Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen aivan väsynyt. Yritän olla stressaamatta mutta tavoittelen nyt kymmeniä asioita samaan aikaan. Muita!?
04.08.2022 |
Ahdistaa koko ajan. Paljon asioita, jotka junnaa paikoillaan ja minun on pakko tehdä asioita eteenpäin. Ei auta muukaan.
-Opiskelu, valmistun kohta, joten paljon näyttöjä ja tenttejä nyt lopuksi.
- Elämäntapamuutokset ja itsestä huolehtiminen (mennyt päin veetä). Olisi pakko laihtua oikeasti kun lihoin aikaisemmin +25 kg ja muuttaa asioiden suuntaa. Olen yrittänyt mutta en vain kestä kun olen niin väsynyt työpäivien jälkeen ja hermot on kireällä. Töitä on ollut paljon kesällä.
- Autokoulu ja auto
- Rahan säästö ja siihen liittyvät suunnitelmat ja uudet työjärjestelyt.
- Muuttaminen.
Tämä kaikki ihan tässä lähiaikoina. Koko ajan yritän ja yritän mutta herään aamulla taas huolestuneena. Olen pettynyt itseeni ja tuntuu, että asiat junnaa vain paikoillaan..
Yöt näen painajaisia, töiden jälkeen joka paikka on kipeä ja väsyttää, oikeasti pitäisi lukea tenttiin tai mennä ajotunnille.
En vain saa pidettyä lankoja käsissäni. Koko ajan päässä huutaa vaatimukset ja tekisi mieli jo jäädä auton alle tai mennä jonnekin Intiaan rauhoittumaan. Olen aivan suorituskeskeissä rumbassa nyt. Olen myös introvertti ja tuntuu, että olen koko ajan työnikin puolesta henkisesti kuormittunut ja miesystävääkin pitäisi nähdä.
Kaikenlaista pientä ja isompaa on nyt meneillään, että en tiedä enää yhtään miten jaksan. Olen aivan liian herkkä ja helposti väsyvä ihminen.
Olen nuori, ei lapsia. Olen kuitenkin sen verran vanha, että työelämä on tuttua ja rutiinia.
Pitäisi jaksaa.
Kommentit (11)
Huolestuttaa, väsyttää, ahdistaa, pettymyksiä ja mitähän vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on vielä omia henkisiä harjoituksia, sellainen oma harrastus joka myös vaatii oman tilan ja energian. Kaikenlaista pientä.
Tavallaan tiedän, että menen tämän läpi mutta myös on jatkuva ahdistus päällä, että yritän kannustaa itseäni. Nyt valitan koska tekee mieli mutta muuten yritän vain luottaa, että minä kyllä handlaan tämän.
Harmittaa vain kun en sitten jaksa vain kaikkea tehdä vaan lipsun koko ajan jossain joka saa epäonnistumisen tunteen aikaan ja lisää omaa pelkoa siitä, että mitä jos en onnistukaan.
Ap
Noista vain tuo opiskelun vieminen maaliin on oikeasti tärkeää, muut voit unohtaa ja tehdä ne sitten kun on aikaa ja voimia.
Tunnen myös ihmisiä, joilla pitää koko ajan olla joku tavoite. Vaikka kaikki on periaatteessa hyvin.
Pitää suorittaa joku uusi tutkinto, vaikka on jo yliopistosta paperit. Uutta työpaikkaa pitää hakea jatkuvasti, vaikka on peräti virassa (100% varma työ, josta ei saa potkuja). Ja tietysti tähän uuden asunnon etsintää ja auton vaihtoa päälle.
Tavallaan siellä pohjalla on joku perustyytymättömyys, joka ajaa jatkuvaan suoritukseen.
Ottakaa vähän rennommin, niin ei pälli leviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tolla menolla saat vaan burnoutin ja sitten onkin ainakin puolivuotta lepoa ja sairaslomaa tiedossa. Stressi nostaa kortisoli tasoja ja estää myös laihdutukseen ja kroppa on hätätilassa eikä mikään piiskaaminen auta...
Kokemus on.
Vierailija kirjoitti:
Mihin sulla on noin kova kiire?
Elin niin hirveän aikajakson elämästäni kun lipesin otteesta ja tapasin miehen joka osoittautui väkivaltaiseksi. Sen jälkeen meni työt, terveys, kaupunki ja koti sieltä missä oli sydän ja asiani hyvin.
Nyt olen yrittänyt ottaa uuden sivun elämässäni jo kaksi vuotta, nousta ja toimia mutta en vain pääse ylös, pyllähdän taas takapuolelleni vähän väliä. Sattuu ja ahdistaa kun pitäisi saada oma elämä kuntoon mutta en vain jaksa rakentaa kaikkea kai näin nopeasti kuten haluaisin.
Olen pettynyt itseeni.
Enkä ole muuten mikään suorittajatyyppi kai mutta haluan vain voida paremmin. Haluan elää oman näköistä elämääni koska olen niin allapäin koko ajan. Se vain syö voimia kovasti, että pääsee tavoitteisiin. Pelottaakin koko ajan, että mitä jos en vain onnistu kuitenkaan ja toisaalta tiedän, että olen vahva vaikka olenkin myös herkkä tietyllä tavalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Burnoutista ei muuten välttämättä ikinä toivu työkykyiseksi. Lähisukulaisella kävi näin. Vähän yli 40 vuotiaana burnout, ja yli 70 vuotiaaksi eli eläkeläisenä. Tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle.
Sinänsä yksilön kannalta voi olla jopa ihan ok, jos ei ole kovin tavoitteellinen persoona.
Tulin mökille itsekseni koska stressi kiertää koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairastanut joskus kyllä uupumuksen. Se johtui puhtaasti sairaasta työnteosta ja silloisista henkisistä kamppailuista.
Oikeastaan sama tilanne kuin nyt mutta aivan eri tavalla ja eri asioista kamppailen.
Nyt vain tuli yhtäkkiä mieleen, että toistan tässä samaa kaavaa kuin ennenkin vaikka tilanne on erilainen.
En koe kuitenkaan uupuvani sairastumiseen saakka koska nyt kyse on omasta elämästäni, ennen tein töitä hulluna vain siksi, että olisin pidetty töissä, hyvässä työyhteisössä ja selviäisin omillani.
Nyt teen siksi, että rahottaisin oman elämäni ja suoritan jotta voisin toteuttaa unelmiani.
Päämäärä on itsekkäämpi.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Jos en saa näitä asioita suoritetuksi niin masennun. Nämä on saatava nyt tehtyä.
Kuin kaksi persoonaa huutaisi päässä koko ajan, vaativa ja se, joka ei kykene.
Ap