En halua olla puolisoni elinehto ja elämä

Enkä halua koskaan enää merkata kenellekään yhtään mitään.

Kadehdin yli kaiken eronneita ihmisiä, joiden lähtö ei ole ollut puolisolle kauhua ja kuolemaa, vaan ehkä kipeä ja surullinen asia, asia josta päästään yli jossain vaiheessa.

Kadehdin niitä, jotka ovat päässet omille jaloilleen, niitä itsenäisiä ihmisiä, jotka asuvat yksin pienessä kämpässä. Vaihtaisin tän ison talon ja pihan silmänräpäyksessä jos pääsisin mieheltä piiloon.

Niitä, joiden puolisot ei koe tyytyväisyyttä siinä vaiheessa, kun olet itkevä ja oksentava tärisevä ihmiskasa jonka jalat tuskin kantaa ja sulkevat vasta sitten suunsa. Tietäen että sinut on ajettu taas tältä erää loppuun itsemurhapuheilla ja omaisuudenpolttosuunnitelmilla.

Joo tarvitsen terapiaa. Mies ei siihen suostu.

Suunnittelen että vuokraan kämpän ja lähden enää sanomatta mitään. Estän numeron ja odotan vaikka kuukauden ettei mies pysty mua tavoittamaan. Jos kuolee niin kuolee.

20 vuotta mun elämästä on riitettävä.