Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö, minä en enää vaan jaksa.
16.05.2010 |
Olisi edes 1 päivä viikossa kun ei kumpikaan lapsista haluaisi/vaatisi/kiukkuaisi/arvostelisi jostakin. Mutta ei, sellaista ei ole ja minä olen nyt loppu.
8½v kritisoi ja kyseenalaistaa kaikkea ja kaiken (kritisointi ja kyseenalaistaminen tietty hyvä, mutta rajansa silläkin) ja jos/kun ei saa haluamaansa niin alkaa sellainen ratkutus että tulen hulluksi. Oikeasti, poika saattaa ratkuttaa asiasta vaikka 3h putkeen ja pitkin päivää senkin jälkeen. Vaatii perusteluja perustelujen jälk ja nehän ei tietty kelpaa hänelle. Olen vain tyhmä ja kateellinen ja ties mitä kun en anna periksi.
7v oma lukunsa, ollut aina jumalattoman temperamenttinen luonne, ne päivät ettei jostakin ns skitsoa on erittäin harvassa.
Miksi nuo ei voi olla kotona kuten pkssa ja koulussa=kuulema erittäin hyvin käyttäytyviä, kohteliaita, hyvätapaisia jne.
Suosittuja ja esim koulu menee kiitettävästi.
Joooo tiedän että se on hyvä merkki kun kotona "uskaltaa" olla "ei niin kivakin" ja tuoda negatiiviset tunteet julki, mutta jotakin rajaa KIITOS!!!!
Kommentit (6)
terveyskeskuskeen pääse keskustelemaan psyk.sairaanhoitajan kanssa. Raskaassa tilanteessa auttaa sekin jos saa puhuttua asiat toiselle ääneen, ne jäsentyvät omassa päässäkin eri lailla. Onko mitään asiaa mitä voisit korjata tehdäksesi tilanteen paremmaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huoneeseensa.
Miksi sun tarttee perustella kaikki lapselle?
Sanot vaan ei, ja syy kun minä niin sanon.
Jos lapset on ihan liikaa, niin kannattaisiko miettiä olisko niillä vaikka adhd?
Voin vain kuvitella miten rankkaa tuo on, toisaalta ehkä juuri siksi että he ovat pk:ssa ja koulussa niin kilttejä tekee sen että kotona ollaan viisikertaa kauheempia.
Äidilläni ainakin meni noin (kun vielä kotona asuin), että kun töissä hän pitää sellasta täydellisenihmisen unelmaelämäroolia niin kotona sitä annetaan paukkua senkin edestä.
En osaa yhtään neuvoa mikä siihen voisi olla avuksi, mutta ehkä sulle tekis hyvää sellanen viikonlopun tai viikonkin loma (jos mahdollista) ilman lapsia :)
Ja älä perustele kaikkia päätöksiä lapsillesi. Lapselle pitäisi rittää kun sanoo että "aikuinen näin on päättänyt".
toisaalta kyllä ymmärrän tunteen. Meillä kaksi uhmista, yksi oulun aloitusta kipuileva ja yksi esiteini ja on kyllä välillä pinnasa venyttämistä. Itselläni pinnakestäisi muuten hyvin mutta kun sitten töissäkin on niin sekavaa kun olla ja voi ja lisäksi harmitta kun jo inen kesä ettei yhtään päivää yhteistä lomaa miehen kanssa niin kyllä on mieli kireällä. Vaan eipä tässä auta kun yrittää olla positiivinen ja ajatella että joskus helpottaa väkisinkin.
Kerro lapsillesi, ettet enää jaksa heidän ratkutustaan. Puhu rehellisesti ja avoimesti; kyllä 7-8 vuotiaat jo jotain ymmärtävät. Itse otin oman 7-vuotiaani puhutteluun, kun puhetyyli alkoi muuttua minua kohtaan ylimieliseksi ja nenäkkääksi. On nyt muistanut ainakin muutaman päivän, että miten toisia kohdellaan...
Lapsesi ovat varmasti älykkäitä ja ohjauksella pääsevät eroon myös tuosta epätoivotusta käytöksestä! Sinä olet aikuinen ja määräät.
Työelämän jatkuva epävarmuus, työt loppuu taas. Parisuhde aika kivillä jne.
Ap