Lue keskustelun säännöt.
Mistäpä löytäisin vielä oikein hyvän ystävän, vaikka olenkin jo kuudenkympin ja kuoleman välissä iältäni?
26.08.2022 |
Nykyinen ns. ystäväni ei näytä ehtivän olla kanssani yhteyksissä niin usein kuin itse haluaisin.
Ymmärrän kyllä, että ystävälläni on ollut kiireinen elämänsä jo vuosikymmeniä, koska hän on tunnollinen ja huolehtivainen ihminen niin työssään kuin huolehtien kaikkein läheisimmistään, mutta joskus tuntuu, että hän on liiankin kanssa vain lähimpiensä kanssa tai hän ei ilmeisestikään kaipaa ketään perheensä ulkopuolisia ihmisiä kuin harvoin, ja nyt minulle alkaa jo riittäämään tämä yksipuolisuus suhteessamme. Välillä olen ajatellut sanoa ihan suorat sanat kyseiselle ystävälleni ja panna välimme poikki, mutta kun en tietyistä syistä ole viitsinyt, koska hän kuitenkin ottaa yhteyttä, kun etenkin olen malttanut välillä itse olla ottamatta yhteyttä häneen pitkään aikaan. Viimeiseltä ystäväni soittaa ja on ilmiselkeästi pohjattoman utelias, miten minulla kuitenkin menee elämässäni. Nyt ei ole kyse siitä, että minulla ei olisi muitakin hyviä ihmiskontakteja elämässäni ja että olisin joku säälittävä työtön ikisinkku ja kokonaisvaltaisesti yksin. Minullakin on parisuhde ja jo aikuiset lapset perheineen eli siis läheisiä rakkaita ihmisiä ympäröi minua ja on tietysti muitakin läheisempiä ihmisiä elämäni piireissä, mutta kuitenkin tuon pitkäaikaisen ns. hyvän ystävän kanssa on alkanut jo kauan aikaa sitten hiertämään ajatus, että mitä oikeastaan teen tuonkaltaisella ystävällä; ja onko noin käyttäytyvä ihminen lainkaan ystävä sanan varsinaisessa merkityksessään? Tiedän, että hänellä on vähemmän sellaisia ihmisiä elämänsä piirissä kuin mitä minulla, ja joskus olen ajatellut, että ehkä hän onkin kateellinen minulle tietyistä ihmissuhteistani, jotka häneltä on puuttuneet alunperinkin.
Kuitenkin miksi hän sitten roikottaa pitäen minua ystävänään ottamalla yhteyttä edes niitä harvojakaan kertoja minulle soittaen tai viestittäen puhelimellaan, jos ja kun ei ole edes kiinnostusta tavata ja kutsua vaikkapa kotiinsa viettämään ystäväiltaa tai ehdottaisi vaikkapa elokuviin, teatteriin tai konserttiin kanssani, mutta ei sellaista ei ole tapahtunut vuosiin, ja tuskin enää koskaan, koska itsekkin olen jo menettänyt uskon kyseisen ystävän tapaan hoitaa ystävyyttämme. Ystäväni on itse vieraillut minun kodissani muutama vuosi sitten viimeksi, mutta periaatteesta en ole kutsunut häntä uudestaan meille, koska hänkään ei ole erilaisten syiden takia ole voinut kutsua minua omaan kotiinsa. Pääasiallisen syyn me tiedämme molemmat, miksi ystäväni kotiin ei kukaan muukaan saa kutsuja vierailulle, mutta en nyt avaudu siitä asiasta, koska sehän tässä on viimeisimpien muutaman kymmenen vuoden aikana välissä ollutkin hiertämässä minun ja ystäväni välejä omalla tyylillään. Kyse on ystäväni parisuhteesta ja siihen liittyvistä asioista.
Joskus vaan itkettää runsaasti, koska itse olen menettänyt läheisiä ihmisiä kuoleman kautta, ja monta hyvää ihmiskontaktia on poissa ikuisesti ja heidän seuraansa on ikävä. Heidän kanssaan ei tarvinnut teeskennellä, eikä etsiä kalenterista päivää, jolloin tavattiin ja soiteltiin puolin ja toisin.
Mutta sehän on taivaan tosi, että ihminen on loppuen lopuksi yksin. Oma kuolemansakin ihmisen pitää kohdata periaatteessa yksin. Kadehdin etukäteen vaan heitä, joiden haudalle surevia ihmisiä riittää. Minusta on alkanut tuntua siltä, että itse haluaisin itselleni pidettävän niin minimaaliset maahanpanijaiseni, että sinne ei tarvitse vaivautua niiden ihmisten, joita minä kiinnostin eläessäni vain sen pikkuhetken silloin kun se heille sopi.
Kommentit (27)
Tuntuu kuin sysäisit liikaa odotuksia, painolastia ja vaatimuksia ystävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ystävänä yksi sellainen akkaihminen, jolla ei kotona ole kuin juoppo ukonköriläs, ja sen takia ei voi kutsua ketään kotiinsa. Toisaalta on vielä työelämässä, ja on monta kertaa sanonut, että on siellä vain sen takia, että olisi muitakin ihmisiä kuin natsipäällikkömäinen ukkonsa kotonaan seuranaan. Lapsuudenperheestään ei ole jäljellä kuin kaksi tukea tarvitsevaa jo iäkästä vanhusta.
Ystäväni kertoi miehensä ottaneen joitakin vuosia sitten vapaasti temmeltäviä kanoja seurakseen, kun ei ole enää työelämässä sairauksiensa vuoksi. Ensin mies otti kaksi kanaa, mutta sitten homma karkasi käsistään ja mies on ottanut ystäväni vastusteluistaan huolimatta jo kuusi uutta kanaa ja pari kukkoa.
Ystäväni mies ei kuitenkaan hoida kanojaan ja kukkojaan mitenkään. Ystäväni kantaa selkä väärällään syötävää säkkitolkulla kanoille ja kukoille. Mies ei edes vettä vaihda päivittäin kanalan kuppeihin.
Niin että miten lisäisin painolastia ystävälleni?
Et ymmärrä näköjään pointtiani tämän kyseisen ystäväni käytöksestään minua kohtaan.
Mä kerron, tämä kyseinen henkilö on niin lepsukka, että hän antaa itsensä miehensä käskyttelyn alaisuuteen, hän tekee aivan mitä vaan miestään miellyttääkseen. Toisekseen ystäväni tietää, että en pidä hänen miehestään johtuen eräästä jo kauan aikaa sitten tapahtuneesta vastenmielisestä asiasta, joka liittyi ystävääni, ja olen kuullut ystäväni ja minun yhteisiltä ystäviltämme, joka tietää myös ystäväni miehen epämiellyttävästä käytöksestään kohdella muita ihmisiä. Säälittävää, että ystäväni on oman turvattomuutensa takia takertunut tuonkaltaiseen mieheensä, ja ystäväni on antautunut täysin miehensä määräysvallan alle. Mies on käyttänyt ystävääni hyväkseen niin taloudellisesti kuin muutoinkin pitkin matkaa alusta asti. Mies on orjuuttanut hänet täysin, ja sen takia mies haluaakin rajoittaa ystäväni elämän piiriä, ettei vaan kukaan saa tietää, millainen ihminen ystäväni mies on ihan todellisesti.
Ystäväni ei voi puhua puhelimessakaan silloin, kun hänen miehensä on taustalla kuuntelemassa juttujamme.
Ap.
Olen yli 50 v ja kalskahti "kuudenkympin ja kuoleman välissä". Olemme aina syntymän ja kuoleman välissä, mutta en tahtoisi ystävää, jonka kanssa keskittyisin lähestyvään kuolemaan. Olen elämäni voimissa. Pidän itsestäni parempaa huolta kuin nuorena ja se tuntuu ja näkyy elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyisin itseltäni mitä annettavaa MINULLA on ystävyyssuhteessa, myös kysymyksessä, kuinka löytäisin vielä uuden hyvän ystävän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksen sisällön ja muodon (liian pitkä, rönsyilevä) perusteella en haluaisi olla ystäväsi. Sori. En jaksaisi pohdiskella kanssasi asioita tuohon tyyliin.
Ajatelkaa että joku jaksaa puhelimella näpyttäen tuutata tänne tuollaista. Aika vakavia ongelmia on oltava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli meillä ongelmana jo useamman vuoden ajan se, että minä haluaisin seksiä mutta mies ei. Milloin syynä pimeä vuodenaika, milloin masentaa, nyt kesällä oli kuulemma liian kuuma jos joskus harvoin minun aloitteestani päädymme harrastamaan seksiä, hänellä ei joko seiso kunnolla tai sitten hän ei saa orgasmia. Eli joo, aika selväksi on käynyt ettei hän halua minua.
Olen normaalipainoinen, tavallinen nainen, kolmen lapsen äiti ja tissitkään ei enää priimaa. En siis mikään pornoleffojen seksipommi mutten sysirumakaan. Mies on vakuutellut että hänellä ei vain ole seksihaluja ja olen ymmärtänyt sen.. löysin hänen tavaroistaan fleshlightin (minkä olemassa olosta en tiennyt) ja nyt on aika paska fiilis. Olen niin epäkiihottava että hän mieluummin käyttää seksileluja ja runkkaa kuin on minun kanssani edes kerran vuodessa. Jäisittekö tällaiseen suhteeseen? Tuntuu että minä kelpaan kyllä kaikkeen muuhun: ruuanlaittoon ja elämän rahoittamiseen (hän ei käy töissä tällä hetkellä), mutta mikä parisuhde tällainen enää on? Meillä on kuitenkin kolme pientä lasta että en haluaisi etenkään heidän takiaan erota, mutta tuntuu tosi pahalta ja hyväksikäytetyltä
Miksi haluat olla ystävä tuollaisen tiskirätin kanssa? Naiset, joilta puuttuu täysin omanarvontunto ovat todella raskasta seuraa. Miten semmoisen ihmisen kanssa pystyy edes kahvilla käymään, kun pitää kytätä kelloa tai puhelinta, että onko siltä ukkokullalta tullut käsky kotiin tai onko viivytty jo 5 min. liian kauan. En tarkoita olla ilkeä, mutta totuus on, ettei tuollaisen ihmisen seura ole kovin nautittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni sanoi, ettei halua olla paljoa munun kanssa tekemisissä, kun piereskelen lähes jatkuvasti. Häntä kuulemma ällöttää jatkuva kova rutina ja ympäristöön leviävä todella paha löyhkä. Olen loukkaantunut! Kyseessähän on täysin normaali kehon toiminto. Tosiystävä ei minun piereskelyyni reagoisi noin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat olla ystävä tuollaisen tiskirätin kanssa? Naiset, joilta puuttuu täysin omanarvontunto ovat todella raskasta seuraa. Miten semmoisen ihmisen kanssa pystyy edes kahvilla käymään, kun pitää kytätä kelloa tai puhelinta, että onko siltä ukkokullalta tullut käsky kotiin tai onko viivytty jo 5 min. liian kauan. En tarkoita olla ilkeä, mutta totuus on, ettei tuollaisen ihmisen seura ole kovin nautittavaa.
Ap. vastaa tähän fiksuun viestiin: Oletpa osittain aivan oikeassa, että itsenikin on parasta tarkastella kyseistä ystävyyssuhdettamme tuolta kantilta, kuten sanotkin, että on tosiaan raskasta olla yhteisillä meetingeillä tämän ystäväni kanssa, koska tuntuu juurikin kahvilla ollessamme, että ystäväni ukko kihisee jo käskyruoska kourassaan kotonaan odottamassa passarivaimoaan paikalle tekemään yhtä sun toista palvelusta miehelleen. Mies kun on siirtänyt kaikki kotiin liittyvät ruoanlaitot ja hommat vaimolleen eli ystävälleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen sisällön ja muodon (liian pitkä, rönsyilevä) perusteella en haluaisi olla ystäväsi. Sori. En jaksaisi pohdiskella kanssasi asioita tuohon tyyliin.
Onneksemme et ole ystävistäni kukaan muu, ja jos olet tuo kyseinen ystäväni, josta kerroin, niin eipä haittaa, vaikka painuisit maan alle, en jäisi kaipaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa hullujenhuoneelta, siellä on tasoistasi seuraa.
No kiva kun kerroit, taidatkin sitten olla kokemusasiantuntija.
Vierailija kirjoitti:
Niin että miten lisäisin painolastia ystävälleni?
Et ymmärrä näköjään pointtiani tämän kyseisen ystäväni käytöksestään minua kohtaan.
Mä kerron, tämä kyseinen henkilö on niin lepsukka, että hän antaa itsensä miehensä käskyttelyn alaisuuteen, hän tekee aivan mitä vaan miestään miellyttääkseen. Toisekseen ystäväni tietää, että en pidä hänen miehestään johtuen eräästä jo kauan aikaa sitten tapahtuneesta vastenmielisestä asiasta, joka liittyi ystävääni, ja olen kuullut ystäväni ja minun yhteisiltä ystäviltämme, joka tietää myös ystäväni miehen epämiellyttävästä käytöksestään kohdella muita ihmisiä. Säälittävää, että ystäväni on oman turvattomuutensa takia takertunut tuonkaltaiseen mieheensä, ja ystäväni on antautunut täysin miehensä määräysvallan alle. Mies on käyttänyt ystävääni hyväkseen niin taloudellisesti kuin muutoinkin pitkin matkaa alusta asti. Mies on orjuuttanut hänet täysin, ja sen takia mies haluaakin rajoittaa ystäväni elämän piiriä, ettei vaan kukaan saa tietää, millainen ihminen ystäväni mies on ihan todellisesti.
Ystäväni ei voi puhua puhelimessakaan silloin, kun hänen miehensä on taustalla kuuntelemassa juttujamme.
Ap.
Oletko ihminen, joka puhuu vähintään tunnin puheluita? Tai jopa tunteja, se on raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni sanoi, ettei halua olla paljoa munun kanssa tekemisissä, kun piereskelen lähes jatkuvasti. Häntä kuulemma ällöttää jatkuva kova rutina ja ympäristöön leviävä todella paha löyhkä. Olen loukkaantunut! Kyseessähän on täysin normaali kehon toiminto. Tosiystävä ei minun piereskelyyni reagoisi noin.
Ap
Yllä oleva pierutarina ei ole oikean aloittajan eli minun kirjoitus.
Ap.
MIksi alapeukutit aloitukseni aihetta?
Ap. kysyy