Vaihto-oppilaaksi hakemisesta?
Hakiessa on aluksi haastettelu. Tytärtä ja minuakin jännittää jollakin tapaa tuo haatattelu. Tiedätkö, hylätäänkö vaihtariski hakijoita usein tuossa haastattelussa. Miten siihen pitäisi valmistautua? Tytär ei ole mikään itseään hirmuisesti esiintuova, sillä hän sitä jännittää. Luulee (vaiko tietää), että pitäisi olla itsevarma, itseään esiintuova, jos aikoo vaihtariksi. Pitäneeköhän paikkaansa?
Kommentit (10)
Ei pidä olle itsevarma eikä itseään esiintuova,
mutta jos on luonteeltaan ujo ja arka sekä sisäänpäin kääntynyt en suosittele vaihtariksi lähtemistä.
järjestön kautta hakee. "maksulliset" instanssithan kelpuuttavat periaatteessa kenet tahansa ja tekevät bisnestä. Esim. rotarien kautta taas valinta voi vuodesta riippuen olla tiukkakin, ja toki on valitsevista ihmisistä kiinni mitä arvostavat. Ehkä tietynlainen itsevarmuus ja aktiivisuus on hyväksi, mutta se liiallisena voi kääntyä itseään vastaankin.
Tiedän melkoisen paljonkin tuosta haastatteluprosessista, ja tärkeintä siinnä on olla oma itsensä. Tärkeää on myös miettiä MIKSI haluaa vaihtariksi, mitä vuodelta odottaa ja miksi olisi sopiva edustamaan suomea ja kotipaikkakuntaansa. Siis lähinnä tuo motiivien ja taustojen selvittäminen siinä on tärkeää, tietynlainen aktiivisuus, ja myös sen varmistaminen että asia on riittävän hyvin harkittu ja mietitty. Tarkoitus on myös selvittää sitä että nuori on riittävän itsenäinen ja soveltuva lähtemään vuodeksi vieraaseen kulttuuriin. Valitettavasti vaihtarilta vaadittaviin ominaisuuksiin kuuluu myös jonkinlainen rohkeus tuoda itseään esille.
Tyttäreni ei ole ujo, arka ja sisäänpäinkääntynyt. Hän ei vaan ole se päällimmäinen puhuja kaveriringissä. Hänellä on kavereita, mutta ennemmin hän porukassa ottaa usein sen kuuntelijan roolin. Toki kertoo omia juttujaankin. Ts. hän ei ole valtava tarinaniskijä. Ei kuitenkaan pelkää ihmisiä. Perusluonne on rauhallinen, järkevä. Hän tykkää kyllä uusista haasteista ja olisi valmis lähtemään. Minäkin olisin valmis antamaan hänen lähteä. Jännittää molempia tuo haastattelu tässä vaiheessa. Toki muutakin olemme aiheesta jutelleet.
lähteä vaihtariksi :-) Mikä ihme kriteeri se nyt on, että jos olet ujo ja arka niin ei ole pääsyä vaihtariksi. Hoh hoijaa. Tätä tämä aika on, kun kaikkien pitäisi olla yltiösosiaalisia menestyäkseen.
Tiedä sitten mikä olisi "oikeasti" hyvä reitti mennä vaihtariksi. Jotenkin kuvittelen, että ei näissä kovin paljon eroja ole.
T. Ap
ne, joilla on oikeasti ongelmia elämänhallinnan kanssa tai täysin epärealistinen käsitys vaihtarivuodesta.
Rauhallinen, järkevä ja realistinen nuori kuulostaa täydellisen hyvältä vaihtarilta. Jos jotenkin haluatte valmistautua, kannattaa miettiä motiiveja ja sitä, että tajuaa reissun olevan ajoittain rankkaa ja yksinäistäkin, mutta että se tarjoaa tilaisuuden itsenäistyä, saada elinikäisiä ystäviä ja hienoja kokemuksia.
ainakin ennen eroja esimerkiksi ajokortin suhteen. Osa USA:n vaihtareista ajoi kortin siellä (16 v, osana koulun opetusta) ja silä on oikeasti iso merkitys rahallisesti, kun Suomessa ei tarvitse käydä ainakaan koko autokoulua. Muutenkin harrastuksissa voi olla rajoituksia.
kannattaa tutustua esim. erilaisilla keskustelupalstoilla vaihtareiden kokemuksiin. ehdottomasti paras vaihtoehto on tietysti lähteä rotareiden kautta, mutta tutustu myös YFU:n, AFS:n ja muiden tarjontaan. Valitettavasti nuo mainitsemasi kyllä ovat juurikin niitä, mistä tuntuu olevan monilla ne huonoimmat kokemukset.
Erityyppisiin kokemuksiin olen sitäkin kautta päässyt perehtymään kohtalaisen paljon, kun oma nuoreni on parhaillaan vaihtarina, ja samoin useat kaverinsa ovat tai ovat olleet viime vuosina eri puolilla maailmaa. Ja heidän kommenteistaan olen kyllä saanut sen käsityksen että todella on siinä mitä kautta maailmalle lähtee.
lähteä vaihtariksi :-) Mikä ihme kriteeri se nyt on, että jos olet ujo ja arka niin ei ole pääsyä vaihtariksi. Hoh hoijaa. Tätä tämä aika on, kun kaikkien pitäisi olla yltiösosiaalisia menestyäkseen.
tietäisit kuinka "vaativasta" asiasta on kyse. Vuosi vaatii lapselta paljon. Ujo ja arka pääsee, vaihtariksi, mutta saattaa olla lapselle liiaan raskas. Sieltä sitten tullaan "maitojunalla" kotiin kesken vuoden.
Useimmat järjestöt ovat kaupallisisa joten jokainen vaihtariksi pyrkivä pyrittään sijoittamaan.
kannattaa miettiä, haluaako järjestön, joka tekee asiaa bisness-mielesä vai nuoriso- ja kansainvälisyystyönä. Eli suosittelen tutustumaan eroihin järjestöissä.
Hyvissä järjestöissä kartotetaan hakijan motivaatiota ja toiveiden realistisuutta. Ujous ei todellakaan ole mikään haitta, päinvastoin. Kannattaa olla oma itsensä. Saa olla lapsekas, ujo, lähes mitä vain, kunhan on rehellinen ja halu lähteä on oma, eikä vain vanhempien toive.