Koen eläväni tällä hetkellä unelmaani..

..mutta väärän kumppanin kanssa 😔 Onko muilla kokemuksia siitä, kuin vuodet ovat vieneet elämisen, "omistamisen", tekemisten ym. suhteen liki kaikkeen toivottuun, mutta samanaikaisesti oma kumppani on alkanut tuntua täysin vieraalta ja arvot sekä elämä näkemykset loitonneet toisistaan? Ja miten tästä nyt edetä, pariterapiastako vain apua? Jos lähtökohdat siihenkin jo valmiiksi ne, että tuskin mikään voi niissä asioissa muuttua.. Mutta eroaminen vaihtoehtona, se taas veisi mahdollisuudet elää sitä elämää, jollaista toivoisi. Lopputulemana tippuisi rehellisesti suoraan suohon, josta ei varmasti täysijärkisenä enää selviäisi. Mitä 'vettiä tässä nyt pitäisi tehdä, jotta voisi saavuttaa rauhaa ja tasapainoa!?!