Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut loukkaantuvat, kun entinen puoliso löytää uuden parisuhteen?
18.07.2022 |
Kaikki ihmiset eivät ole tällaisia. Osa suhtautuu hyvin kypsästi eksäänsä ja tämän uuteen elämään. Osa ymmärtää, että eksän uusi elämä ei oikeastaan enää kuulu heille. Jotkut taas eivät erotessa ymmärrä sitä vaihtoehtoa, että esimerkiksi se minun jättämä puolisoni saattaakin löytää itselleen uuden parisuhteen, ehkä jopa sellaisen ihmisen kanssa, josta en itse niin pitäisi.
Vierestä olen seurannut tilannetta, jossa pitkään yhdessä ollut pari erosi toisen osapuolen aloitteesta. Kouluikäiset lapset asuvat vuoroviikottain molempien vanhempiensa luona. Erosta on aikaa jo useampi vuosi. Eroa halunnut osapuoli järkyttyi kuullessaan, että eksänsä oli alkanut parisuhteeseen huomattavasti nuoremman kollegansa kanssa. Ihan reilusti täysi-ikäisiä ovat kaikki osapuolet ja kunnollisia, ei ole päihdeongelmia tai mitään muutakaan, tavallisia ihmisiä kaikki. Ihmettelin, miksi tuo asia järkytti niin paljon tuota aikoinaan eroa halunnutta osapuolta. Hän sanoi, että olisi helpompi kestää, jos eksän uusi olisi heidän kanssaan samaa ikäluokkaa eikä noin nuori.
Miksi jotkut loukkaantuvat, kun entinen puoliso löytää uuden parisuhteen? Tai loukkaantuvat, jos eksän uusi on kovin erilainen kuin itse ajatteli?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttyminen ja loukkaantuminen on minusta kyllä kaksi eri asiaa.
Myönnän itsekin hieman ihmetelleeni, kun exäni aloitti parisuhteen itseään huomattavasti nuoremman kanssa. En sentään järkyttynyt, enkä todellakaan loukkaantunut, mutta ihmettelin. Varsinkin sen nuoren naisen näkökulmasta, kun en oikein ymmärtänyt, mitä näki exässäni :) Ja minä sentään olin ollut hänen kanssaan naimisissa! Mutta kuten jo eka kommentoija totesi, ei kuulunut minulle. Lastemme kanssa tuli hyvin toimeen, eikä puuttunut heitä koskeviin päätöksiin.
Suhde on sittemmin päättynyt.
Vierailija kirjoitti:
Minkäs sitä tunteilleen voi?
Ei välttämättä mitään, mutta mistä ne kumpuavat? Mikä siinä loukkaa/ärsyttää tms? Vaikka olisi ollut itse se aloitteellinen osapuoli eron suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Järkyttyminen ja loukkaantuminen on minusta kyllä kaksi eri asiaa.
Myönnän itsekin hieman ihmetelleeni, kun exäni aloitti parisuhteen itseään huomattavasti nuoremman kanssa. En sentään järkyttynyt, enkä todellakaan loukkaantunut, mutta ihmettelin. Varsinkin sen nuoren naisen näkökulmasta, kun en oikein ymmärtänyt, mitä näki exässäni :) Ja minä sentään olin ollut hänen kanssaan naimisissa! Mutta kuten jo eka kommentoija totesi, ei kuulunut minulle. Lastemme kanssa tuli hyvin toimeen, eikä puuttunut heitä koskeviin päätöksiin.
Suhde on sittemmin päättynyt.
Miksi tuollaista tarvitsee edes ihmetellä? Eiköhän se nainen aikuisena ihmisenä itse tiedä mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikö se nyt ole sanomattakin selvää, että silloin ollaan vielä kiinni toisessa.
Parisuhteen jättäjäkin saattaa kuitenkin tuntea vielä jotain exää kohtaan ja voi olla hankala hyväksyä sitä että näkee exän toisen kanssa.
Ehkä uutta suhdetta ihmettelee vain silloin, jos kokee uuden kumppanin olevan jotenkin tasokkaampi (kuin oli olettanut)?
Harva ihmettelee, jos se Pena heilastelee jonkun Päivin kanssa, joka on samaa sarjaa Penan kanssa. Sen sijaan voi ihmetyttää, jos Penalla on käsipuolessa joku puolta nuorempi lääkäri-malli, joka saisi Penaa paremmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttyminen ja loukkaantuminen on minusta kyllä kaksi eri asiaa.
Myönnän itsekin hieman ihmetelleeni, kun exäni aloitti parisuhteen itseään huomattavasti nuoremman kanssa. En sentään järkyttynyt, enkä todellakaan loukkaantunut, mutta ihmettelin. Varsinkin sen nuoren naisen näkökulmasta, kun en oikein ymmärtänyt, mitä näki exässäni :) Ja minä sentään olin ollut hänen kanssaan naimisissa! Mutta kuten jo eka kommentoija totesi, ei kuulunut minulle. Lastemme kanssa tuli hyvin toimeen, eikä puuttunut heitä koskeviin päätöksiin.
Suhde on sittemmin päättynyt.
Miksi tuollaista tarvitsee edes ihmetellä? Eiköhän se nainen aikuisena ihmisenä itse tiedä mitä tekee.
No miksi ihmiset yleensä ottaen joskus spekuloi toisten ihmisten tekemisiä? Kiinnostavia juttuja, kyllä sitä aina välillä täälläkin tehdään :) Kun nuori, kaunis, lapseton nainen alkaa parisuhteeseen itseään 20 vuotta vanhemman, kolmen pienen lapsen isän kanssa, kyllä mä spekuloin ja joo, ihan ihmettelin, että miksi oikeastaan.
Eipä se kestänytkään.
Huono itsetunto. Uusi nähdään itseä parempana: "Tuollaisenko se oikeasti koko ajan halusikin?" Ajatellaan että exä vertaa sinua tuohon uuteen.
Tai narsismi tai muu luonnevika. Nähtäisiin mielellään toisen haikailevan perääsi tai olevan ainakin onneton ilman sinua. Koetaan loukkauksena että toinen meneekin eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisia ajatuksia saattaa olla ja tulla tuollaisen myötä:
Miksi meidän rakkautemme ei kestänyt. Mikä rakkaudessamme oli vikana. Mikä, mitä minussa suhteessa häneen oli sellaista että rakkautemme ei kantanutkaan pidemmälle. Enkö minä sittenkään riittänyt. Miksi rakkautemme ei kestänytkään arkea, aikaa, vanhenemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttyminen ja loukkaantuminen on minusta kyllä kaksi eri asiaa.
Myönnän itsekin hieman ihmetelleeni, kun exäni aloitti parisuhteen itseään huomattavasti nuoremman kanssa. En sentään järkyttynyt, enkä todellakaan loukkaantunut, mutta ihmettelin. Varsinkin sen nuoren naisen näkökulmasta, kun en oikein ymmärtänyt, mitä näki exässäni :) Ja minä sentään olin ollut hänen kanssaan naimisissa! Mutta kuten jo eka kommentoija totesi, ei kuulunut minulle. Lastemme kanssa tuli hyvin toimeen, eikä puuttunut heitä koskeviin päätöksiin.
Suhde on sittemmin päättynyt.
Miksi tuollaista tarvitsee edes ihmetellä? Eiköhän se nainen aikuisena ihmisenä itse tiedä mitä tekee.
No miksi ihmiset yleensä ottaen joskus spekuloi toisten ihmisten tekemisiä? Kiinnostavia juttuja, kyllä sitä aina välillä täälläkin tehdään :) Kun nuori, kaunis, lapseton nainen alkaa parisuhteeseen itseään 20 vuotta vanhemman, kolmen pienen lapsen isän kanssa, kyllä mä spekuloin ja joo, ihan ihmettelin, että miksi oikeastaan.
Eipä se kestänytkään.
Joka tapauksessa se on melko tarpeetonta ja inhottavaa toisia kohtaan. Olen ollut itse tuo nainen lähes identtisessä tilanteessa, ikäeroa 19 vuotta, lapsia miehellä neljä. Ihan tapauskohtaista. Spekulointia riitti ja varmaan riittää yhä edelleen meidänkin tapauksessa, tämä kestänyt nyt 15 vuotta, kaksi yhteistäkin lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä uutta suhdetta ihmettelee vain silloin, jos kokee uuden kumppanin olevan jotenkin tasokkaampi (kuin oli olettanut)?
Harva ihmettelee, jos se Pena heilastelee jonkun Päivin kanssa, joka on samaa sarjaa Penan kanssa. Sen sijaan voi ihmetyttää, jos Penalla on käsipuolessa joku puolta nuorempi lääkäri-malli, joka saisi Penaa paremmankin.
Ehkä Penan ex ei vaan ymmärtänyt Penan tasoa ja arvoa, mutta lääkärimalli ymmärtää.
Kummasti exää alkaa taas kohta kiinnostella ja vinkuu Penaa takaisin...
Jättänyttä harmittaa, kun ex kelpasikin jollekin toiselle ja jos vielä näyttää siltä, että heillä menee hyvin ja on hyvä yhdessä niin vielä pahempi. Joutuu ehkä myöntämään omankin osuutensa entisen parisuhteensa ongelmista, mahdollisesti myös sen, että jonkun toisen kanssa exällä voi toimia parisuhdekin paremmin.
Itse olen tällaisessa parisuhteessa nykyään. Mieheni ex oli lähtenyt suurin elkein suhteesta ja jättänyt nykyisen mieheni hänen ollessa haavoittuvassa tilanteessa elämässään, kohta seurusteli ns. rahamiehen kanssa ja matkusteltiin sekä elettiin leveästi. Nopeasti rysähti tuo suhde karille, eikä exälleen ole sen jälkeen uutta kaveria löytynyt. Meillä synkkaa miehen kanssa hyvin ja tuntuu, että vuosien karttuessa yhteiselämä vain paranee. Elämäntyyli ja arvomaailma samankaltaisia ja tykätään tehdä yhdessä samanlaisia asioita, intressit on lähes yhteneväiset. Tämä tuntuu olevan miehen exälle kova pala ja syyttelee miestä milloin mistäkin ja osoittaa mieltään. Milloin meidän parisuhde tuntuu menevän lapsen edelle yms. Mies on mitä parhain isä ja mikään ei kyllä mene hänellä heidän yhteisen lapsensa edelle, huoltaa ja huolehtii lapsen kiitettävän hyvin. Samoin minun ja hänen lapsensa viihtyvät erittäin hyvin yhdessä ja touhuavat keskenään ongelmitta, molemmille meistä on lapset kaikki kaikessa. Kateus ja katkeruus siellä taitaa vain kolkutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla näin:
- A mokaa parisuhteessa B:n kanssa
- A ei kykene ottamaan vastuuta virheistään eikä edes myöntämään niitä, vaan kääntää asiat niin päin että B on huono kumppani, mistä seuraa että A jättää B:n
- A uskottelee eron jälkeen itselleen ja ehkä muillekin, että B oli huono kumppani
- Kun B löytää uuden kumppanin rinnalleen, A:n alitajunnassa välähtää ajatus, että mitä jos B ei ollutkaan huono kumppani, vaan A olisikin ihan itse voinut pelastaa parisuhteen.
En väitä että tästä olisi AINA kyse. Mutta sopisi jotenkin hyvin siihen miten ihmisen mieli herkästi toimii. Jos A olisi narsisti, hänellä ei kävisi mielessäkään se että hän itse olisi mokannut. Normaali ihminen kuitenkin kykenee yleensä ennemmin tai myöhemmin miettimään omiakin tekojaan kriittisessä valossa.
Narsistinen A voisi myös jättää B:n niissä kuvitelmissa, että B alkaa ruinata häntä takaisin ja että he voisivat koska tahansa palata yhteen, koska A kuvittelee olevansa B:n hallitsija. Ja kun B aloittaisikin uuden parisuhteen, niin A saattaisi raivostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäs sitä tunteilleen voi?
Ei välttämättä mitään, mutta mistä ne kumpuavat? Mikä siinä loukkaa/ärsyttää tms? Vaikka olisi ollut itse se aloitteellinen osapuoli eron suhteen?
Tuttava nainen halusi eron, kun oli iskenyt uuden miehen. Tämä mies ei kuitenkaan kauaa naista kestänyt ja jätti tämän. Nyt tuttuani pännii, kun ex-miehellään on avovaimona tuttavaani nuorempi ja kauniimpi nainen ja lapsensakin hänestä tykkäävät.
Minusta nuo ovat ihan inhimillisiä tunteita. Me kaikki koemme joskus niitä vähän vähemmän kypsiä tunteita kuten kateutta, mustasukkaisuutta, katumusta, riittämättömyyttä jne. Nämä tunteet on hyvä tunnistaa, tunnustaa itselleen ja pitää huolta siitä, että ei tee niistä muiden ongelmaa. Yleensä tunteet hiipuvat ajan myötä ja jossain vaiheessa voi olla aidosti iloinen exän puolesta.
Ovat pitäneet itseään parempina ja exäänsä huonompina ja ottaa luonnolle, kun se ex kelpaakin jollekin tasokkaanoloiselle uudelle. Eivät voi enää tuntea perusteetonta ylemmyyttä exää kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ajatuksia saattaa olla ja tulla tuollaisen myötä:
Miksi meidän rakkautemme ei kestänyt. Mikä rakkaudessamme oli vikana. Mikä, mitä minussa suhteessa häneen oli sellaista että rakkautemme ei kantanutkaan pidemmälle. Enkö minä sittenkään riittänyt. Miksi rakkautemme ei kestänytkään arkea, aikaa, vanhenemista.
No ei kai kestänyt, kun se toinen krpä veti niin puoleensa.
Huono itsetunto. Jos se toinen on nuorempi ja kauniimpi ja paremmassa ammatissa. Enemmän se on kipuilua oman itsensä kanssa kuin että olisi oikeasti pahoillaan siitä että toisella on uusi. Ainakin jos itsekin on tahtonut eroa tai suhde ei ollut vakava. Jos toista rakastaa vielä niin tilanne on tuskainen. Pitää kuitenkin muistaa että vapaassa maassa toisella on oikeus elää elämäänsä niinkuin minullakin.
Ei ne tajuu et eron jälkeen toisen parisuhde ei niille kuulu