Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nelikymppisenä on ihan kivaa
14.04.2010 |
Nyt 40 + ikäisenä olen yhtäkkiä havainnut, että ihan kivaahan on olla tämän ikäinen. Olen reilusti ja tyylikkästi aikuinen nainen. Lapset on jo isoja ja omaa aikaa ja vapautta on runsaasti. Ei tämä nyt niin pahaa aikaa olekaan kuin luulin neljäkymmppiä täytettyäni.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää ja raivostuttaa yleinen ikärasismi! 40 v on nuori ihminen.
t. 38 v
En kyllä millään muotoa haluaisi enää 4kymppisenä raskautua ja lisääntyä.
Naapuri on 41v ja hänen lapsensa 6½v, 5v ja juuri 1v täyttänyt, ei kiitos.
Itselläni on 41v iässä lapset 15½v ja melkein 14v :-)
N34
Se nimittäin kertoo todella paljon....
Se nimittäin kertoo todella paljon....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että osaat arvostaa ja nauttia nyt...Minä Sinun iässäsi olin saanut neljä lasta osin opiskelijoiksi, osin koululaisiksi, siis kivan ikäisiksi helppouden kannalta.
Minulla eivät "helpot" päivät kuitenkaan olleet, sillä olin halunut pari lasta lisää, ja ollessani 40 toinen lapsista oli 1v ja toinen 3,5v.
Mutta nyt on sitten 60-vuotiaana kaikki lapset joko työssä tai opiskelemassa, kotona ei asu enää lapsia, viikonloppuisin opiskelija on kanssamme toistaiseksi, viimeinen kausi opiskelussa, joten eiköhän omaan kotiin kohta.
On omaa aikaa ja "hiljaista" sekä mielessä kaikkea kivaa mitä vihdoin ehtii tekemään - ja jaksaa.
Lainatakseni sanojasi ap- ei tämä nyt niin pahaa aikaa olekaan kuin...
Lasten kanssa on aina ennen matkusteltu. Mutta vihdoin ensi kertaa yhdessä miehen kanssa, vain me kaksi, olimme ihanalla ikimuistettavalla Balin matkalla.
Kyllä se lasten tuoma arki menee ohi, joillakin aiemmin ja kuten minulla joillakin vähän venyneenä. Onneksi on lastenlapsia ettei olla ihan ilman hälinää ja mukavia hetkiä lasten parissa.
mä sain meidän nuorimmaisen 41 v, eikä paina ikä vieläkään, kohta 48 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei pieni lapsi sitä arkipvä pahenna!!! itse olen 40 v ja lapset 13 , 11 ja pienin 1 v2 kk...ja hyvin menee
kokemusta ja tietoa verrata elettyä elämää ja ikäkausia.
säkin ehkä joskus elät niin vanhaks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
outoine ongelminenne siihen asti, harvemmin täällä 40+ naiset valittelee kaikesta mahdolisesta turhasta, kuten nuoremmat "elämä hukassa" muka nuoret.
mutta täytyy sanoa, että nyt 36-vuotiaana ole tyytyväisempi elämääni ja onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin.
En näe mitään syytä miksi en olisi yhtä onnellinen tai onnellisempikin 40+ iässäkin (toki tietenkään ei voi tietää mitä kaikkea elämä eteen tuo).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nimittäin kertoo todella paljon....
Se kertoo ehkä siitä, että hekin ovat saattaneet parikymppisinä ajatella, että elämä loppuu kun täyttää 40v. Mikäs siinä sitten, jos tekee 40 veenä mieli kertoa maailmalle, et hei, ei se elämä loppunukaan vielä :)
Minä olen itse vähän päälle 30v.
Lapset on pieniä ja elämä on yhtä kuravaatetta, päiväkotia, työtä jne.
Odotan jo kovasti että omat lapseni kasvaa hiukan isommaksi, onhan niitä ongelmakohtia varmaan sittenkin, mutta lapset olis kuitenkin jo vähän itsenäisempiä!
Kymmenen vuoden päästä meidän lapset on 15v. ja 13v. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toki kolmekymppisenä olin fyysisesti virkeämpi, mutta mieleltäni vielä kovin hukassa.
Nyt elämä on seesteisempää, en vaihtaisi enää nuoruuden minääni.
t.42v
vaikka kuopus ei ole vielä vuottakaan. En tunne itseäni vanhaksi, vaikka peili joskus väittää vähän muuta...
42 v.
ja miksi sitä sitten edes surisi? Tai sitten varmaan huomaa, kun alkaa tulla oikeasti fyysisiä rajoitteita, mutta nelikymppiset on vielä sen verran terässä, ettei mitään suurta fyysistä muutostakaan ole vielä tullut parikymppisestä.
Itse nautin tästä nelikymppisen elämästä. Sitä ei parikymppisenä edes tajunnut, kuinka mukavaa se tässä iässä onkaan. Ei mulla ole mitään haluja palata nuoruuteen. Nyt elämä on helpompaa ja mukavampaa. Jokainen ikäkausi on omansa ja yleensä ihmisen tyytyväisyys elämään kasvaa vuosi vuodelta. Nuorena on tavoitteita ja haaveita, näin nelikymppisenäkin vielä, mutta jo paljon vähemmän. Se toisaalta vie paineita ja helpottaa elämää. Äitini taas nyt 64-vuotiaana hehkuttaa, että elämä on täydellistä, kun on tyytyväinen kaikkeen... Kääntöpuolena tuo "tyytyväinen kaikkeen" sisältää sen vanhenemisen ja periksiantamisen elämässä. Ei ole enää suuria tavoitteita ja yleensä ei mennä enää eteenpäin. Näinhän sen kuuluukin mennä: nuorena on tavoitteita ja ne ajaa toimimaan. Iän myötä tavoitteet vähenee ja toisaalta ihminen alkaa jäädä paikalleen.
saa olla juuri sellainen kuin itse haluaa, ei tarvitse päte kenellekkään. On sinut itsensä kroppansa seksuaalisuutensa ym kanssa. nuorena sitä onniin epävarma kaikesta, vaikkei sitä sillon oikein tajunnutkaan.
T: 41v jolla lapsia liuta 5kk-18v.
Alue: Aihe vapaa
jo isoja ja alkavat pärjätä.