Kun itsellä on ikää enemmän (40+), niin onko teidänkin vaikea arvioida nuorempien ihmisten ikää?
Kun ei oikein aina näe eroa, että onko joku 20 vai 30. Kyllä nuorempana tällainen oli ihan selvää...
Kommentit (14)
Mullekin vasta omakohtainen kokemus avasi sen että 60v voi olla kuin 20v. Ennen luulin aina että vanha on vanha myös siten että persoona ja ajtukset ja kiinnostuksen kohteet muuttuu pysyvästi eri ikäkausina. Oli aika yllätys ettei se mene niin.
On, mutta olen ollut aina huono arvioimaan ikää.
Toisaalta minulta itseltäni kysytään usein vieläkin "tuleeko lasten vai aikuisten lippu", vaikka olen yli 40 enkä mielestäni näytä alle 17-vuotiaalta. Ei kai se iän arvioiminen sitten ole helppoa muillekaan.
Vierailija kirjoitti:
Mullekin vasta omakohtainen kokemus avasi sen että 60v voi olla kuin 20v. Ennen luulin aina että vanha on vanha myös siten että persoona ja ajtukset ja kiinnostuksen kohteet muuttuu pysyvästi eri ikäkausina. Oli aika yllätys ettei se mene niin.
Mulla sama. Tuntuu, että olen periaatteessa täysin sama ihminen kuin olin nuorempana, elämänkokemus tietysti muuttaa ihmistä mutta yhtä epävarma, herkkä, ym. kuin aina.
On, en osaa arvioida yhtään. Joskus nuoret näyttävät vanhoilta ja vanhat nuorilta silmissäni. En ymmärrä miksi näin on.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mutta on vaikea arvioida myös omaa ikää koska luulee olevansa yhä 20. Nuoria tää naurattaa ehkä mutta tulette huomaamaan. Ikä ei siis sinänsä muuta kaikilla persoonaa.
Ymmärrän ristiriidan muiden silmissä. Olen itse leikkisä täti kohta 50v ja mielestäni 20. Ei siis ulkoisesti, en pukeudu teinisti, mutta se 20 on siis se elämänilo, leikkisyys, tulevaisuudenusko. En ole lainkaan vanhentunut pääkopan sisältä. Tämä herättää kummastusta muissa.
Mun mummuni sanoi vielä ysikymppisenä, että ei ollenkaan tajua olevansa niin vanha. Että mieli tuntuu olevan niin kuin nuorena. Olen vähän samaa maata hänen kanssaan, nyt keski-ikäisenä. Oma mieli ei ole ollenkaan niin vanha kuin fyysinen ikä.
Ei mun onneksi varsinaisesti tarvitse arvailla kenenkään ikiä mutta kerran kävi niin että ihmettelin vähän itsekseni miksi nuori potilas tuli kaverinsa kanssa vastaanotolle ja kaveri hoiti kaikki muodollisuudet kunnes selvisi että se kaveri olikin sen parikymppisen potilaan isä :)
Olin hiljattain reissussa, jossa vähän "ihastuin" yhteen samassa porukassa olleeseen nuoreen naiseen. Ikää hänellä jotain 16-18 ja itsellä 40, mies siis olen. Joo, noloa, mutta en oikeasti ensin tajunnut sitä, että on niin nuori. Tai taannuin kai itsekin teinin tasolle, kun oli sellaista jännää ihastumisen tunnetta vatsanpohjassa ja jännitti, että milloin taas näkee seuraavan kerran jne.
Vierailija kirjoitti:
Olin hiljattain reissussa, jossa vähän "ihastuin" yhteen samassa porukassa olleeseen nuoreen naiseen. Ikää hänellä jotain 16-18 ja itsellä 40, mies siis olen. Joo, noloa, mutta en oikeasti ensin tajunnut sitä, että on niin nuori. Tai taannuin kai itsekin teinin tasolle, kun oli sellaista jännää ihastumisen tunnetta vatsanpohjassa ja jännitti, että milloin taas näkee seuraavan kerran jne.
Minä välillä närkästyn siitä, että joku vanha nelikymppinen äijä yrittää iskeä. Kunnes muistan, että ai niin, olen itsekin jo saman ikäinen.
Olen 60 vuotias. Naapurissa asuu mies, jota olen luullut 75-80 vuotiaaksi. Äskettäin kuulin, että on 64 vuotias. On tosin eläkkeellä, joten se ehkä myös hämäsi, ulkonäön lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hiljattain reissussa, jossa vähän "ihastuin" yhteen samassa porukassa olleeseen nuoreen naiseen. Ikää hänellä jotain 16-18 ja itsellä 40, mies siis olen. Joo, noloa, mutta en oikeasti ensin tajunnut sitä, että on niin nuori. Tai taannuin kai itsekin teinin tasolle, kun oli sellaista jännää ihastumisen tunnetta vatsanpohjassa ja jännitti, että milloin taas näkee seuraavan kerran jne.
Minä välillä närkästyn siitä, että joku vanha nelikymppinen äijä yrittää iskeä. Kunnes muistan, että ai niin, olen itsekin jo saman ikäinen.
Heh, tää oli hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hiljattain reissussa, jossa vähän "ihastuin" yhteen samassa porukassa olleeseen nuoreen naiseen. Ikää hänellä jotain 16-18 ja itsellä 40, mies siis olen. Joo, noloa, mutta en oikeasti ensin tajunnut sitä, että on niin nuori. Tai taannuin kai itsekin teinin tasolle, kun oli sellaista jännää ihastumisen tunnetta vatsanpohjassa ja jännitti, että milloin taas näkee seuraavan kerran jne.
Minä välillä närkästyn siitä, että joku vanha nelikymppinen äijä yrittää iskeä. Kunnes muistan, että ai niin, olen itsekin jo saman ikäinen.
Hyvä että totuus lyö kasvoille.
On. Lisäksi parikymppiset ja jotkut kolmekymppisetkin on alkaneet näyttää ihan kakaroilta mun silmissä. Esimerkiksi työkaverini kertoi juuri olevansa raskaana ja olin ihan järkyttynyt kun sähän olet niin nuori. Mutta onhan hän jo 27. Näyttää vaan siltä kuin lapset tekisi lapsia. 😄
Katselin paikallisessa kirjastossa yhtä viehättävää naista, ja pukeutumista lukuunottamatta olisin voinut väittää, ettei ole päivääkään yli kahdenkymmenen. Siitä sitten juttusille melkein heti, eli puolen vuoden päästä, ja nnainen kehtasi valehdella olevansa nelikymppinen. Karu totuus paljastui seuraavana kesänä kun kertoi täyttävänsä vasta neljäkymmentä. Olihan se ihan kivaa kun jaksoi jututtaa viiskymppistä setämiestä. 😎👍
Joo. Mutta on vaikea arvioida myös omaa ikää koska luulee olevansa yhä 20. Nuoria tää naurattaa ehkä mutta tulette huomaamaan. Ikä ei siis sinänsä muuta kaikilla persoonaa.
Ymmärrän ristiriidan muiden silmissä. Olen itse leikkisä täti kohta 50v ja mielestäni 20. Ei siis ulkoisesti, en pukeudu teinisti, mutta se 20 on siis se elämänilo, leikkisyys, tulevaisuudenusko. En ole lainkaan vanhentunut pääkopan sisältä. Tämä herättää kummastusta muissa.