ONKO mahdollista erota ilman riitaa?
voiko ystävinä erota!? mä haluan aloittaa oman elämän, joo lapsi on ja olen varmaan teistä ihan kamala kun en ajattele lapsen parasta, mutta en vaan enää jaksa olla vaan joku, haluan että minua kunnioitetaan.
olen vaikka loppuelämäni yksin kun itkeskelen päivittäin...
miten toiselle voi sanoa että ei halua olla enää yhdessä? en tiedä osaako hän käyttäytyä aikuismaisesti... apua!
Kommentit (20)
varmasti voi erota ilman riitaa tidän joitaki pareja jotka eron jälkeen hyviä ystäviä
Ei ole ollut mitään riitoja missään vaiheessa, erosta nyt kaksi vuotta.
Erosimme, koska ex oli tapapettäjä. Oli siis ihana aviomies ja on yhä edelleen loistava isä lapselleen, mutta ei vaan osannut olla ns. muna housuissa. Mä en taas sitten kestänyt uskottomuutta, se raastoi mua todella paljon ja lopulta me päätettiin erota, koska myöhemmin siitä erosta olisi tullut luultavasti todella ruma.
Kamat jaettiin sovussa ja yhdessä itkettiin, koska molempia suretti se, ettemme voineet jatkaa yhdessä.
Yhä edelleen teemme joitain juttuja kaikki yhdessä "perheenä". Ex on ollut mun luottoihmiseni jo pitkään, kun on ollut hieman raskas vuosi... ei mua kukaan muu ole tukenut.
Eli on se mahdollista... Minäkin erosin puhtaasti itsekkäistä syistä. En vaan jaksanut pelätä jotain sukupuolitautia ja ylläriraskautta. Exälläni ei siis ollut suhdetta toiseen naiseen, vaan kymmeniä "irtopanoja". Vanhat asiat on käsitelty, joten me aloitimme ystävinä ikäänkuin puhtaalta pöydältä.
ymmärrän kyllä, että ei tule olemaan kaunista, mutta kuitenkin, olen jo monesti sanonut että en ole iloinen, nyt tuli mitta täyteen, ei se ole muuttunut, eikä muutu ja kyllä muakin pelottaa että onko tämä nyt oikea ratkaisu... pää ihan sekaisin, en olisi ikinä uskonut että MÄ haluaisin eron... =/
ap
mutta OIKEASTI EN TIEDÄ YHTÄÄN ERONNUTTA PARIA JOTKA SIIS OIKEASTI eivät riitelisivät keskenään. Olen nähtyt monia eroja ja aina niissä riitoja on, ehkä vain ulospäin halutaan esittää kaiken olevan kunnossa.
mulla oli samoja ajatuksia paljon ja on vieläkin. Erottiin 1,5kk sitten.. Olin todella onneton ja koko ajan äkäinen.
Minä olin kodinkone, mies aina töissä, eikä meillä ollut muuta yhteistä puheenaihetta kuin se että minä valitin kun mies ei ole koskaan kotona ja joudun hoitamaan yksin IHAN KAIKEN. Meillä on kaksi pientä lasta. Ja vaikka lapset on ihmeissään kun isi ei asu kotona, niin kyllä ne sen ymmärtää että parempi niin kun se että koko ajan taistellaan. Lapset kuitenkin isäänsä näkee.
Me erottiin ihan sovussa ja toive taustalla että palattais ehkä yhteen, mutta tuskin niin käy, pahoin pelkään.
ja mä luulin että mies suuttuis ja muuta, mutta yllättävän rauhallisesti otti asian.
Ei olisi halunnut erota, mutta kun oikein asian selitin ja sanoin että en näe muuta vaihtoehtoa. Me ollaan siis pariterapiat ym kokeiltu, eikä mikään muuttunut joten..
mutta OIKEASTI EN TIEDÄ YHTÄÄN ERONNUTTA PARIA JOTKA SIIS OIKEASTI eivät riitelisivät keskenään. Olen nähtyt monia eroja ja aina niissä riitoja on, ehkä vain ulospäin halutaan esittää kaiken olevan kunnossa.
SINÄ et ole KOSKAAN tavannut sellaisia! Johan se nyt olisikin kamalaa jos maailmassa tapahtuisi sellaista mitä SINÄ et ole nähnyt!
Jos haluat nähdä ensimmäisen kerran elämässäsi tyhmän ihmisen, niin kipaise katsomaan PEILIIN!
mutta OIKEASTI EN TIEDÄ YHTÄÄN ERONNUTTA PARIA JOTKA SIIS OIKEASTI eivät riitelisivät keskenään. Olen nähtyt monia eroja ja aina niissä riitoja on, ehkä vain ulospäin halutaan esittää kaiken olevan kunnossa.
SINÄ et ole KOSKAAN tavannut sellaisia! Johan se nyt olisikin kamalaa jos maailmassa tapahtuisi sellaista mitä SINÄ et ole nähnyt! Jos haluat nähdä ensimmäisen kerran elämässäsi tyhmän ihmisen, niin kipaise katsomaan PEILIIN!
miksi sitten erota, jos kaiken voi hoitaa sovussa.
Ja näin naapurinikin väitti, kunnes kertoi totuuden... Sovussa elämisestä eron jälkeen:(
Kyllä sitä riitaa tulee, jos ei muuten niin uusien puolisoiden myötä.
Oma eroni oli siisti, mutta vain siksi, että asuimme eri mantereilla, kun eropäätös tehtiin. Kun puolen vuoden kuluttua taas tapasimme, oli pahin viha haihtunut ja pystyimme sovussa laittamaan nimet papereihin. Ystäviä meistä ei kuitenkaan tule enää koskaan, vaikka molemmat olemme sopuisia ihmisiä.
jos kerran ollaan niin helkkarin sovussa niin miksei sitten voi jatkaa yhteiseloa?
mutta OIKEASTI EN TIEDÄ YHTÄÄN ERONNUTTA PARIA JOTKA SIIS OIKEASTI eivät riitelisivät keskenään. Olen nähtyt monia eroja ja aina niissä riitoja on, ehkä vain ulospäin halutaan esittää kaiken olevan kunnossa.
SINÄ et ole KOSKAAN tavannut sellaisia! Johan se nyt olisikin kamalaa jos maailmassa tapahtuisi sellaista mitä SINÄ et ole nähnyt! Jos haluat nähdä ensimmäisen kerran elämässäsi tyhmän ihmisen, niin kipaise katsomaan PEILIIN!
miksi sitten erota, jos kaiken voi hoitaa sovussa.
Ja näin naapurinikin väitti, kunnes kertoi totuuden... Sovussa elämisestä eron jälkeen:(
Kyllä sitä riitaa tulee, jos ei muuten niin uusien puolisoiden myötä.
Niin... Miksi erota, jos kaiken voi hoitaa sovussa? Siksi, koska välillä sen äiti-ihmisenkin on rakastettava vain itseään. Se oli minun syyni... Rakastin exääni valtavasti, rakastan lastani mielettömästi, mutta... Sitten tuli se hetki, kun mun oli oltava itsekäs ja rakastettava vain itseäni, siksi ero.
Exäni kanssa olemme sovussa, koska meillä on yhteinen lapsi, joka menee ihan kaiken muun edelle. Me olemme sidoksissa toisiimme tuon lapsen kautta loppuelämämme... Voimme tehdä siitä ajasta helvettiä vihaamalla toisiamme tai sitten voimme edes yrittää olla ystäviä, jolloin on helppoa sopia asioista. Me päädyimme olemaan sovussa... erikoista asiassa on se, että kukaan meidän lähipiiristä ei hyväksy sopuisaa eroa, mutta paskaako se taas niille kuuluu.
kuuluu myös vihan tunteita. Muuten asian käsittely jää kesken, ja roikut muistoissa.
Tähän tulee varmasti kohta joku maailmanhalaaja kertomaan, miten hän rakastaa kaikkia vanhoja ja tulevia miehiään, mutta tavallisen ihmisen psyyke ei toimi niin.
Kannattaisi tehdä avioliiton onnistumisen eteen töitä. Hankkikaa ammattiapua.
erota siksi, koska haluan päästää mieheni paremmille vesille. Saamaan elämää, jota joku muu voisi hänelle tarjota. Hän ei ymmärrä, miksi näin on. Mutta totuus on, että olemme lian erilaiset. Emme koe/näe asioita samalla tavalla. Hän uskoo, että jos vain haluan, niin kaikki voisi olla harmonista. Mutta kun kaikki minussa sotii hänen ajatuksiaan vastaan. Se tulee suoraan selkäytimestä, se ei ole tietoista. Ja vaikka kuinka yrittäis älyllisesti miettiä asioita, ne eivät sittenkään sovi.
Hänessä ei ole mitään vikaa ja ymmärrän hänen näkökulmansa, mutta siitä huolimatta.
Valitettavasti en vain rakasta häntä niin, että voisin muuttaa kaiken itsessäni hänen vuokseen. Se ei antaisi minulle yhtään mitään. En kestä ajatusta loppuelämästä sellaisena. Hän ei voi määrätä tai vaatia ajatuksiani ja toimintaani.
Onko se jotenkin hyvä asia, ettei avioliiton epäonnistuessa saa edes riitaa aikaan? Vaikka ei riitaa olisikaan luulen, että jotain kautta pettymys itseen ja toiseen, suru, viha yms eroon liittyvät luonnolliset tunteet tulevat ilmoille. Tunnen eronneita pareja jotka ovat hyvissä väleissä keskenään, ystäviäkin, mutta ei se ero koskaan helppo ole ollut.
vihata ja loukata toista, kuolettaa tunteet. Epätäydellisiä kun me ihmiset olemme. Ero on pieni kuolema, tulevaisuus musertuu ja nykyhetki satuttaa. Kun ero on selvittänyt ilmaa voi kohdata toisen joko ystävänä tai sitten vihaa loppuelämän.
Onko se jotenkin hyvä asia, ettei avioliiton epäonnistuessa saa edes riitaa aikaan? Vaikka ei riitaa olisikaan luulen, että jotain kautta pettymys itseen ja toiseen, suru, viha yms eroon liittyvät luonnolliset tunteet tulevat ilmoille. Tunnen eronneita pareja jotka ovat hyvissä väleissä keskenään, ystäviäkin, mutta ei se ero koskaan helppo ole ollut.
Ei se koskaan ole helppo! Silti voi jäädä ystäviksi. Vaikka meillä olikin "sopuisa ero", niin ei se missään nimessä ollut helppo... Mä suren sitä yhä edelleen, nyt ehkä enemmän lapsen vuoksi, kun en pystynyt suomaan hänelle elämää ydinperheessä. Se, että ei ole riitoja, ei tarkoita sitä, että ero olisi helppo.
Erottiin sovussa. Mies ei jaksanut yhteistä elämäämme ja jatkettiin eri suuntiin. Erosta puoli vuotta. Nyt hän tapailee uutta. Olemme hyvissä väleissä ja odotan meille lasta, joka sai alkunsa eron jälkeen. Tilanne on absurdi mutta kyllä tästäkin yhdessä selvitään vaikkei yhdessä ollakaan. Toki eron käsittelyä vaikeuttaa se, että olemme yhä paljon tekemisissä. Helpompaa voisi olla jos laittaa vaan välit poikki. Välillä olen todella surullinen ja pettynyt, mutta yleensä toiveikas tulevaisuuden suhteen ja iloitsen eksäni uudesta elämästä. Elämä menee miten menee ja virran vietäväksi tänne synnytään.
Minä erosin ilman riitaa ja nopeasti. Ystäviä ei olla, mutta tarvittaessa puheväleissä. Eron puinti kesti melkein kaksi päivää ja melkein joka vuosi ollaan yhteyksissä. Mikä siinä on niin vaikeaa? 20 v. yhdessä ja ensinmmäinen riita, johon osallistuin johti eroon.
että mitään kaunista ei tuollaisesta ilmoituksesta koskaan synny. Kannattaa nyt miettiä vielä pari kertaa, että tiedät satavarmasti mitä haluat. Kun ilmoitus on suusta päässyt, et voi korjata asiaa enää millään keinolla.
Mäkin olin naimisissa parhaan ystäväni kanssa ja typerästi kuvittelin ettei meidän välillä ystävyys mienkään muutu kun erotaan. Väärin! Homma meni lopulta aika rumaksi. En millään kyennyt ennakoimaan kuinka paljon miestä loukkasin.