Mulla on ikävä, tiiätkö tunteen?

Siis sellanen kiva ikävä, kun tiedät, että joku on sun ja se on ihana taas tavata ja vatsassa kuplii jo pelkkä ajatus. Ei sellanen surullinen ikävä.
Onko muilla samalla lailla, että pitää olla välillä erossa, että muistaa, miten ihana toinen onkaan. (siis tyyliin omat reissut)