Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Listataan ainoana lapsena kasvamisen hyviä puolia!

Vierailija
05.07.2022 |

Tuli mieleen tuosta suurperheketjusta.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
05.07.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hah, eikö yhtään? Aina uusia vaatteita, isovanhemmilla on aikaa, todennäköisesti enemmän lahjoja jouluisin, vanhemmat ottavat lapsen huomioon ja kuuntelevat tätä, vanhemmilla on enemmän varaa panostaa lapsen koulutukseen, oma huone, oma rauha, saa esim. harjoitella soittoläksyjä niin paljon kuin haluaa ja milloin haluaa, ruokapöydässä ei tarvitse taistella ruoasta jne.

Muita?

Vierailija
2/4 |
05.07.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Plussaa: oma rauha ja jakamaton huomio vanhemmilta. Helppo perinnönjako.

Mutta ne huonot puolet: ei kaveria mukana mökillä/reissuissa, pitää nukkua yksin omassa huoneessa pimeää peläten, ei ketään joka moikkaa koulussa välkällä tai antaa turpiin kiusaajille, ei ketään, jonka kanssa oppia pitämään puolensa vaan on liian kiltti kaikille ja tulee höynäytetyksi, joutuu aina menemään jouluna ja joka juhlapyhänä vanhemmilleen koska on se perheen keskipiste, lisäksi on raskasta joutua hoitamaan dementoituneiden vanhempien asioita yksin ilman ketään joka jakaa hommia. Ei ketään, jonka kanssa muistella lapsuuden kesiä ja muita perheen asioita yhdessä. Ei ketään, johon oikeasti voi luottaa ja jonka kanssa voi pohtia, mitä nyt tehdään tai jonka kanssa juhlia juhannusta mökillä grillaten ja viiniä juoden.

t. Ainokainen, joka hankki kaksi lasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
05.07.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Plussaa: oma rauha ja jakamaton huomio vanhemmilta. Helppo perinnönjako.

Mutta ne huonot puolet: ei kaveria mukana mökillä/reissuissa, pitää nukkua yksin omassa huoneessa pimeää peläten, ei ketään joka moikkaa koulussa välkällä tai antaa turpiin kiusaajille, ei ketään, jonka kanssa oppia pitämään puolensa vaan on liian kiltti kaikille ja tulee höynäytetyksi, joutuu aina menemään jouluna ja joka juhlapyhänä vanhemmilleen koska on se perheen keskipiste, lisäksi on raskasta joutua hoitamaan dementoituneiden vanhempien asioita yksin ilman ketään joka jakaa hommia. Ei ketään, jonka kanssa muistella lapsuuden kesiä ja muita perheen asioita yhdessä. Ei ketään, johon oikeasti voi luottaa ja jonka kanssa voi pohtia, mitä nyt tehdään tai jonka kanssa juhlia juhannusta mökillä grillaten ja viiniä juoden.

t. Ainokainen, joka hankki kaksi lasta.

Jatkan vielä, kun jäin pohtimaan asiaa. Ainoana lapsena joutuu itse taistelemaan kaikki edut ja luvat vanhemmiltaan teininä, kun ei ole niitä isoja sisaruksia tekemässä etukäteen omastakin puolesta sopimuksia kotiintuloajoista, festarireissuista, matkustusluvista ym. Vanhemmat voi olla liiankin riippuvaisia ja holhoavia eikä päästä helposti oikein mihinkään.

Lisäksi ahdistaa olla se perheen tähti, jolta odotetaan suuria. Pitää menestyä koulussa, harrastuksissa, päästä opiskelemaan lääkikseen ja hommata vanhemmilleen mahtava vävy. On myös sanattomia odotuksia lapsenlapsista. Ja urasta, jolla vanhemmat voi leveillä naapureille. Entäs, jos oletkin luuseri etkä täytä vanhempien odotuksia? Tai halua edes elää niin kuten vanhemmat olettavat?

Vierailija
4/4 |
05.07.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussaa: oma rauha ja jakamaton huomio vanhemmilta. Helppo perinnönjako.

Mutta ne huonot puolet: ei kaveria mukana mökillä/reissuissa, pitää nukkua yksin omassa huoneessa pimeää peläten, ei ketään joka moikkaa koulussa välkällä tai antaa turpiin kiusaajille, ei ketään, jonka kanssa oppia pitämään puolensa vaan on liian kiltti kaikille ja tulee höynäytetyksi, joutuu aina menemään jouluna ja joka juhlapyhänä vanhemmilleen koska on se perheen keskipiste, lisäksi on raskasta joutua hoitamaan dementoituneiden vanhempien asioita yksin ilman ketään joka jakaa hommia. Ei ketään, jonka kanssa muistella lapsuuden kesiä ja muita perheen asioita yhdessä. Ei ketään, johon oikeasti voi luottaa ja jonka kanssa voi pohtia, mitä nyt tehdään tai jonka kanssa juhlia juhannusta mökillä grillaten ja viiniä juoden.

t. Ainokainen, joka hankki kaksi lasta.

Jatkan vielä, kun jäin pohtimaan asiaa. Ainoana lapsena joutuu itse taistelemaan kaikki edut ja luvat vanhemmiltaan teininä, kun ei ole niitä isoja sisaruksia tekemässä etukäteen omastakin puolesta sopimuksia kotiintuloajoista, festarireissuista, matkustusluvista ym. Vanhemmat voi olla liiankin riippuvaisia ja holhoavia eikä päästä helposti oikein mihinkään.

Lisäksi ahdistaa olla se perheen tähti, jolta odotetaan suuria. Pitää menestyä koulussa, harrastuksissa, päästä opiskelemaan lääkikseen ja hommata vanhemmilleen mahtava vävy. On myös sanattomia odotuksia lapsenlapsista. Ja urasta, jolla vanhemmat voi leveillä naapureille. Entäs, jos oletkin luuseri etkä täytä vanhempien odotuksia? Tai halua edes elää niin kuten vanhemmat olettavat?

Monet näistä asioista tosin riippuvat ihan siitä millaiset vanhemmat ovat. Voihan olla, että ihan samat odotukset olisi sulla ollut, vaikka perheessä olisikin useampi lapsi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kaksi yksi