Onko muilla tällaista lasta?
Kohta viisi vuotias lapseni on oikeastaan aina ollut sellainen, että hän todella herkästi aistii kanssaihmisten tunteet ja tunnetilat. Ja tietenkin yhtä herkästi reagoi niihin. Jos minulla on vaikka pikkuisenkin väsymystä, lapsi aistii sen heti ja reagoi. Tai jos minulla on mikä vain muu tunnetila, pikkuisenkin, niin lapsi aistii sen heti ja reagoi, vaikka miten yrittäisin peittää asian (en halua lapsen huomaavan jokaista huoltani tai suruani tai harmiani, koska ei ne ole aina lapsen asioita ollenkaan vaan saattavat liittyä vaikka työhöni). Ja sama koskee muitakin läheisiä ihmisiä, kaikista aistii tunnetilan heti ja reagoi heti. Joskus kivasti, joskus ei kovin kivasti.
Tämä ei ole mikään kovin helppo piirre lapsessa enkä tiedä mitä asialla pitäisi tehdä. Kertokaa miten te muut toimitte, jos on samanlainen lapsi teillä,
Kommentit (16)
Oli. 16-v:nä sai diagnoosin, add, ja nyt aikuisena on edelleen samanlainen tunteella eläjä, vapaaehtoisesti sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa erityisherkältä.
Onko se joku diagnoosi?
Mä oon ollut tuollainen lapsi ja oon vielä aikuisenakin. Todella herkkä ja murehdin paljon. Päiväni riippuu aina siitä millä mielellä kanssaihmiset ovat. Se on raskasta välillä, mutta toisaalta olen niiiin tottunut siihen. En oikein osaa antaa neuvoja, paitsi että yritä löytää herkkyyden hyvät puolet ja kannustaa niissä :) itse esim olen aina ollut todella hyvä toimimaan eläinten kanssa sekä taiteellisesti luova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa erityisherkältä.
Onko se joku diagnoosi?
Ei. Nykyajan haihattelua.
Mä olin itse tuollainen lapsi ja meidän poika on myös. Hieno piirrehän se on, herkkyys toisille ihmisille. Toki se aiheuttaa raskaitakin oloja, mutta sillä on myös tosiaan hyvät puolensa. Ajan kanssa kun ikää tulee oppivat kyllä pitämään omana tietonaan mitä aistivat silloin kun ei ole hyötyä sitä ulospäin ilmaista.
Minä olin tuollainen. Aikuisena olen opetellut siitä tietoisesti pois sanomalla itselleni, että tuoei ole minun tunteeni.
Joo. On vähän raskasta. Kannattaa hakea apua, ennen kuin uuvut.
Minulla on. Kyseessä autistipiirteinen 20-v tyttäreni. Hänen reaktio on toisten, varsinkin minun tunteista tai väsymyksestäni stressaantuminen. Enkä edes niitä tunteita hänelle näytä.
Rankkaa on, kun en haluaisi hänelle väsymistä näyttää, jolloin turvaudun vitsailuun. Ja sekin sitten väsyttää lisää.
Olen itse tuollainen ja meillä ei kotona ollut mitään tunnekasvatusta. Olin aivan sekaisin pitkälle aikuisuuteen, kunnes terapiassa sitten opin sanoittamaan tunteita. Puhutteko te tunteista? Kannattaa varmaan alkaa puhumaan ja sanoittamaan, sekä auttaa lasta erottamaan omat ja muiden tunteet sekä kannustaa tuota kivasti toimimista. Lapsen on hyvä oppia olemaan kiva myös omille tunteilleen.
Mä olin tuollainen lapsi. Erityisherkkä olen (aikuisena ymmärtänyt, ei ysärillä kukaan edes tuntenut käsitettä Erityisherkkä). Äitini sanoi, että monesti kysyin, miksi tuo ihminen valehtelee ja osuin monesti oikeaan. Ihmetteli, miten osasin lukea ihmisten tunteita ja olivatko aitoja/todenmukaisia.
Se tuntui siltä, kuin minun ja muiden väliltä olisi puuttunut jokin suojakerros. Sain ihan liikaa informaatiota ympäristöstä eikä minulla ollut vielä tunnekäsittelytaitoja, joilla käsitellä noita juttuja. Internalisoin paljon negatiivisia tunteita ja siitä syntyi ajatusvääristymiä (että minä olen jotenkin huono/vääränlainen) ja jopa OCD-maista käyttäytymistä (koin olevani vastuussa muiden ihmisten hyvinvoinnista ja rukoilin joka ilta kaikkien tuntemieni ihmisten puolesta, ettei heille tapahtuisi mitään pahaa - jos tapahtuisi, ajattelin syyn olevan minussa. En ollut muuten mitenkään uskovainen.)
Ei meitä herkkiä haittaa totuus, meitä haittaa se, jos ihmiset yrittävät valehdella meille ja itselleen. Meitä auttaa hyväksyntä, tunteiden sanoittaminen ja se, että meitä autetaan nimenomaan käsittelemään sitä suurta informaatiotulvaa maailmasta. Lapsella ei ole suojaavaa ihokerrosta itsensä ja maailman välissä.
Ei sille voi mitään. Monet lapset ja eläimet aistii toisten tunnetilat. Itse myös aistin. Se on lähinnä rankkaa itselle, jos kaikki muut ovat usein huonolla tuulella.
Lisäisin siis vielä, että sinun lapsesi aistii jo paljon, etkä sinä voi sille asialle mitään. Herkkää lasta ei siis voi suojella siltä, että hän kokee aikuistenkin tunteet itsessään. Itse koin aikuisten käytöksen monesti ristiriitaisena, koska minua kohdeltiin kuin vähä-älyistä. Näin kuitenkin aikuisten läpi, näin paljon julmuutta, manipulaatiota ja auktoriteetin väärinkäyttöä ympärilläni ja ihmettelin sitä. Olin kai ns. Pikkuvanha tai vanha sielu. Kohtele lasta siis kunnioittavasti. Äläkä valehtele hänelle. Hän näkee kyllä sen läpi ja ihmettelee, että miksi aikuiset tekevät sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa erityisherkältä.
Onko se joku diagnoosi?
Erityisherkkyys on ominaisuus, ei sairaus.
https://lapsenkasvatus.fi/erityisherkka-lapsi-nain-tuet-ja-vahvistat-la…
Itse olen ollut erityisherkkä lapsi vaikka sitä ei siihen aikaan tunnettukaan koko käsitettä. Olin vain vaikea ja mahdoton, niin kotona kuin koulussakin.
Edelleen olen erityisherkkä ja koen sen lahjana vaikka toisaalta se voi olla hyvin raskastakin. Koen ja vaistoan ympäristön todella paljon syvemmin kuin muut. Vaistoan tunteet ja mielialat. Minulla on ns. herkät tuntosarvet.
Ei taida olla.