Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita keski-ikäisiä naisia, jotka ovat suhteessa menettäneet itseluottamuksensa?
24.07.2022 |
Tilanne on tämä: tavattiin mieheni kanssa, kun oltiin parikymppisiä. Molemmilla omat ongelmat ja estot tuolloin, eikä suhde alkanut mitenkään tajuntaa räjäyttävänä ihastuksena. Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi alle vuosi tapaamisesta.
Päätettiin pitää lapsi, muutettiin yhteen, tultiin vanhemmiksi, mentiin naimisiin, saatiin kaksi lasta lisää. Ihan tavallinen tarina, paitsi minä olen koko ajan joutunut kipuilemaan elämäni kanssa ja toipumaan lapsuuden traumoista samalla kun olen kasvanut äidiksi. Tämä on totta kai vaikuttanut meidän suhteeseen.
Olen vuosien aikana lihonut, ja samalla miehellä on koko ajan ollut jonkin asteista erektiohäiriötä. Mies ei ole kyennyt puhumaan aiheesta kovin avoimesti, enkä minäkään ole aina osannut suhtautua asiaan kypsästi.
Tätä nykyään meillä on seksiä kerran, pari kuussa. Joskus se on ihan hyvää, yleensä hyvin tavallista. Mies ei innostu vihjailusta eikä alusvaatteista eikä oikein mistään. Hän haluaa panna sängyllä, päivän päätteeksi, kun kaikki iltatoimet on saatu pois alta.
Minä koen itseni nykyään hirviöksi. Peilistä katsoo nainen, jolla on aivan liikaa painoa, ryppyjä silmissä, iloton katse. Tuntuu että menetin parhaat vuoteni. Joskus mietin eroa, mutta sitten edessä olisi loppu elämän yksinäisyys. En osaa kuvitellakaan, että kukaan mies haluaisi minua. Ajatus tuntuu niin vieraalta ja pahalta, että nykyään skippaan elokuvista rakastelukohtaukset ja luen vain kirjoja, joissa pääasia on jossain muussa kuin kahdenvälisissä suhteissa.
Kohtalotovereita?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, meillä oli seksiä edellisen kerran tasan 5v sitten, mies ei halua minua, mutta ei kai niinkään ulkonäköni vuoksi vaan koska olen muuten ollut niin epäonnistunut puoliso ja kumppani,varsinkin nuorempana jolloin olin aivan raakile ja johtuen omista kokemuksistani myös mustasukkainen, hän kokee "kärsineensä" liikaa.
Enkä ole myöhemminkään hänen henkisiä tasojaan tyydyttänyt. Voisin sanoa, että mieluummin saisi pitää minua vastenmielisenä. Tosin todnäk sekin pitää paikkansa.
Eli elämässäni oli seksiä ikävuosina 17v-33v, sen jälkeen harvenessa tahdissa tyyliin 1-2x//vuosi ja viimeiset 5v täysin selibaatissa, enkä todellakaan tule koskaan kenenkään muunkaan kanssa touhuamaan, en kehtaa, itsetuntoni on poljettu alemmaksi kuin maan rakoon.
Kyllä, olen pohjattoman surullinen, pettynyt, katkera, vihainen, surullinen, ahdistunut, surullinen.
N45
On tosi surullista jotta niin moni on katkera täällä.
Vaikka teidän on ihan mahdotonta kuvitella tätä, niin luulen, että jos saisitte elämänne omiin käsiinne ja pääsisitte ajan kanssa toipumaan noista suhteistanne, ajatukset itsestä voivat muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Jep, meillä oli seksiä edellisen kerran tasan 5v sitten, mies ei halua minua, mutta ei kai niinkään ulkonäköni vuoksi vaan koska olen muuten ollut niin epäonnistunut puoliso ja kumppani,varsinkin nuorempana jolloin olin aivan raakile ja johtuen omista kokemuksistani myös mustasukkainen, hän kokee "kärsineensä" liikaa.
Enkä ole myöhemminkään hänen henkisiä tasojaan tyydyttänyt. Voisin sanoa, että mieluummin saisi pitää minua vastenmielisenä. Tosin todnäk sekin pitää paikkansa.Eli elämässäni oli seksiä ikävuosina 17v-33v, sen jälkeen harvenessa tahdissa tyyliin 1-2x//vuosi ja viimeiset 5v täysin selibaatissa, enkä todellakaan tule koskaan kenenkään muunkaan kanssa touhuamaan, en kehtaa, itsetuntoni on poljettu alemmaksi kuin maan rakoon.
Kyllä, olen pohjattoman surullinen, pettynyt, katkera, vihainen, surullinen, ahdistunut, surullinen.N45
Et kuitenkaan pahoinpidelty, raiskattu ja petetty monin tavoin? Hae nyt itsellesi apua ja lähde omillesi. Miksi et ole vielä lähtenyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, meillä oli seksiä edellisen kerran tasan 5v sitten, mies ei halua minua, mutta ei kai niinkään ulkonäköni vuoksi vaan koska olen muuten ollut niin epäonnistunut puoliso ja kumppani,varsinkin nuorempana jolloin olin aivan raakile ja johtuen omista kokemuksistani myös mustasukkainen, hän kokee "kärsineensä" liikaa.
Enkä ole myöhemminkään hänen henkisiä tasojaan tyydyttänyt. Voisin sanoa, että mieluummin saisi pitää minua vastenmielisenä. Tosin todnäk sekin pitää paikkansa.Eli elämässäni oli seksiä ikävuosina 17v-33v, sen jälkeen harvenessa tahdissa tyyliin 1-2x//vuosi ja viimeiset 5v täysin selibaatissa, enkä todellakaan tule koskaan kenenkään muunkaan kanssa touhuamaan, en kehtaa, itsetuntoni on poljettu alemmaksi kuin maan rakoon.
Kyllä, olen pohjattoman surullinen, pettynyt, katkera, vihainen, surullinen, ahdistunut, surullinen.N45
Et kuitenkaan pahoinpidelty, raiskattu ja petetty monin tavoin? Hae nyt itsellesi apua ja lähde omillesi. Miksi et ole vielä lähtenyt?
Ei riitä itseluottamus/varmuus/uskallus, tiedän, patologista, mutta kun en muista tiedä.
Ja on kai se aikamoinen prosessi sumplia asuntoasiat (omaa kotia asutaan josta lainaa n.20t jäljellä) ja kaikki muukin, en tiedä. Epäilen jopa kykyäni pärjätä taloudellisesti ja sitä kuinka osaisin kaikki käytännön asiat hoitaa, olen aivan käsi esim.mitä tulee tietokoneisiin ja laskujen maksamiseen niiden kautta jne.
Säälittävää. En vain usko itseeni enää yhtään, en edes sitä vähää mitä joskus kaltoinkohdeltuna kakarana, kun hynttyyt lyötiin yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi on ihan perseestä. Se tuhoaa niin paljon kaikkea hyvää. Inhoan seksiä ja sen voi kyllä ihan myöntää.