Yht'åkkiä tuli mieleen, että joutaisiko sitä vaikka kuolla?!

Lapset saanut 2kymppisiksi kasvatettua, avioliittoa ei ole vaikka avioliitossa olenkin, työ aiheuttaa 99%sti vain väsymystä ja ahdistusta ja olen täysin kyllästynyt siihen ja koko suorittavassa oravanpyörässä pyörimiseen, iloa en monestakaan asiasta enää saa, jatkuvasti tympääntynyt, surullinen, pelokas tai ainakin huolestunut, ahdistunut ja täysin toivoton olotila, en usko, että mikään mainituista asioista mitenkään ikinä paranee, niin ja väsynyt, ihan tolkuttoman väsynyt ihan kaikkeen.
Niinpä tuli mieleen, että joutaisiko sitä sitten vaikka kuolla, loppuisi tämä tuskallisuus. Mutta kyllä minulle tulisi tolkuton ikävä noita lapsiani, vaikkei he minua mihinkään enää tarvitsekaan eivätkä mitään kummoisia kommunikoi.
Väsyttää.