Lue keskustelun säännöt.
En tiedä enää mitä teen
20.07.2022 |
Ollaan miehen kanssa vuoden verran seurusteltu. Tuntuu siltä että muuttunut etäisemmäksi ja ollut muutenkin välillä vaikeaa kun en ole varma hänen tunteistaan kun ei niitä ilmaise.
Eilen laitoin hänelle viestin että meinasin pakata sun tavarat ja tuoda ne sulle mutta en halua. Nyt kaduttaa ja hävettää. En yhtään hienommin osannut muotoilla ja nyt on helvetti irti ja varmaan ero edessä.
Rakastan tätä ihmistä ihan valtavasti enkä halua olla tai näe itseäni kenenkään muun kanssa, silti tuntuu että jotain puuttuu. Ehkä se on pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta.
Miten mä saan kaiken korjattua? En haluaisi erota miehen kanssa..
Kommentit (18)
Olen tämän kertonut mutta en ole saanut minkäänlaista vastausta. Ehkä sitten ajattelin noin voimakkaan viestin tuovan reaktion ja vastauksia. Tulihan se, mutta taitaa olla aika peruuttamatonta.Mies ei luota kun sanon että en halua erota, mikä on täysin ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelkaa asiasta.
Jos keskustelu ei auta asiassa mitenkään, niin erotkaa.
Tuossa vaiheessa eroaminen on vielä helppoa kuin jäädä loppuelämän "vangiksi".
Pyydä anteeksi ja sano, että haluat keskustella.
Luota intuitioosi. Jos se kertoo sulle että mies ei ole enää kiinnostunut, todennäköisesti mies ei ole enää kiinnostunut. Viestisi antoi hänelle nyt mahdollisuuden erota. Sitä hän sillä etäisyydellä on ehkä hakenutkin. Että sinä teet sen päätöksen hänen puolestaan.
"Nyt on helvetti irti". Jos mies haluaisi oikeasti rakentaa yhteistä luottamukseen perustuvaa suhdetta, vastaus olisi ollut jotain ihan muuta: voimmeko keskustella? anteeksi, etten ole ymmärtänyt, kuinka paljon sinulle merkitsee asia x, olen pahoillani, etten ole osannut ilmaista tunteitani selkeämmin tms.
Oikeasti.
Nyt sinuun sattuu, mutta haluatko oikeasti jatkaa suhdetta mieheen, joka ei halua edes keskustella kanssasi tärkeistä asioista? Sen tuomat ongelmat tulevat eteen vielä satoja kertoja, jos jatkatte suhdettanne nykyisissä raameissa, tilanne ei missään tapauksessa muutu helpommaksi!
Mieskin on varmaan järkyttynyt, mutta ei se silti oikeuta päästää helvettiä irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vastasi viestiini että ok voin hakee tavarat heti huomenna, jonka jälkeen soitin hänelle ja keskusteltiin. Pyysin anteeksi ja yritin selittää mitä hain takaa, mutta olo muuttui niin sekavaksi ettei siitä tullut mitään.Mies järkyttynyt, kyseli mitä tarkoitan mutta en osannut siinä tilanteessa selittää. Itkin ja pyytelin anteeksi. Tilanne auki enkä tiedä miten aloitan puhumisen. Pyydänkö tänään luokseni keskustelemaan vai annanko molemmille pari päivää aikaa kasata ajatuksiaan?
Tuosta draamasta tuskin saa enää loistavaa yhteistä tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän se siinä sekaisin olet. Miehen olisi viisasta lopettaa teidän suhde.
Vierailija kirjoitti:
Mies vastasi viestiini että ok voin hakee tavarat heti huomenna, jonka jälkeen soitin hänelle ja keskusteltiin. Pyysin anteeksi ja yritin selittää mitä hain takaa, mutta olo muuttui niin sekavaksi ettei siitä tullut mitään.Mies järkyttynyt, kyseli mitä tarkoitan mutta en osannut siinä tilanteessa selittää. Itkin ja pyytelin anteeksi. Tilanne auki enkä tiedä miten aloitan puhumisen. Pyydänkö tänään luokseni keskustelemaan vai annanko molemmille pari päivää aikaa kasata ajatuksiaan?
Mä ymmärrän sun toimintaa, olin ennen itse samanlainen. Onko sulla lapsuudessa kokemusta jonkinlaisesta hylkäämisestä? Yleensä tuollainen käyttäytyminen kielii ristiriitaisesta kiintymyssuhteesta. Tässä lainaus siitä: "Ristiriitaisesti kiintynyt ahdistuu herkästi erillisyydestä, pelkää yhteyden menettämistä ja hylätyksi tuloa ja alkaa reagoimaan mm. jahtaamalla toista yhteyteen, vaatimalla yhteyttä tai vetäytymällä mielenosoituksellisesti pyrkimyksenä saada toinen havahtumaan."
Ei silti, ei miehenkään toiminta ole sen tasapainoisempaa. Hänen kiintymyssuhteensa on todennäköisesti välttelevä: "Välttelevästi kiintynyt taas ahdistuu herkästi haavoittuvaisuudsta, tarvitsevuudesta ja haluaa säilyttää vapauden ja tietyn etäisyyden. Välttelevästi kiintynyt reagoi vetäytymällä, välttämällä vaikeita keskusteluja ja pitämällä toisen aina emotionaalisesti muutaman metrin päässä."
Onhan se vaikea yhdistelmä, mutta jos molemmat tiedostavat omat käyttäytymiskaavansa ja niiden ongelmat, kyllä suhdekin voi toimia. Työtä se vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta kyllä kovin hyvältä. Ennakoin eroa.
On joo. Äitini oli liian nuori kun minut sai eikä ollenkaan valmis äidiksi. Koko elämäni olen joutunut pärjäämään yksin. Kotona ei puhuttu tunteista vaan kaikki kätkettiin sisälle. Monta vuotta olin tosi tunteeton mutta nyt homma on tuntunut kääntyneen ihan päälaelleen ja kaikki tunteet tulee läpi.
Mulla on ollut lähellä aina vaan pari ihmistä joista jokainen on kadonnut. Osa vaan hylkäsi ja osan kanssa kasvettiin erillemme. Viimeiset viisi vuotta vietin elämästäni täysin yksin kunnes tapasin tämän nykyisen kumppanini. Se aiheuttaa varmasti omanlaisia ongelmiaan kun nyt onkin toisen kanssa.
Miehellä on myös omat ongelmansa. Nuo mitä laitoit kuvaavat aika hyvin mua ja mun kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäinen ja ei puhu tunteistaan, aika vaikea tosiaan kumppaniksi. Mistä tietää mitä toinen ajattelee tai tekee muualla. Mikä on miehiään. Ehkä asia selviää.
Ei auta kun rohkeasti ja avoimesti keskustella. Pahinta pelkään mutta ei auta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Nyt on helvetti irti". Jos mies haluaisi oikeasti rakentaa yhteistä luottamukseen perustuvaa suhdetta, vastaus olisi ollut jotain ihan muuta: voimmeko keskustella? anteeksi, etten ole ymmärtänyt, kuinka paljon sinulle merkitsee asia x, olen pahoillani, etten ole osannut ilmaista tunteitani selkeämmin tms.
Oikeasti.
Nyt sinuun sattuu, mutta haluatko oikeasti jatkaa suhdetta mieheen, joka ei halua edes keskustella kanssasi tärkeistä asioista? Sen tuomat ongelmat tulevat eteen vielä satoja kertoja, jos jatkatte suhdettanne nykyisissä raameissa, tilanne ei missään tapauksessa muutu helpommaksi!
Mieskin on varmaan järkyttynyt, mutta ei se silti oikeuta päästää helvettiä irti.
Kyllä viesti "meinasin pakata sun tavarat ja tuoda ne sulle mutta en halua" antaa ymmärtää että eropäätös on jo tehty tai ainakin hyvin pitkällä. Tuon lopunkin voi ymmärtää monella tavalla. Joko niin että ap ei halua pakata tavaroita, koska haluaa vielä jatkaa tai sitten niin, ettei vain halua tuoda niitä tavaroita (=hae ite jos kiinnostaa).
Kuka tuohon vastaisi kirjoittamallasi tavalla? Joku voisi vielä yrittää puhua toisen jatkamaan suhdetta, mutta aika moni katsoisi että peli on jo menetetty. Ei ketään voi suhteessa väkisin pitää.
Kannattaa miettiä miten sitä keskustelua yrittää aloittaa. Provosointi harvoin johtaa rakentavaan keskusteluun. Yhden tutun mies yritti aloittaa keskustelun jättämällä ekan vaiheen eroanomuksen. Vähemmän yllättäen tuttuni veti herneet nenään ja riita johti lopulta oikeasti eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vastasi viestiini että ok voin hakee tavarat heti huomenna, jonka jälkeen soitin hänelle ja keskusteltiin. Pyysin anteeksi ja yritin selittää mitä hain takaa, mutta olo muuttui niin sekavaksi ettei siitä tullut mitään.Mies järkyttynyt, kyseli mitä tarkoitan mutta en osannut siinä tilanteessa selittää. Itkin ja pyytelin anteeksi. Tilanne auki enkä tiedä miten aloitan puhumisen. Pyydänkö tänään luokseni keskustelemaan vai annanko molemmille pari päivää aikaa kasata ajatuksiaan?
Mä ymmärrän sun toimintaa, olin ennen itse samanlainen. Onko sulla lapsuudessa kokemusta jonkinlaisesta hylkäämisestä? Yleensä tuollainen käyttäytyminen kielii ristiriitaisesta kiintymyssuhteesta. Tässä lainaus siitä: "Ristiriitaisesti kiintynyt ahdistuu herkästi erillisyydestä, pelkää yhteyden menettämistä ja hylätyksi tuloa ja alkaa reagoimaan mm. jahtaamalla toista yhteyteen, vaatimalla yhteyttä tai vetäytymällä mielenosoituksellisesti pyrkimyksenä saada toinen havahtumaan."
Ei silti, ei miehenkään toiminta ole sen tasapainoisempaa. Hänen kiintymyssuhteensa on todennäköisesti välttelevä: "Välttelevästi kiintynyt taas ahdistuu herkästi haavoittuvaisuudsta, tarvitsevuudesta ja haluaa säilyttää vapauden ja tietyn etäisyyden. Välttelevästi kiintynyt reagoi vetäytymällä, välttämällä vaikeita keskusteluja ja pitämällä toisen aina emotionaalisesti muutaman metrin päässä."
Onhan se vaikea yhdistelmä, mutta jos molemmat tiedostavat omat käyttäytymiskaavansa ja niiden ongelmat, kyllä suhdekin voi toimia. Työtä se vaatii.
Hyvä analyysi siitä, mistä kyseiset toimintamallit mahdollisesti johtuvat. Mutta loppulause antaa ihan liian optimistisen kuvan tilanteesta. Juuri missään tapauksessa ei läheisriippuvaisen ja välttelevän suhde toimi vaan molemmat korostavat toistensa tunnelukkoja ja ahdistuvat aina vain enemmän. Menettämisen pelossa siinä kitkutellaan ja tuhlataan molempien aikaa, vaikka suhteen loppu olis hyväksi molemmille. Molempien pitäisi selvitellä terapiassa omia tunnelukkojaan sen sijaan että yrittää parantaa toista tai tuhoon tuomittua suhdetta.
Vaikuttaa myös siltä, mitä tuossa eräs toinen mainitsikin, että et kuuntele tarpeeksi omaa intuitiotasi. Jos möykky näyttää ja kuulostaa karhulta, niin todennäköisesti se on karhu. Me naiset ollaan mestareita keksimään sokerikuorrutettuja selityksiä toisen käytökselle, vaikka vaikka vastaus olisi suoraan nenän edessä: Hän ei vaan ole tarpeeksi kiinnostunut.
Miksi et laittanut tätä: Tuntuu siltä että muuttunut etäisemmäksi ja ollut muutenkin välillä vaikeaa kun en ole varma hänen tunteistaan kun ei niitä ilmaise.