joutilaine. No, ehkä teillä pestään ikkunat joka viikko tms...
Me asumme minun vanhempieni kanssa samassa talossa, vanhempani yläkerrassa, siellä on pieni kaksio ja me alakerroksissa. Tämä siksi, ettei vanhempani, lähinnä äitini enää pärjää yksin sairautensa takia ja isäni on vielä työelämässä ja menisi aika vaikeaksi, jos minun pitäis lasten kanssa olla päivät äitini kanssa mummolassa ja kuitenkin ehtiä tehdä miehelle ruoka kun tulee töistä jne. Lisäksi kaksi lapsista ei pidä yhtään muutoksista ja heidän takia varmaan jouduttais valvomaan useita öitä, jos pitäis elää välillä omassa kodissa ja välillä mummolassa.
Miksi näin ei saisi asua, kerropa minulle?
asua myöskään äitinsä luona.
Asumme nykyään yhdessä vanhempieni kanssa, mutta olen aikoinaan muuttanut pois kotoa ja näin ollen olen asunut erilläni vanhemmistani ja todellakin olen itsenäistynyt.
Missä muuten ap sanoi, että on asunut aina appivanhempien kanssa? Minä en ainakaan tuollaista lausetta huomannut ja oman kokemuksen perusteella oletin/oletan, että ovat asuneet erilläänkin.
12
12, siinä jää itsenäistymisvaihe elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
molemmat erossa vanhemmistamme. Ensin yksin molemmat omissa asunnoissa, sen jälkeen muutettiin yhteen rivariin ja kun rivariasunto kävi ahtaaksi niin ostettiin ok-talo. Tässäkin talossa ehdimme asua useamman vuoden ennen kun miehen vanhemmat muuttivat tähän meidän kanssa asumaan, syitä en lähde täällä erittelemään, mutta näin on parempi tässä tilanteessa.
ap
14 no kai se on asunut erillään niistä ainakin 18 ekaa vuottaan.
tällaista kolmen sukupolven yhteisasumista. Ydinperhe-Suomessa sitä toki pidetään ihan hirvittävänä ja vinouttavana asiana ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin , imetätkö vielä?
itse olen lähteny töihin vauavn olessa 6kk, imetys oli vasta loppunut, ja isä jäin hoitaa lasta, oli työtön.
moni sitä kauhisteli mutta minusta ratkaisu oli sopiva meille. isä nautti lasten kanssa olosta kotona, toiset lapset oli 3 ja 5 silloin.
jälkeenpäin on ehkä vähän harmittanu olenko ollut liian vähän pojan elämässä silloin aikanaa, nyt poika on 4v. mutta toisaalta, se oli myös minulle antoisaa aikaa monen kotona oltuani monta vuotta. koin silloin että olin parempi äiti kun sain muutakin kuin koti työt ja näin ihmisiä.
jos tuntu että haluat töihin, ei kukaan tai mikään taho voi tulla sanomaan että olisit huonosti valinnut tiesi, ja se että vauva saa olla siinä kotona, jatkaa samaa arkea mitä muutenkin, äiti vain ei ole se joka on koko ajan läsnä, vaan toinen ihminen, läheinen ihminen.
onnea työstä!
halutaan eristää, sillä he eivät kuulu perheeseen. Ja sitten itketään kun ei ole hoitoapua...
tällaista kolmen sukupolven yhteisasumista. Ydinperhe-Suomessa sitä toki pidetään ihan hirvittävänä ja vinouttavana asiana ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsääntöisesti vauva saa maidon tissistä, mutta jos olen poissa niin lypsetty maito kelpaa pullostakin. Minulta tosin ei juo pullosta, mutta muilta kyllä. Tämän suhteen voin siis lähteä töihin ja kohta aletaan kiinteitäkin maistella.
Minua alkaa kyllä kyllästyttää tämä työttömänä olo ja se, ettei ole tietoa työstä ja päivät menee aina samaa rataa. Työ toisi varmasti uutta sisältöä elämään enkä tuntisi itseäni "turhaksi" Tuolta välillä tuntuu kun olen vain kotona. Minua ei myöskään kiehdo ajatus, että nyt jäisin kotiin ja myöhemmin joutuisin menemään taas töihin, joka ei ole koulutustani vastaavaa ja sitä pitäis taas tehä hammasta purren kun ei kiinnosta.
Suurin ahdistuksen/huolenaiheeni on meidän vauva, joka on töideni alkaessa vielä pieni ja tuntuu pahalta jättää hänet, vaikka tiedän anopin osaavan häntä hoitaa ja anoppi on pienelle tuttu.
ap
niin , imetätkö vielä?
itse olen lähteny töihin vauavn olessa 6kk, imetys oli vasta loppunut, ja isä jäin hoitaa lasta, oli työtön.
moni sitä kauhisteli mutta minusta ratkaisu oli sopiva meille. isä nautti lasten kanssa olosta kotona, toiset lapset oli 3 ja 5 silloin.jälkeenpäin on ehkä vähän harmittanu olenko ollut liian vähän pojan elämässä silloin aikanaa, nyt poika on 4v. mutta toisaalta, se oli myös minulle antoisaa aikaa monen kotona oltuani monta vuotta. koin silloin että olin parempi äiti kun sain muutakin kuin koti työt ja näin ihmisiä.
jos tuntu että haluat töihin, ei kukaan tai mikään taho voi tulla sanomaan että olisit huonosti valinnut tiesi, ja se että vauva saa olla siinä kotona, jatkaa samaa arkea mitä muutenkin, äiti vain ei ole se joka on koko ajan läsnä, vaan toinen ihminen, läheinen ihminen.
onnea työstä!
Olemme muutenkin vuorotelleet lastenhoidossa miehen kanssa, jolloin olen ollut töissä lasteni vauva-aikana. Ja eihän työpäivät ole kovin pitkiä. Itse olen töissä 6.30 - 14.30, joten ehdin jo iltapäiväksi kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viikko aamuvuoroa, viikko iltavuoroa, viikko yövuoroa ja sit viikko vapaata ja sama alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta se on sellaidta, et anopille suu muikeina,anopin kääntäessä selkänsä alkaa älytön haukkuminen ja sota anopin pojan kanssa, kun anoppii siivoo ja hoitaa poikansa parisuhdetta ja määrää "talon tavat".
kaverilla näin, vaikka oon sanonu et mikseivät muuta pois, kuka pakottaa sinä asuu.
syinä- saa ilmasta ruokaa, lastenhoidon ilmasen ja kun mies ei osaa irrottautua äidistään, ja kaikenhuippu! perintö luvattu kokonaan heille jos hoitavat loppuun, apit vasta 60v!
mutta ei ole minun sukuani, tälläiset vaan on joillain syyt miksi asuu appien kanssa
Tai siis voi, mutta ei voi saada. Lakiosaan on oikeus kaikilla perillisillä - plus että kaikki sitä ennen saatu voidaan huomioida ennakkoperintönä.
Mutta tämä on meille paras järjestely erinäisistä syistä, talo on meidän ja me kyllä maksamme myös ruoat ym. ja isovanhemmille maksetaan lasten hoidosta.
Minun omat vanhempani ovat kuolleet ja anoppi on minulle kuin äiti. Tosin tätä on varmaan täällä vaikea ymmärtää kun monilla tuntuu olevan v-mäinen anoppi kun joskus täällä keskusteluja lukenut. Enkä sano, etteikö sellaisia olisi, mutta minun anoppini on aivan ihana.
4 oli myöskin ap:n kirjoittama
ap
Mitne kukaan voi asua appivanhempien kanssa? Paljonko teillä on ikää?
Minulla on takana 5v työttömyyttä ja työ ois enemmän kun tervetullut.
Vauva on vain hetken aikaa pieni ja luultavasti kadut myöhemmin, jos et ota kyseistä paikkaa vastaan. Ja kun ilmeisesti isovanhemmat on pienelle tuttuja ja siellä myös tutut sisarukset niin hän kyllä pärjää hyvin.