Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oletko pelkänyt lasten hankkimista ja päässyt siitä yli? Kerro kokemuksestasi!

Vierailija
17.06.2022 |

En ole oikeastaan koskaan haaveillut omista lapsista. Oma epävakaa lapsuuteni on varmasti ainakin osasyynä tähän. Olen joutunu pienestä pitäen huolehtimaan niin itsestäni, sisaruksistani kuin vanhemmistani. Minulla ei siis ole koskaan ollut kaipuuta pitää jostain heikommasta huolta. Olen sitä tehny elämäni aikana ihan tarpeeksi. Kaiken lisäksi vielä ajauduin hoitamaan lapsia työkseni, joten sitäkin kautta tätä kaitsemiskokemusta on kertynyt muutaman ihmiselämän edestä.

Nyt kuitenkin tässä kolmenkympin alkupuoliskolla olen alkanut miettimään, että ehkä sitä sittenkin haluaisin lapsen tai lapsia. Lisättäköön vielä, että rakastan lapsia yli kaiken. Tulen hyvin lasten kanssa toimeen ja kaikki lapset rakastavat minua. Mieleeni on piirtynyt niin selkeästi ne kaikki puutteet, joita lapsena koin, joten minulla on ymmärrys siitä, mitä lapset kaipaavat. Osaan olla lasten kanssa aidosti läsnä, kunnioitan heitä ja nautin aidosti heidän kanssa leikkimisestä. Lasten seura on minulle äärimmäisen maadoittavaa ja melkeinpä mielummin vietän aikaa lasten kuin aikuisten kanssa.

Mutta onhan se aivan eri asia viettää lyhyitä aikoja toisten ihmisten lasten kanssa, kuin hankkia omia. Omat lapset kun sitovat 24/7 vähintään sen 18 vuoden ajan. Pelkään hirveästi, että toistaisin omien vanhempieni virheet ja tuhoaisin oman lapseni elämän. Rakastan lapsia niin paljon, että pelkään hankkia niitä, etten aiheuttaisi heille tuskaa. Sitä samaa tuskaa, jota itse koin lapsena ja josta eheytymiseen olen käyttänyt suurimman osan tähänastisesta elämästäni.

Pelkään hirveästi sitä, että en kykene pitämään huolta lapsen tarpeista. Minua kauhistuttaa ajatus siitä, että joku olisi täysin riippuvainen minusta. Entä jos yhtäkkiä muutan mieleni, enkä jaksakaan hoitaa lasta?

Kaikesta tästä huolimatta tuntuu hullulta, etten hommaisi lapsia vain pelon takia. Minä joka kaikkein eniten rakastan lapsia, mutta en uskalla kuitenkaan hommata omia. Mikä ristiriita. Ja miten rikasta ja ihanaa elämä voisikaan olla omien lasten kanssa?

Kysymys kuuluukin: onko täällä ketään, joka olisi joskus ajatellut samalla tavalla tai pelännyt samoja asioita, mutta kuitenkin rohkaistunut hankkimaan lapsia? Koetko, että olet selvinnyt lapsen/lasten kanssa hyvin vai kalvaako ahdistus ja pelko lasten pilaamisesta yhä?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
17.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on pelännyt.

Vierailija
2/5 |
17.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Se on pelännyt.

Kappas, kirjoitusvirhe!

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
17.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen isosta perheestä, mutta nuorena ajattelin etten hanki ollenkaan lapsia.

Löytyi kuitenkin kumppani, menimme naimisiin, mieleni muuttui. Esikoisen sain 29-vuotiaana, pari lasta vielä sen jälkeen. Lapsiluku on nyt täysi, todellakin.

Vierailija
4/5 |
17.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tavallaan pelkäsin nuorena synnytystä, mutta aikuisena asian ollessa ajankohtainen synnytys tuntui luonnolliselta asialta. Luotin ammattilaisiin ja tilanteet sujuivat ok:sti.

Kuopuksen synnytyksestä (kolmas) jäi parhaimmat muistot. Kätilö oli nuorin, mutta taitavin. Toki itselläkin oli jo silloin enemmän kokemusta ja ikääkin.

Vierailija
5/5 |
12.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän kaksi