Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksi pitkä parisuhde vai monta lyhyempää?
29.07.2022 |
Kumpi on/olisi sun mielestä ollut parempi sulle itsellesi?
Olen itse ollut samassa suhteessa jo 25 vuotta eli ihan nuoresta lähtien. Ainakaan nyt ei ole eroa näköpiirissä ja puolisokin vaikuttaa tyytyväiseltä, joten toivottavasti liitto jatkuu vielä pitkään. :)
Yhteiset kokemukset, huumori, seksi ja rakkaus pitää yhdessä. Yhteiset lapset (omillaan toki jo) ja koti.
Mutta kokemus muista tyypeistä on jäänyt vallan. Olisihan joku voinut olla mulle "ihan täydellinen" tai olisiko jonkun kanssa voinut olla tosi kiihkeää tai jonkun kanssa jokin mieletön yhteys.
Omasta puolisostani ajattelin tottakai juuri noin heti kun tavattiin. Kun suhde arkistuu, huomaa, että se toinen on täysin tavallinen tyyppi kuten itsekin on. Mutta on tosi helppoa olla yhdessä, ei tarvi esittää mitään.
Mutta miten muilla?
Olisiko tämä elämä sulle ihan kauhistus?
Mitä hyvää olet kokenut lyhyemmissä suhteissa?
(Nämä oli nyt vaihtoehdot, tottakai moni on ensin lyhyemmissä suhteissa ja sitten löytyy se kenen kanssa haluaa vaikka perheen ja se on se oman pitkän suhteen alku.)
Kommentit (10)
Vanhan liiton miehenä kohta 40v täynnä yhden ja saman kanssa. Melaani en ole uittanut muissa vesissä, toisesta puoliskosta en tiedä miten lie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksa enkä oikein tykkää tuoreen parisuhteen säädöstä ja epävarmuudesta. Tykkääkö vai eikö tykkää? Ollaanko näin vai noin? Onko ok olla yhteydessä, voiko toiseen luottaa, mitähän se ajattelee? Ajatuskin kauhistuttaa.
Olen pitkässä liitossa. Ens viikolla 24. hääpäivä, yhdessä ollaan oltu kohta 27 vuotta. En vaihtais mihinkään. Olen liiton aikana ihastunut kolme kertaa toiseen, mutta en ole tehnyt ihastumisille mitään. Kohteet eivät taarusti tiedä ihastumisestani. Ne ovat hiipuneet pikkuhiljaa ja niistä on jäänyt mukava muisto. Ja olen vähän ylpeäkin siitä, etten ole lähtenyt sössimään hyvää suhdetta. Omaan mieheen olen liittomme aikana tuntenut ihastumisen, rakastumisen, rakastamisen ja suuren kiintymyksen tunteita usein. Liitossa on vaiheita, välillä semmoisia uuden rakastumisenkin vaiheita. Tää on vaan parasta ja sopii mulle. Olenkin sanonut, et jos meille sattuisi jotain eikä oltais enää yhdessä, en haluaisi ketään muuta enää.
On sattunut huonoja lyhyitä suhteita. Niistä oppii. Havaitsen myös paremmin, jos toinen esittää muuta kuin on. Nykyisen kumppanin kanssa selvitään ilman draamaa. Osaan arvostaa tasaista arkea ihan erilailla.
Minun ensimmäinen avioliittoni kesti 20 vuotta. Tässä nykyisessä olen 10. Vuotta jatoivon, että tämä kestää vielä pitkään.
En näe lyhyemmissä parisuhteissa mitään lisäarvoa. Sama asia, että en näe mitään lisäarvoa siinä, että minulla olisi paljon kavereita, vaan me muutamat hyvät ystävät ovat tärkeämpiä.
Parisuhteen alussa on vain kismoja ja särmien hiontaa. Suhde on paljon mukavampi sen jälkeen, kun särmät on saatu hiottua. En jaksaisi aina sitä kalistelua uudelleen ja uudelleen.
Parisuhteen kohdalta voi aina miettiä sitä himoa tai sen puutetta. Sain kokea nykyisen mieheni kanssa suuren himon, isomman kuin ekan miehen kanssa. Olihan se kaksi vuotta kivaa aikaa, mutta niin sekin himo laantui.
Tai sitten ei parisuhdetta/parisuhteita ollenkaan?
Olen itse iksinkku ja tuskin koskaan edes seurustelen.
M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä se toinen ihminen tietä mikä toiselle sopii? Esimerkki omat suhteeni. 1.olin 4v.suhtessa jossa mies jätti minut kun en ryhtynyt uskovaiseksi. 2 .olin suhde joka kesti 11-12 v. loppu hänen alkoholin käyttöön.Viimeinen suhde kesti 22v. pääty hänen kuolema 2021.terv. vanha nainen.
Monta lyhyempää. Mielellään sellaisin max. 24h mittaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainattu aiemmasta kirjoituksesta:
"Mä en jaksa enkä oikein tykkää tuoreen parisuhteen säädöstä ja epävarmuudesta. Tykkääkö vai eikö tykkää? Ollaanko näin vai noin? Onko ok olla yhteydessä, voiko toiseen luottaa, mitähän se ajattelee? Ajatuskin kauhistuttaa."
---sama täällä, mutta sikäli surkuhupaisaa että olen nuoresta tytöstä asti halunnut vain yhden henkilön ja loppu elämän parisuhteen, mutta päätynyt valitettavasti useisiin vähän pidempiin tai lyhyempiin suhteisiin.
En jaksais enää yhtään "seukkailua" viiskymppisenä. Haluaisin miehen mutta hypätä yli sen tutustumisvaiheen ja siirtyä suoraan siihen tilaan kun on oltu ainakin vuosi yhdessä tai jopa siihen "vanha pariskunta" moodiin.
Ei ole minulle ensimmäistäkään löytynyt. Luulen, että yksi pitkä on parempi kuin nussillinen uusia. M37
Alue: Aihe vapaa
Mulla on menossa nyt toinen pitkä parisuhde, omalla mittapuullani. Ensimmäisen mieheni kanssa olin 18 vuotta, perheen perustin ja elin sitä perinteistä elämää. Sen suhteen päätyttyä elin muutaman vuoden sinkkuelämää ja nyt olen uudessa parisuhteessa ollut 10 vuotta. Varmaan tämäkin vielä joku päivä päättyy. Täydellistä en ole koskaan tavannut.