Lue keskustelun säännöt.
Minusta on näin aikuisena aika ihanaa kulkea metsässä. Mutta koulussa liikuntatunneilla se oli stressaavaa, jopa ahdistavaa
24.06.2022 |
Onko teillä samaa? Aina piti hysteerisesti ehtiä etsiä suunnistusrastit ennen tuntien päättymistä, tai sitten oli muuten vain stressaavaa siellä pururadalla, kun opettaja piti lukua kierroksista.
Millaisia muistoja?
Kommentit (4)
Suunnistus oli lempilajini koulun liikuntatunneilla ja harrastan sitä edelleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sinne suunnistamaan mentiin jostain syystä aina kun kelit oli surkeimmillaan, eli syksy oli edennyt niin pitkälle että vettä ja mutaa oli kaikkialla ja maasto oli liukas kun pudonneet lehdet oli kastuneet ja sotkeutuneet kuran kanssa liukuesteeksi. Ei puhettakaan siitä että heti koulun alkaessa olisi menty suunnistamaan tai sitten keväällä viimeiseksi. Silloin tietysti piti pelata jalkapalloa jota olisi hyvin voinut tehdä vähän sateisemmallakin kelillä.
Olen aina inhonnut metsää, eikä mieleni ole vieläkään muuttunut. Rakastan kuumaa asfaltta ja kivitaloja.
Siellä on paljon hyttysiä nyt.