Pelkään yhtä voimakasluonteista ihmistä

Apua, mä oon just tuollainen. Olen luova, boheemi ihminen ja huithapeli luonteeltani. Tunteet näkyy ja kuuluu. Tahtoihminenkin, mutta mukava. Olen lisäksi vähän adhd:kin. Ja siis en ole myrkyllinen piikittelevä, vaan mulla on vaan sellainen huono porilainen huumorintaju, kun olen sieltä kotoisin. Vastaa lähinnä englantilaista huumoria.

Ja jos yritän peitellä luonnettani, muutun kahta kauheammaksi.

Rohkeasti senkin nössö.

Ota tietoisesti sellainen suhtautuminen, että olet itse aina perusystävällinen tai -kohtelias. Niin että sinulta kuluu mahdollisimman vähän energiaa sen ihmisen kohtaamiseen.

Pidä myös mielessäsi, että hän on vain omanlaisensa persoona, erilainen kuin sinä, ja elää omaa elämäänsä. Hänen käyttäytymisensä juontuu joistain hänen omista sisäisistä kuvioistaan eikä edes liity sinuun.

Tuollaisessa voimakasluontoisessa ailahtelevuudessa voi nähdä vähän huumoriakin. Ei se missään nimessä ole asia, johon tarvitsisi suhtautua kauhuissaan.

Miksi hän hakeutuu luoksesi piikittelemään? Voitko välttää kokonaan tai sanoa ettei keskustelun kemia toimi, moikka. Et vain jää paikalle, et huomioi, hän on harmaa seinä, betoni. Sanot Jaahas tuli puhelu ja poispäin, ei jäädä kohteliaisuudesta paikalle. Joskus etätyö tai paikanvaihtokin voi tehdä hyvää.

Yleensä jyräävillä ja omituisen ailahtelevilla ihmisillä on huono itsetunto. Ja mitään piikittelyä ei tarvitse kuunnella. Jos tyyppi on jotenkin myrkyllinen, sanot että mielestäsi et ansaitse tuollaista sävyä.

Auttaako sua sellainen ajatus, että se hänen käytöksensä voi olla tarkoitushakuista eli hän saattaa nimenomaan haluta, että pelkäät, jolloin hän voi kontrolloida sinua ja käyttää sinuun valtaa? 

Ota esimieheen tai luottamusmieheen yhteyttä, jos on tarpeen. 

Hommeli on sillä tavalla, että täällä yksikään ei ole toisen yläpuolella eikä alapuolella oikeasti. Asemat ja roolit vaihtelee. Itse kohtaan samalta korkeudelta kaikki ihmiset.

Hän voi käyttäytyä noin ja kolhia sanoillaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi oikeassa.

Koska koen alempiarvoiseksi työkaverini. Ne ovat minun leluja.

Itse mietin, kokeeko joku minut tuollaiseksi. Ystävällinen olen kun ehdin ja huomaan toisen. Saatan ohittaa joskus kenet tahansa, koska työ on kiireistä, ja meillä on iso työyhteisö. Toisaalta en tarkoituksella ikinä piikittele, mutta jos höpöttelen jotain, mistä minä tiedän, osuuko joku juttu ihan maaliinsa vai.

Pointtini lähinnä on, että älä mieti liikaa. Oleta hyvää. Tuskin hän tarkoituksella on ilkeä tai ignooraa. Ihmiset harvemmin haluavat olla ilkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Apua, mä oon just tuollainen. Olen luova, boheemi ihminen ja huithapeli luonteeltani. Tunteet näkyy ja kuuluu. Tahtoihminenkin, mutta mukava. Olen lisäksi vähän adhd:kin. Ja siis en ole myrkyllinen piikittelevä, vaan mulla on vaan sellainen huono porilainen huumorintaju, kun olen sieltä kotoisin. Vastaa lähinnä englantilaista huumoria.

Ja jos yritän peitellä luonnettani, muutun kahta kauheammaksi.

Laittaisin sunlaisen kääkän kyllä hyvin pikaseen paikoilleen.