Mikä mussa on vikana??

on muutama vuosi enemmän. Tuntuu pahalta.

miehet tekee tota, koska me naiset annamme sen tapahtua.



Eli siis, kun mies kiinnostuu ja haluaa seksiä, nainen antaa. Pari kuukautta miestä kiinnostaa kunnes haluu uutta ja tietää ettei se ole vaikeaa.



Koska naiset suostuu nykyään seksiin heti.

Nykypäivän miehet käyttävät naisia leluina.

Varsinkin helsingissä...ehkä jo muuaallakin

mutta en syytä naisia, MIEHET ovat sikoja.

Mutta siis annamme heidän olla.

Miehet tahtoo saalistaa, niin typerältä kuin se kuulostaakin.



Mitä vaikeampi saalis on, sitä mielenkiintoisempi.



eli ole kyllä ystävällinen, ihana, kohtelias oma itsesi (älä ala vittuilevaksi ja niskoja nakkelevaksi) mutta pihtaa ainakin eka kuukausi!

Siihen vaadittiin tosi monta epäonnistumista ja hylkäämiskokemusta, mutta löytyi se sitten kuitenkin. Älkää luopuko toivosta! Mun täti löysi sen oikean 60-vuotiaana. :D

eli ap, taidan ajatella, että jos annan, niin sitten ne rakastaa mua (yksinkertaistettuna), tai että miehen halu seksiin on merkki jostain syvemmästä tunteesta. Ja muutenkin olen kaikenlaisissa itseäni tavallaan hyväksikäyttävissä suhdeviritelmissä siinä toivossa, että kyllä se kohta tajuaakin rakastavansa (tai edes ihastuvansa), eikä näin kinä käy.

Vaihtoehdot:



1) Sulla on vain huono tuuri. Tilastollisesti ihan mahdollista. Kaikille paljon seurusteleville käy tuota, sinulle nyt sattumalta muutamia kertoja peräjälkeen.



2) Tunnet alitajuista vetoa miehiä kohtaan, jotka eivät sitoudu. Minkälaista oli kotona? Isäsuhe? Vanhempien avioliitto? Nuoruuden seurustelusuhteet?



3) Sinussa on jotain "vikaa". Mitä se mahtaisi olla, on mahdoton sanoa, kyse voi olla mistä tahansa tiedostamattomastasi asiasta joka torpedoi suhteesi. Minkälanen olet parisuhteessa? Ovatko ihmissuhdetaitosi hyvät, vai pelailetko, manipuloitko, kynnysmattoiletko tai murjotatko? Onko sinun kanssasi hauskaa? Saatko kumppanin tuntemaan itsensä huipputyypiksi? Seisotko omilla jaloillasi vai ripustaudutko? Syyllistätkö?

eihän se niinkään ole, että kaikki miehet haluaisivat vain seksiä, kun kerran parisuhteita syntyy, en vaan ole kenenkään mielestä se kaikkein mielenkiintoisin ja kaunein jonka vuoksi haluaa jättää muut naiset syrjään.

Itse ainakin tunnistan pelimiehen ja osaan sellaisia vältellä. Olen huomannut, että osa naisista lankeaa tällaisiin miehiin aina, ja sitten parkuvat että kaikki miehet on sikoja. Eivät ole, vaan jotkut naiset haluaa kesyttää sian, siinä vika.

Se, että mies on kiinnostunut sinusta ja haluaa seksiä tarkoittaa että hän haluaa seksiä (aika monet miehet haluaa). Yritä jotenkin ohittaa ja karsia nämä, jotka ei sitoudu eli älä anna heti.

2)

Isä oli alkoholiongelmainen ja aggressiivinen eli pelottava, äitiä haukkui kännissä ja vihaisena esim. paskapääksi tai huoraksi. Kaikki oli aina äidin vika ja kotona riideltiin paljonenkä tajunnutkaan, miten hän jaksoi olla isäni kanssa, mutta onpa vain vieläkin. Eli isäni kuitenkin oli sitoutunut, kai. Seurustella aloin vasta parikymppisenä koska en edes ollut puhunut pojalle lapsuuden jälkeen.

3) Sinussa on jotain "vikaa". Mitä se mahtaisi olla, on mahdoton sanoa, kyse voi olla mistä tahansa tiedostamattomastasi asiasta joka torpedoi suhteesi. Minkälanen olet parisuhteessa? Ovatko ihmissuhdetaitosi hyvät, vai pelailetko, manipuloitko, kynnysmattoiletko tai murjotatko? Onko sinun kanssasi hauskaa? Saatko kumppanin tuntemaan itsensä huipputyypiksi? Seisotko omilla jaloillasi vai ripustaudutko? Syyllistätkö?

Oikeastaan muuta en osaa sanoa, kuin että parisuhteessa miehestä tuppaa tulemaan koko elämä, ja stressaan hirveästi jätetyksi tulemisesta tai pettämisestä. Tämän takia mut kerran jätettiinkin joten yritin opetella peittämään nämä tunteet. Lisäksi en osaa puhua tunteistani enkä oikein tunnista niitä, ja koska usein pelkään että mies suuttuu tai jotain niin yritän sammuttaa kaikki kielteiset tunteeni ja olla mieliksi.

Pihtaa kuukausi, kaksi, niin mies tajuaa sun etsivän ihmistä, miestä eikä vaan panoseuraa.

eli ap, taidan ajatella, että jos annan, niin sitten ne rakastaa mua (yksinkertaistettuna), tai että miehen halu seksiin on merkki jostain syvemmästä tunteesta. Ja muutenkin olen kaikenlaisissa itseäni tavallaan hyväksikäyttävissä suhdeviritelmissä siinä toivossa, että kyllä se kohta tajuaakin rakastavansa (tai edes ihastuvansa), eikä näin kinä käy.

Jotenkin tämä kuulostaa minusta siltä, että sulla on huono itsetunto. Jos suostut "hyväksikäyttäviin suhdeviritelmiin", sinulta puuttuu itsekunnioitusta (ja nämä suhde-epäonnistumiset oletettavasti entisestään sitä murentaa).

On lyhyesti sanottuna vaikea rakastua ihmiseen, jolta puuttuu ilo ja terve itsearvostus. Ja jollei sinulla ole itsekunnioitusta, et osaa sitä asettaa ehdoksi kumppanin valinnassakaan.

Olen sitä mieltä että nyt sinun pitäisi kuule unohtaa kaikki seurustelukuviot ja miehet tykkänään joksikin aikaa, keskittyä olemaan oma itsesi, opettelemaan sitä itsesi rakastamista ja hyväksymistä ja vähän tervettä itsekritiikkiäkin - huomio, paino sanalla tervettä.

Sitten kun olet tasapainossa ja onnellinen ihan omana itsenäsi, rupeattuntemaan vetoa sellaisia miehiä kohtaan, jotka myös ymmärtävät kunnioittaa ja arvostaa sinua.

Aloita vaikka itseä kehittävästä kirjallisuudesta. Harrasta jotain mukavaa. Mene mies- ja seksilakkoon, mutta nauti omasta sensuaalisuudestasi. Tästä tulee sinulle kasvun kesä, ja aika jolloin kaikki alkaa muuttua.

Tsemppiä!

Olen 36v ja ihan tavallinen, en tyhmä enkä ruma ;) mutta en mikään professori tai missikään.



Voihan se olla että on ollut vaan huono tuuri, mutta rehellisesti sanoen en ole edes yrittänyt hankkia parisuhdetta.



10 vuotta sitten tosin tajusin että jos haluan lapsia, jotain on tehtävä. Sain kaksi lasta miehen kanssa, jonka kanssa emme asu tai ole asuneet yhdessä ja emme juurikaan ole tekemisissä. Olen ns. sinkkuäiti, siis. Tästähän voisi aiheena jatkaa loputtomasti, mutta se ei ole nyt oleellista.



Välillä toki mietin että onko minussa jotain vialla. Tilastollisesti olemme kuitenkin tavisperhe iloineen ja suruineen. Hyväksyn elämän tällaisena ja se siitä.



Mieti ap mitä haluat. Kannattaako sen parisuhdeasian eteen nähdä vaivaa, voisitko hyödyntää sen energian toisin ja antaa asioiden edetä omalla painollaan?

niin mitäpä muuta siinä on odotettavissa.

Eikä siitä kauanko pihtaa ennen kuin siihen ryhtyy.



Itselläni on ollut useampi yhden yön jutuista käynnistynyt suhde, jotka muuttuivat hyvin vakaviksi; viimeisen kanssa menin naimisiinkin ja toista vuosikymmentä ollaan yhdessä.



Muista asioista on nyt kyse, ja ap on mielestäni aika hyvin edennyt tuossa itsetutkiskelussa, ja varmasti alkaa pikkuhiljaa hahmottaa mistä kiikastaa.



Olisiko mitään mahdollisuutta päästä terapiaan?