Miten jaksaa masentunutta kaveria?

Opiskelukaverini on melko vakavasti masentunut ja itsetuhoinen.
Hän viiltelee ja vetää yliannostuksia masennuslääkkeillä ja kertoi, että ajattelee jatkuvasti itsensä satuttamista.
Olen huolissani hänestä ja olen yrittänyt kannustaa häntä menemään psykologille ja nyt hän onneksi sai koulupsykologille viestiä sentään laitettua.
Teen tämän kaverin kanssa nyt töitä erityislasten parissa yhdellä leirillä, oltiin viime viikolla leireilemässä ja ensi kuussa uudestaan.
Vaikka kaverin tilanne huolestuttaa minua paljon ja hän on minulle tärkeä, minua ärsyttää hänen käytöksensä ja ammattitaidon puute.
Hän on minua muutaman vuoden nuorempi, 18-vuotias.
Leirillä olisi pitänyt pitää koko ajan fokus lapsissa ja leikkiä ja touhuta heidän kanssaan, mutta kaveri veti huomion itseensä useamman kerran eikä ymmärtänyt että meidän pitäisi esimerkiksi pitää tauot eri aikaan, koska lapsia ei ole hyvä jättää yksin ja me olemme töissä lapsia varten.
Kaveri suuttui siis siitä, kun esimerkiksi sanoin hänelle että käy ensin sinä vessassa kun itse jäin auttamaan pyörätuolin kanssa yhden lapsen avustajaa.
Mökötti puoli päivää tästä ja puhui omista ongelmistaan jatkuvasti, jolloin ei jäänyt aikaa tehdä varsinaista työtä _lasten_ kanssa.
Hän oli samaan aikaan kanssani soveltuvuustesteissä ja oli huomattavasti pidempään psykologin haastattelussa kuin muut opiskelijat.
Hän ei oikein sovellu alalle ja epäilen osasyyn hänen masennukseensa olevan siinä, että hän kokee työssään riittämättömyyttä eikä hallitse työtehtäviään.
Miten voisin tukea häntä ja ohjata toimimaan ammatillisemmin työajalla?
Sanoin kyllä, että vapaalla voidaan jutella myös hänen ongelmistaan mutta työajalla ei keskustella yksityiselämän asioista.
Alan olla aika väsynyt tähän touhuun.