En ymmärrä miten muka lasten kotihoito on kiiretöntä ja stressitöntä.

Mitä ihmeen aikatauluja sinulla on kotona ollessa? Ymmärrän toki, että joskus jotain lääkäriä tms. mutta ne nyt olisi sovitettava mukaan työssäkäydessäkin...

Minulla ei ole kuin yksi lapsi ja meillä oli kyllä ihanaa kotona. Aamuisin otettiin rennosti ja nukuttiin niin pitkään kuin nukutti. Lapsi ei onnekkaasti ole mikään aamuvirkku. Lounas oli usein edellisen illan peruja, joten aamupäivällä ei tarvinnut senkään valmistamisesta ottaa stressiä. Kodin siisteyden kanssakin oli vähän niin ja näin, kun me ramppailtiin aika paljon kahvittelemassa ja kyläilemässä.



Oi niitä aikoja :-)

me ainkaan edetä toisten aikataulujen mukaan... Tarkennatko vähän?

Olin jo ihan lopussa ennen vanhempainvapaiden päättymistä.

Ihana päästä töihin rentoutumaan...

Vaikka työni oli kiireistä "lentämistä", niin se oli silti kuin lepoa kotioloihin verrattuna.

Ja minulla sentään oli vain yksi lapsi.



Nyt tilanne on se, että meillä on vauva ja minä olen vanhempainvapaalla.

Itseasiassa jo ahdistaa töihinmeno.

Olisin mieluummin kotona vauvan kanssa.

Minusta tuntuu, että se on niin paljon lapsen luonteesta kiinni, että onko stressaavaa olla kotona.

Esikoinen on todella vaativa tapaus (virallista diagnoosia vaille adhd).

Tämä toinen on sellainen aurinkoinen rauhallisuus.

Vanhempien lasten kerhot, eskari, neuvolat, lääkärit, kuntoutuksen jne. Välillä tuntuisi helpmmalta viedä lapset aamulla hoitoon ja hakea illalla, kuin ajaa edestakaisin viemään ja hakemaan, kun aikataulut eivät aina osu yksiin, jotta saisi monta asiaa hoidettua kerralla.

Vanhempien lasten kerhot, eskari, neuvolat, lääkärit, kuntoutuksen jne. Välillä tuntuisi helpmmalta viedä lapset aamulla hoitoon ja hakea illalla, kuin ajaa edestakaisin viemään ja hakemaan, kun aikataulut eivät aina osu yksiin, jotta saisi monta asiaa hoidettua kerralla.

Näistä luettelemistasi poistuu lasten hoidossa ollessa käytännössä vain kerhot, jonka tilalle tulee jokapäiväinen hoitoonvientirumba. Miten olisi vähemmän stressaavaa hoitaa nuo kaikki työn ohessa? En aina ymmärrä tätä kotihoidon stressaavuuden parkumista noin aikataulujen näkökulmasta.

Meillä on kolme lasta, 2 koululaista ja yksi päiväkodissa. Joka ikinen viikko tuntuu olevan jotain ohjelmaa, jota on pakko sumplia. keskelle työpäivää: Arviointikeskustelut x 2, lääkärintarkastus, kouluunlähtötarkastus, hammastarkastus, vanhempien vartti x 2, neuvola, oikojahammaslääkärin arviointikäynti, päiväkodin vasukeskustelu... Eikä meidän lapsilla ole edes mitään vammaa tai sairautta joka vaatisi jatkuvaa lääkärissäkäymistä tai kuntoutusta, nuo ovat aivan normaaleja ikäkausitarkastuksia ja ovat aina keskellä päivää tai jos oikein hyvä tuuri käy, aamulla kahdeksalta. Oman lisänsä tuovat koululaisten harrastukset, jotka toki ovat vapaaehtoisia (kuten myös perhekerhot ja mammakahvilat), mutta alkavat usein esim. klo 15 tai 16.

ja aikatauluja. Kello on 12 ja ollaan vieläkin yöpaidoissa sisällä vaikka ulkona sikahyvä ilma. Päiväkodissa lapsilla olis rutiinit ja aikataulut.

Kyllä mulla itelläni ainakin oli muunkinlaisia aikatauluja - aampala tiettyyn aikaan mennessä että ehditään ulkoilemaan ennen lounasta ja sitten lapset päiväunille ettei mene yliväsyneiksi...sillä aikaa kodin pikasiivous (aamupalan jälkeen kaikki jäi levälleen että tosiaan ehditään sinne ulos) ja pyykinpesua yms. Kuppi kahvia ja hetki lehden lukua oli luksusta silloin harvoin kun jäi aikaa.



Päiväunien jälkeen välipalaa ja sitten taas mielellään ulkoilua lähipuistossa (jossa kavereita sekä minulle että lapsille) ja kotiin laittamaan ruokaa kun mies tulee kotiin töistä.



Ja tietysti kaupassa käynnit välillä korvasivat aamupäivän tai iltapäivän ulkoilut ja myöhemmin isomman lapsen kerho ja lasten neuvolat yms. muutti rytmiä tilapäisesti.



Mutta tosiaan tuntui välillä siltä että sai tukka putkella mennä että ehti tehdä kaiken... Välillä mietinkin miksi yritän ylläpitää jonkunlaista "päiväkotirytmiä" lapsilla kun kerran ei ole mikään pakko, mutta toisaalta muuten oltaisiin möllötetty vaan kotosalla eikä sekään olisi ollut hyvästä (vähintäänkin oma pää olisi hajonnut).



Säännöllinen ulkoilu ja muiden äitien ja lasten tapaaminen teki hyvää. Se ol vähän niinkuin työkavereita olisi nähnyt :) siinä samalla jokainen hoiti töitään ja vaipanvaihdon ja syöttämisen välillä vaihdettiin pikaisesti kuulumisia kun taas joku lapsista kaipasi huomiota ja keskityttiin "töihimme".



Välillä koti oli rempallaan. Varsinkin kesällä kun oltiin melkein kaiket päivät ulkona. Helsingin puistoissa kun sai lapsille lounaankin ilmaiseksi.



Mies ihmetteli kodin kaaosta, mutta siihen oli pakko sanoa että jaa, en kyllä ymmärrä kuka täällä sotkee kun ei olla koko päivänä kotona oltu, eli pitäisköhän sunkin välillä siivota - voisit alottaa omien jälkiesi korjailusta jos minä hoidankin kaiken muun...



No joo nyt alkaa mennä jo ohi aiheen :D

Vanhempien lasten kerhot, eskari, neuvolat, lääkärit, kuntoutuksen jne. Välillä tuntuisi helpmmalta viedä lapset aamulla hoitoon ja hakea illalla, kuin ajaa edestakaisin viemään ja hakemaan, kun aikataulut eivät aina osu yksiin, jotta saisi monta asiaa hoidettua kerralla.

Näistä luettelemistasi poistuu lasten hoidossa ollessa käytännössä vain kerhot, jonka tilalle tulee jokapäiväinen hoitoonvientirumba. Miten olisi vähemmän stressaavaa hoitaa nuo kaikki työn ohessa? En aina ymmärrä tätä kotihoidon stressaavuuden parkumista noin aikataulujen näkökulmasta. Meillä on kolme lasta, 2 koululaista ja yksi päiväkodissa. Joka ikinen viikko tuntuu olevan jotain ohjelmaa, jota on pakko sumplia. keskelle työpäivää: Arviointikeskustelut x 2, lääkärintarkastus, kouluunlähtötarkastus, hammastarkastus, vanhempien vartti x 2, neuvola, oikojahammaslääkärin arviointikäynti, päiväkodin vasukeskustelu... Eikä meidän lapsilla ole edes mitään vammaa tai sairautta joka vaatisi jatkuvaa lääkärissäkäymistä tai kuntoutusta, nuo ovat aivan normaaleja ikäkausitarkastuksia ja ovat aina keskellä päivää tai jos oikein hyvä tuuri käy, aamulla kahdeksalta. Oman lisänsä tuovat koululaisten harrastukset, jotka toki ovat vapaaehtoisia (kuten myös perhekerhot ja mammakahvilat), mutta alkavat usein esim. klo 15 tai 16.

Aamulla veisin hoitoon ja eskariin ja hakisin illalla pois. Kuntoutus hoituu päiväkodin kautta. Lääkäriin tai neuvolaan tarvitsee ottaa vain yksi lapsi mukaan kerralla. Nyt saatan ajaa aamulla viemään ensin kerholaisen, sitten eskarilaisen, päivällä sama juttu toisin päin. Loppumisajat sen verran eri aikaan, ettei pysty odottelemaan. Vauvan neuvolan yritän tietenkin sovittaa noihin kerhoaikoihin, ainut vaan että aamupäivisin on vain yhtenä päivänä viikossa vastaanotto, joten yleensä kaikki 5 on mukana. Siihen päälle lääkärikäynnit, joita viikottain täytyy tilata äkillisesti, sekä kuntoutus, niin kyllä aika monta kertaa saa auton startata.

Mutta vastaus oli siis siihen, kun joku kysyi mitä aikatauluja kotiäidillä muka on. Se, miten jokainen kokee kotona olemisen ja hoitoon viemisen raskauden onkin jo ihan eri juttu.

...ja ihan pakko lisätä tohon edelliseen vielä että kun oli lasten kanssa koko päivän ulkona oli tosiaan tsippi kun sitten tultiin kotiin ruuan laittoon. Äkkiseltään voi tulla olo että no voi hirveetä ihanko totta, mutta jokainen joka on joskus ulkoillut koko päivän tietää sen tunteen.



Välillä täytyi muistuttaa itseään ja miestäkin siitä että alunperin sovittiin että minä olen kotona ensisijaisesti lapsia varten, en kotitöitä varten. Eli tarkoitus oli hoitaa kotihommia myös yhdessä (ihan niinkuin nytkin pitäisi kun ollaan molemmat töissä). Tämä ei ihan toteutunut, mutta pikkuhiljaa...



Töihin paluu olikin ihan oma juttunsa. Lasten hoitoon vieminen on tuskaa kun ei hoitopaikkaa saatu läheltä kotia (vaikka tässä taitaa olla 4 kpl päiväkoteja ihan lähellä), mutta aina ei saa kaikke mitä haluaa.



Mies oli kuitenkin tottunut siihen että hoidan suurimman osan kodin töistä ja on ollut todella hankalaa saada häntä mukaan kotitöihin nyt. Saavutetuista eduista lienee hankala luopua.



Joskus sitä ihan ajattelee että perskatti kyllä se mies vaan pääsi helpolla monta vuotta - sen kun kävi töissä vaan - ei tarvinnut mistään muusta huolehtia.

tarvitse aamulla herätä ennen kukonlaulua ja olla 16.00 hakemassa lasta kotiin kun päiväkoti menee kiinni!



Lisäksi ei tarvitse sumplia lasten sairastelujen takia poissaoloja ja kaikkia helvetin lomia kaikien eri tahojen kanssa. Tässä siis minun työssäkäyvän äidin top 3 stressin aiheet joita ei olisi jos jäisin kotiin. Suututtaa kun aina saa vihat niskaan töissä kun omat työt kaatuu toisten niskaan lasten ollessa kipeänä ja äiti kotona tietysti heitä hoitamassa ym ym ym. sontaa mitä pitää järjestellä MUIDEN aikataulujen mukaan. Kotona ollessa oli ihan oma aikataulu, nukuttiin niin kuin huvitti ja sairastettiin silloin sairastettiin...

kyllä meillä tarvitsi herätä kukonlaulun aikaan, lapset kun jostain syystä olivat ja ovat edelleen aamuvirkkuja - toisin kuin perheen aikuiset.



Keittelin sitten ukollekkin aamusumpit monesti valmiiksi...



Mutta ei kai ap:n tarkoitus ollutkaan tehdä vastakkain asettelua kotona olemisen ja töissä olemisen välillä.



Itse voin sanoa molempia tehneenä että puolensa molemmissa. Kotona olo vaati henkistä kanttia että sai päänsä pysymään kasassa kun elämä kutistui niin pieniin ympyröihin ja aikuiskontaktien määrä oli vähäistä. Henk.koht. tunnen oloni paremmaksi töissä käydessä. Saa olla aikuisten maailmassa koko päivän ja sitten keskittyä lapsiin. Kotityöt jää kyllä rempalleen, mutta toisaalta yritän ajatella että se on semmosta kun on pieniä lapsia...

Vanhempien lasten kerhot, eskari, neuvolat, lääkärit, kuntoutuksen jne. Välillä tuntuisi helpmmalta viedä lapset aamulla hoitoon ja hakea illalla, kuin ajaa edestakaisin viemään ja hakemaan, kun aikataulut eivät aina osu yksiin, jotta saisi monta asiaa hoidettua kerralla.

Näistä luettelemistasi poistuu lasten hoidossa ollessa käytännössä vain kerhot, jonka tilalle tulee jokapäiväinen hoitoonvientirumba. Miten olisi vähemmän stressaavaa hoitaa nuo kaikki työn ohessa? En aina ymmärrä tätä kotihoidon stressaavuuden parkumista noin aikataulujen näkökulmasta. Meillä on kolme lasta, 2 koululaista ja yksi päiväkodissa. Joka ikinen viikko tuntuu olevan jotain ohjelmaa, jota on pakko sumplia. keskelle työpäivää: Arviointikeskustelut x 2, lääkärintarkastus, kouluunlähtötarkastus, hammastarkastus, vanhempien vartti x 2, neuvola, oikojahammaslääkärin arviointikäynti, päiväkodin vasukeskustelu... Eikä meidän lapsilla ole edes mitään vammaa tai sairautta joka vaatisi jatkuvaa lääkärissäkäymistä tai kuntoutusta, nuo ovat aivan normaaleja ikäkausitarkastuksia ja ovat aina keskellä päivää tai jos oikein hyvä tuuri käy, aamulla kahdeksalta. Oman lisänsä tuovat koululaisten harrastukset, jotka toki ovat vapaaehtoisia (kuten myös perhekerhot ja mammakahvilat), mutta alkavat usein esim. klo 15 tai 16.

Aamulla veisin hoitoon ja eskariin ja hakisin illalla pois. Kuntoutus hoituu päiväkodin kautta. Lääkäriin tai neuvolaan tarvitsee ottaa vain yksi lapsi mukaan kerralla. Nyt saatan ajaa aamulla viemään ensin kerholaisen, sitten eskarilaisen, päivällä sama juttu toisin päin. Loppumisajat sen verran eri aikaan, ettei pysty odottelemaan. Vauvan neuvolan yritän tietenkin sovittaa noihin kerhoaikoihin, ainut vaan että aamupäivisin on vain yhtenä päivänä viikossa vastaanotto, joten yleensä kaikki 5 on mukana. Siihen päälle lääkärikäynnit, joita viikottain täytyy tilata äkillisesti, sekä kuntoutus, niin kyllä aika monta kertaa saa auton startata.

Mutta vastaus oli siis siihen, kun joku kysyi mitä aikatauluja kotiäidillä muka on. Se, miten jokainen kokee kotona olemisen ja hoitoon viemisen raskauden onkin jo ihan eri juttu.

Jos kerran saat päiväkodin hoitamaan nuo rutiinit, niin onhan se helpompaa. Meillä kyllä joutuu itse hoitamaan lääkärit ja eri paikkoihin hoitoon viemiset aamuin illoin ja keskellä päivää.

Ei varmasti ole helppoa olla 5 lapsen äiti ylipäänsä, varsinkin jos yhdellä tai osalla on erityisiä kuntoutustarpeita. Tuntuu vaan usein, että työssäkäymistä pidetään jonain lomailuna ja paikasta toiseen pyyhältämisen stressi vaihtuu "yksinkertaiseen" aamuviemisiin ja pois hakemiseen, kun näin se ei totisesti ole ja töissä olet vastuussa menemisistäsi myös muille kuin itsellesi. Omalta osaltani en kokenut kaikkien lasten menojen synkronointia kotona stressaavaksi (mulla onkin vain kolme), mutta nyt työssä ollessa koen nuo pakolliset asiat ja sairauspoissaolot äärettömän stressaavaksi asiaksi, paljon stressaavammaksi kuin kolmen lapsen päällekkäisten menojen organisointi kotoa käsin.

Aamulla heräillään omaan tahtiin, mies ja koululaiset kellon mukaan. Mies keittää aamulla puuron koko poppoolle ennen töihinlähtöään ja se syödään sitten, kun on herätty - jos on kova nälkä, voi sitä ennen saada hedelmiä. Sitten hyvällä säällä lähdetään ulos, vähemmän hyvällä säällä jäädään sisälle tai lähdetään kylään. Kun siltä tuntuu, laitan ruokaa - jos on myöhässä, tarjoan taas hedelmiä tai kasvispaloja. Ruoan jälkeen lapset menevät päiväunille, jonka aikana minä istun tietokoneella, laittelen pyykkiä, siivoilen jne. Lapset nukkuvat pari tuntia - isommat saavat nousta puolen tunnin päästä huoneeseensa leikkimään. Herättyä sitten otetaan välipalaksi leipää ja jotain juomista - tähän aikaan suurin osa koululaisistakin on jo tullut. Lähdemme taas ulos tai huonolla säällä jäämme sisälle/menemme kylään. Kun mies tulee töistä, hän laittaa ruoan ja syömme. Oleilemme vaan kotona, isommat lapset saattavat olla vielä kylässä tai ulkona. Illalla keitän iltapuuron, sen jälkeen iltatoimet ja lapset sänkyyn. Siivoilen taas vähän, laittelen pyykkejä jne. Enkä stressaa mistään. :D



Lapsia meillä on 14, joista yksi on erityislapsi, joka vaatii säännöllisiä terapiakäyntejä yms. Mies hoitaa ne ja samoin tarvittavat lääkärikäynnit yms. Minun päiväni ovat pitkälti samanlaisia arkisin. Viikonloppuna sitten isotkin lapset ovat kotona ja sunnuntaisin käymme seuroissa ja se sekoittaa päiväjärjestystä.



Meillä ei ehkä ole ihan maailman siisteintä ja mitään kummallisempia elämyksiä ei lapsille järjestetä (isommat harrastaa kukin jotain pientä), mutta muuten elämämme on kohtuullisen leppoisaa. Toisaalta en odota itseltäni kovin paljon lastenhoidon lisäksi, joten varmaan siksi en stressaa.

Meillä lapsia kuusi ja piha täynnä eläimiä, joten kello kädessä juoksen aamu viidestä ilta yhteentoista!!!

Kotona on kolme lasta ja koululaisia lisäksi. Ihanan rentoja meidän päivät, vaikka jotain menoja onkin.

Ihan toista kuin yhdistää haastava työ/hoitoonvienti jne.