Sain lapsen ja kaverit kaikkosivat ympäriltä

Olen kolmekymppinen tavallinen perheenäiti ja hoitovapaalla lapsen kanssa. En olisi ikinä uskonut ennen lapsen saamista, miten yksin jäisin lapsen saatuani. Korona-aikakin varmasti vaikutti, kun monien kanssa näkeminen jäi keväällä 2020. Kaverit ja suku asuvat kaukana. Minä olin ennen lapsen saamista se, joka piti moniin yhteyttä: järjestin tapaamiset, joustin aina aikatauluista ja matkustin kauas tapaamaan kavereita. Kaverien kanssa ei siis ole ollut mitään villiä biletystä, vaan on käyty kiertelemässä kaupoissa, kahvilla/syömässä, juteltu pitkään, joskus katsomassa nähtävyyksiä/museossa tms eli rauhallista on ollut. Minua kiinnostaa yhä nuo samat asiat kuin ennenkin. En puhu jatkuvasti lapsestani, mutta tottakai elämässäni näkyy nyt se, että en ole tällä hetkellä töissä ja olen liki 24/7 lapsen kanssa. Moniin arkisiin kuulumisiini liittyy lapsi, koska vietän lähes kaiken ajan lapsen kanssa.

Vauvavuoden alku oli raskas, en jaksanut matkustaa. En missään vaiheessa itse hylännyt kavereita/sukulaisia: muistin onnitella synttäreinä, laittaa joulukortin/kysellä viestillä kuulumisia jne. En siis ole sellainen, että pommittaisin vaikka viesteillä jatkuvasti, vaan saatan laittaa vaikka viestiä kerran tai kaksi kuussa. En laittele kavereille kuvia lapsestani, kun sitä joku kuitenkin kysyy. Laittamiini viesteihin unohdetaan vastata tai niihin vastataan useamman päivän/jopa viikon päästä. Olen ehdottanut joillekin kavereille/sukulaisille näkemistä useamman kerran, mutta he eivät halua nähdä. Vetoavat siihen, että ei ole rahaa/aikaa nähdä, mutta somesta näen, että ovat nähneet muita kavereita/sukulaisia ja matkustelleet. Olen ehdottanut, että tulisivat meille: bussiliput maksaa menopaluuna 10 euroa ja yötäkin voi olla, koti on sen kokoinen, että mahtuu. Eivät tule. Olen ehdottanut, että voisin matkustaa heidän luokseen, mutta sekään ei käy. Kukaan ei kutsu minua käymään enää lapsen saatuani, vaikka voisin mennä yksinkin kylään. Mies voisi hoitaa lasta sillä aikaa, toki näistä tapaamisista pitäisi sopia niin, että miehellä on vapaapäivä, että pääsen matkustamaan kaverien luokse. Minulla olisi siis aikaa nähdä kavereita, mutta kukaan ei halua nähdä kanssani. Jos jonkun kanssa saa vihdoin sovittua tapaamisen, niin eiköhän myöhään edellisenä iltana tule viesti, että kaveri on kioeä/tuli joku este, ettei voidakaan nähdä.

Olen hämmentynyt ja surullinen siitä, miten näin moni ihminen on kaikonnut elämästäni lapsen saamisen myötä. Osa kaikkosi jo, kun ilmoitin olevani raskaana. Olen yrittänyt pitää ihmisiin yhteyttä kuten ennenkin, mutta heitä ei enää kiinnosta nähdä eikä viesteihinkään vastata kuten ennen. Tuntuu tosi pahalta, sillä haluaisin välillä nähdä kavereita ja mennä vaikka yhdessä syömään ja jutella rauhassa. Onko muilla tällaista ja miten tämän tilanteen kanssa jaksaa? Uusia kavereita ei ole löytynyt paikkakunnan vauvakerhosta ja nyt kesällä ei mitään säännöllistä perhetoimintaa paikkakunnalla ole.