Miksi on jotenkin hyväksyttävämpää sanoa ettei pidä lapsista kuin että sanoisi ettei pidä vanhuksista, vammaisista tms?

Ei kukaan kysy häiden jälkeen, aiotko hankkia vanhuksia tai milloin hankit vanhuksia. Lapsista kysellään.

Miksi pitäisi ylipäätään ilmoittaa kenellekään, jos ei pidä jostain tietystä ihmisryhmästä?

Kun vierailet sukulaisten luona, alkavatko he kysellä että "koska sitä pienen rollaattorin ääntä alkaa kuulumaan" tai vanhemmat kyselemään että "koska me saamme niitä isovanhempia" jne... Lapsien hankinta tai niiden kanssa esimerkiksi loman vietto on asioita joita voi päättää. 

Tai vaikka erirotuisista esim. Itäafrikkalaisista.

Vierailija kirjoitti:

Kun vierailet sukulaisten luona, alkavatko he kysellä että "koska sitä pienen rollaattorin ääntä alkaa kuulumaan" tai vanhemmat kyselemään että "koska me saamme niitä isovanhempia" jne... Lapsien hankinta tai niiden kanssa esimerkiksi loman vietto on asioita joita voi päättää. 

Ennenvanhaan ei pystytty päättämään hankkiiko lapsia, niitä vain tuli.

Olisi aika kornia sanoa,  esim en pidä vanhuksista, tai en pidä lapsista. Ehkäpä todenpaa olisi sanoa, että en ole tarpeeksi kärsivällinen, empaattinen, huolehtiva, vastuuntuntoinen, jotta hankkisin esim omia lapsia, toisia myös ilmastoasiat ja tulevaisuuden epävarmuus mietityttävät.

Vanhuksista puheenollen sama asia, on raskasta hoitaa vanhaa raihnaista lähiomaista, se vaatii pitkää pinnaa sekä sitä,  että rakastaa tuota vanhusta. On helppo hyväksyä ja rakastaa kun mummu tai paappa ovat vielä voimissaan, eivätkä tarvitse läheisten apua.

Mutta,   kaikki olemme olleet lapsia ja kaikista meistä tulee vanhuksia jos vain elämme pitkään. 

En nyt välttämättä tarkoita omien lasten hankkimista ja siihen liittyviä uteluita vaan ihan yleistä asennetta kaikkiin vieraisiinkiin lapsiin. Aika ajoin törmää ihmisiin jotka kategorisesti niputtavat lapset ei-tykättyyn ryhmään niin kuin puhuisi vaikka hyttysistä.

Ap

En pidä vammaisista, alkoholisteista, spurguista, mt-potilaista ja joistakin vanhuksista. Jostain syystä vedän em puoleeni. Bussissa aina joku omituinen höpöttäjä tulee juuri mun viereen tai lähelle ja alkaa höpöttään.

Ostoskeskuksessa pyörii spuge-pummiporukka. Siinä on muutama tyyppi jotka aina tulee pummimaan rahaa tai tupakkaa juuri minulta vaikka en ole koskaan ollut niitten kanssa missään tekemisissä. Eräs kerta yksi niistä tuli ensin pummiin ostarin käytävällä sanoin eioo. Menin kauppaan niin se reppana tuli siihen kassoille odottamaan että pääsen sieltä pois. Sanoin taas eioo. Lähdin kotiin. Kotona menin parvekkeelle (asun ostarista muutaman sadan metrin päässä) niin eikös tää daiju ollut siinä pihalla pyörimässä eksyneenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vierailet sukulaisten luona, alkavatko he kysellä että "koska sitä pienen rollaattorin ääntä alkaa kuulumaan" tai vanhemmat kyselemään että "koska me saamme niitä isovanhempia" jne... Lapsien hankinta tai niiden kanssa esimerkiksi loman vietto on asioita joita voi päättää. 

Ennenvanhaan ei pystytty päättämään hankkiiko lapsia, niitä vain tuli.

Olisi aika kornia sanoa,  esim en pidä vanhuksista, tai en pidä lapsista. Ehkäpä todenpaa olisi sanoa, että en ole tarpeeksi kärsivällinen, empaattinen, huolehtiva, vastuuntuntoinen, jotta hankkisin esim omia lapsia, toisia myös ilmastoasiat ja tulevaisuuden epävarmuus mietityttävät.

Vanhuksista puheenollen sama asia, on raskasta hoitaa vanhaa raihnaista lähiomaista, se vaatii pitkää pinnaa sekä sitä,  että rakastaa tuota vanhusta. On helppo hyväksyä ja rakastaa kun mummu tai paappa ovat vielä voimissaan, eivätkä tarvitse läheisten apua.

Mutta,   kaikki olemme olleet lapsia ja kaikista meistä tulee vanhuksia jos vain elämme pitkään. 

No mites se luonto on nyt muuttunut että niitä lapsia ennen vaan tulla tupsahti? Kyllä silloinkin on tiedetty että millä konstin niitä tulee ja sitten joitain vaihtelevan tehokkaita keinoja miten niitä ei tule .

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi ylipäätään ilmoittaa kenellekään, jos ei pidä jostain tietystä ihmisryhmästä?

Hyvä kysymys. Itsekään en naama rutussa päivät valittavista, kyynisistä ja uhriutumista eri ikäisistä naisista ja miehistä.

Jotenkin kai sitä joskus ei osaa pitää mielipidettään heistä ja heidän jatkuvasta uhriutumisestaan. Siitä, että syyttää muita omista elämänvalinnoistaan ja sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi aiheuttamista ongelmista.

Tarkennan siis, että kyse on valittamisesta ja muiden syymlistämisessä. Syrjäytymiseen voi usein itse vaikuttaa.

Nimerk. Entinen koulukiusattu

Vierailija kirjoitti:

En nyt välttämättä tarkoita omien lasten hankkimista ja siihen liittyviä uteluita vaan ihan yleistä asennetta kaikkiin vieraisiinkiin lapsiin. Aika ajoin törmää ihmisiin jotka kategorisesti niputtavat lapset ei-tykättyyn ryhmään niin kuin puhuisi vaikka hyttysistä.

Ap

Miksi pitäisi sanoa jatkuvasti toisille mistä nyt pidän tai mistä en pidä. Onko aikuiseksi kasvaminen jäänyt kesken. Lapset usein toteavat tykkään tuosta, en tykkää tuosta. Aikuiset osaavat pitää mölyt mahassaan, epäasiallisia kommentteja ja mielensäpahoittajia riittää. Ei aina tarvitse oksentaa kaikkea mistä ei tykkää muiden nähtäville.

Vanhukset ovat heikkeneviä ja vammaiset yleensä heikkoja ja herättävät siksi sääliä, lapset kasvavat ja vahvistuvat täyteen elämään.

Ehkä siksi.

Hölmöä kuitenkin haukkua noin.

Saahan sen sanoa. Tosin kannattaa miettiä missä seurassa. Suurperheen äidille on turha kertoa ettei pidä lapsista.

Itsekään en pidä vammaisista, ovat ahdistavia ja pelottavia. Myöskään monesta vanhuksesta en pidä. Moni on kitkerän katkera ja jyrää omia mielipiteitään läpi, eikä ole kiinnostunut pysymään maailman menossa mukana mitenkään. Huonosti kasvatetut lapsetkin on kamalia.

Joo en tykkää ihmisistä :D