Onko tavallista että nuori aikuinen seurustelun alettua viettää kaiken aikansa vain uuden seurustelukumppanin kanssa?

On. Muistan, kun kaverit valittivat minulle, kun valitsin tyttöystäväni. Kaverit jäivät sitten ja välit viileni. Suhde meni karille 3 vuotta myöhemmin ja elämäni alamäki alkoi. Kaverit oli jo siinä vaihees jäänyt muutenkin.

Eli kannattaa puhua tyypille järkeä, että pitää kaikkiin yhteyttä. Pää on tosin niin pinkissä pumpulissa, että ei sinne järkeä pysty takomaan.

Vierailija kirjoitti:

On. Muistan, kun kaverit valittivat minulle, kun valitsin tyttöystäväni. Kaverit jäivät sitten ja välit viileni. Suhde meni karille 3 vuotta myöhemmin ja elämäni alamäki alkoi. Kaverit oli jo siinä vaihees jäänyt muutenkin.

Eli kannattaa puhua tyypille järkeä, että pitää kaikkiin yhteyttä. Pää on tosin niin pinkissä pumpulissa, että ei sinne järkeä pysty takomaan.

Sepä se, tiedän jo vastauksen jos yritän jotain sanoa ,"älä puutu mun elämään", joten ei tässä paljon muuta voi kuin toivoa että ymmärtäisi asian itse ennen kuin on myöhäistä.  ap.

On erittäin tavallista. Muutenkin tuossa iässä tai muutaman vuoden päästä vanhat ystävyydet usein loppuu, kun muutetaan opiskelemaan ja töihin eri puolille maata tai maailmaa, joten ei sitä niin tarvitse murehtia. Uusia kavereita löytyy sitten aikanaan uusista piireistä.

Nuorilla tuo suurin huuma menee kyllä yleensä ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin että eiköhän kohta ala taas viettää aikaa muidenkin kuin rakkaansa kanssa. Nuoret on kuitenkin yllättävän fiksuja että eiköhän tajua itsekin ettei elämässä pidä kaikkea laittaa yhden ihmisen varaan.

Eihän tuossa ulkopuolinen muuta voi kuin toivoa että kaikki järjestyisi parhain päin.  Asiaan ei voi vaikuttaa, täytyy vaan ajatella että jokaisen on tehtävä itse omat virheensä. Vanhempana (oletan että aloituksen tekijä on nuoren vanhempi)  on vaan hyväksyttävä että nuorella on oma elämä jota vanhempi ei voi puolesta elää vaikka kuinka välillä näkisikin että seinään mennään ja lujaa.

Vaikka suhde kestäisikin niin silti on hyvä pitää huolta myös muista ihmissuhteista.  On sitten eri juttu ymmärtääkö rakastunut nuori tätä.

Tietenkin on. Etkö muista millaista se oli? minä muistan ihan hyvin ja olen kumminkin jo 50+.

Ei ole normaalia ja kyseessä voi olla läheisriippuvuus tai ja sairaalloinen mustasukkaisuus että haluaa vahtia toista. 

n. kuukauden ei ole vielä pitkä aika olla tapaamatta muita ihmisiä niin että voi herran jestas mitä kyttäämistä ja minulla ei käy vanhemmat kylässä kuin kaksi kertaa vuodessa kun ei ole lapsia ja lapsiperheelliset vievät niitä kuin litran mittaa niin etteivät ne meille ehdi koskaan. Tapaamis ajat kun aina peruttiin lasten sairastumisen myötä niin minä en voinut enää käydä äitini kanssa missään kaupungilla shoppailemassa mitä aiemmin olimme harrastaneet. Se oli kova paikka minulle ja tavallaan menetin äitini kokonaan ja aloin vihaamaan näitä lapsiperheitä jotka hyväksikäyttävät koko sukuaan näillä kakaroillaan juoksuttamalla sukuaan ilmaisina hoitajina. Miksi minun ei ole tarvinnut tehdä sellaista että tarvitsee koko sukua juoksuttaa niin täytyy oikein ihmetellä. 

On tavallista.

Ja höpsis - älä mene neuvomaan äläkä ole huolissasi. Nuorten ihmisten elämä on ollut tuollaista aina ja kuukausikin on lyhyt aika. Loppukesästä tai syksyllä he alkavat tavata muita pariskuntana ja itsekseenkin. Vaikka suhde menisi karille, ei muut kaverit mihinkään häviä ja päinvastoin saattavat olla siinä tilanteessa entistäkin tärkeämpiä. Vertaa nyt vaikka siihen, kun itse lapsesi sait: todennäköisesti olit ensimmäiset kuukaudet aika hissukseen kotona ystäviä tapaamatta, mutta hävisivätkö he jonnekin? Nykyään on vielä sekin, että älylaitenatiivit ovat koko ajan toisiinsa yhteydessä, vaikka eivät fyysisesti tapaakaan.

Kysyykö ap tosissaan? Jos ap on nuoren vanhempi, sietäisi hävetä ja antaa nuoren olla.

Up

Vaikka miten olisi rakastunut niin kyllä kannattaa antaa aikaa muullekin elämälle ja muille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia ja kyseessä voi olla läheisriippuvuus tai ja sairaalloinen mustasukkaisuus että haluaa vahtia toista. 

Samaa mieltä.

Kauanko tuollainen kuplaan sulkeutuminen nuorilla yleensä kestää, viikkoja, kuukausia?

ylös

Kuukausi tai jopa puoli vuotta voi olla ihan ok, mutta jos vuosiksi eristäytyy muista, alkaisin huolestumaan. Itse olen pitkässä suhteessa ja saatan nähdä vanhempiani pari kertaa puolessa vuodessa. Se ei tosin johdu suhteesta, vaan ei vaan jaksa tai kerkeä.

Tuon ikäisillä seurustelusuhteet ovat usein niin lyhyitä että suhde ehtii loppua ennen kuin suurempaa erkaantumista muista ystävistä ehtii tapahtua. En olisi vielä kovin huolissani, veikkaan että aika hoitaa ongelman tavalla tai toisella, joko suhde loppuu tai nuori muuten alkaa kaivata taas muidenkin seuraa.

....