Anorektikkohoitaja
Huomasin, että täällä on paikalla joku anorektikkohoitaja. Haluaisin kysyä muutamaa seikkaa, kun aina ajoittain opettajana törmään anorektikkoepäilyihin.
Onko mielestäsi merkitystä, että miten anorektikko parantuu, sillä, että miten pian hänet saadaan hoidon pariin?
Mikä yleensä motivoi ihmisiä parhaiten paranemaan?
Onko kuulemani luku, että noin 1/3 ei parane sairaudesta vaan se johtaa kuolemaan ihan hatusta temmattu vai onko sillä todellisuuspohjaa?
Kommentit (2)
tiedän vain muuten paljon asiasta. Sanoisin, että jos sairauteen puututaan ennen, kuin se pääsee täyteen mittaansa, paraneminen on aika varmaa. Tietenkin hoidonkin täytyy olla asiantuntevaa - valitettavasti se ei usein ole.
Ja tosiaan, fyysinen kunto on vain yksi sairauden osa-alue. Varmasti se, että potilaat kotiutetaan sitten, kun he ovat "lihoneet", saa monelle aikaan kierteen: yhtäkkiä keho onkin isompi, mutta ajatukset edelleen vahvasti syömishäiriöiset. Sitten vain takaisin kotiin laihduttamaan...
En ole anorektikkohoitaja vaan ihan entinen syömishäiriöinen, mutta haluan vastata yhteen kysymykseen, koska olen kuullut, että terveyalan ammattilaiset joskus virheellisesti erehtyvät pitämään anorektikon lihomista ja runsaampaa syömistä "paranemisena." Tärkeää on siis muistaa, että anoreksia on henkinen sairaus, jonka varsinainen syy ei ole halu laihtua. Se on vain oire. Syyt ovat muualla, ja ne vaihtelevat.
Erittäin laiha ihminen ei myöskään ole ollenkaan välttämättä anorektikko. Monet nuoret ovat laihoja muuten vaan. Anoreksiasta on kyse silloin, kun ihmisellä on vääristynyt ruumiinkuva (pitää itseään vastenmielisenä läskinä 35-kiloisenakin) ja syömisten tarkkailusta tulee pakonomaista ja elämää rajoittavaa.
Itse sanoisin, että paras tapa ehkäistä ja hoitaa anoreksiaa on yrittää kaikin tavoin vahvistaa potilaan itsetuntoa ja henkistä tasapainoa.