Yhteenmuutto

Up

Ex-aviopuolisoni kanssa muutimme yhteen 3,5 vuoden seurustelun jälkeen, minä olin silloin 24 ja hän 26. Nykyisen avopuolison kanssa noin neljän vuoden seurustelun jälkeen, olimme molemmat 50+.

Seksi väheni heti, kun muutettiin yhteen. Ei kannata ellei aio lapsia hankkia.

Aika tarkalleen kolmen vuoden seurustelun jälkeen, minä olin 18 ja puoliso 19.

Ennen kuin menee avoliittoon, kannattaa tutustua kunnolla. Keskustella paljon. Sopia asioista; miten maksetaan yhteiset laskut (asuminen ja ruoka); mitä tehdään, jos toinen jää työttömäksi/lähtee opiskelemaan/sairastuu vakavasti ja tulot putoavat; miten hoidetaan kotityöt; miten suhtaudutaan vierailuihin (onko toiselle ok, että kavereita juoksee kylässä koko ajan ja toinen taas haluaisi olla iltaisin rauhassa); otetaanko joskus lemmikkieläimiä jne jne.

Ennen kaikkea kannattaa tutustua toiseen sellaisena kuin hän on omassa kodissaan; pitääkö hän kotinsa siistinä, osaako tehdä ruokaa, sujuuko vaatehuolto ym. Jos hän ei tee noita asioita nyt, ei hän tule niitä tekemään avoliitossakaan.

Ja kannattaa selvittää, mitä avoliitossa eläminen käytännössä tarkoittaa. Jos toisen tulot putoavat niin, että hän olisi oikeutettu toimeentulotukeen, hän ei ehkä saa sitä, koska toisella on tuloja. Onko toinen silloin valmis kantamaan isomman vastuun taloudesta? Entä jos tulee ero, kumpi jää asuntoon? Entä jos tulee riitaisa ero (niitä ne useimmiten ovat) eikä toinen sopimuksen mukaan muutakaan pois; olettehan tietoisia, ettei ketään voi heittää kotoaan (jossa on kirjoilla) pois ja vaihtaa lukkoja, vaan sitten pitää hakea häätöä ja kyseessä on useiden kuukausien prosessi, josta syntyy myös kustannuksia. Teoriassa viiden avoliittovuoden jälkeen voi myös tulla tilanne, jossa erotessa toinen joutuu maksamaan toiselle hyvitystä. Se on harvinaista mutta mahdollista. Avoliittokin on monin tavoin juridinen sitoumus, vaikka siinä ei käydäkään kirkossa tai maistraatissa sopimassa yhteiselosta.

Jos haluatte lapsia, niin tietysti nekin asiat on puhuttava etukäteen, vaikka eivät suoraan avoliittoasiaan liitykään. Miten jaetaan hoitovapaat; miten hoidetaan asumis- ja muut kulut silloin, kun toisen tulot putoavat hoitovapaan takia; minkä ikäisenä lapsi laitetaan päiväkotiin tai pph:lle; montako lasta halutaan kaiken kaikkiaan.

Entä tulevaisuus; missä olette kymmenen vuoden kuluttua, kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Haaveileeko toinen muutosta maalle ja toinen ydinkeskustaan?

Kannattaa käyttää aikaa siihen, että tutustutte toisiinne, keskustelette, elätte parisuhteessa omista asunnoistanne käsin.

Saksaan tulin muka vain vuodeksi kun olin 26, kihloihin saksalaisen miehen kanssa ja muutto yhteen kun olin 27, naimisiin ollessani 28, esikoinen syntyi ollessani 29. Mies 2 vuotta vanhempi. Hyvin on mennyt.

Ensimmäisellä kerralla virallisesti noin kolmen vuoden jälkeen. Käytännössä vietimme yhdessä suurimman osan ajasta, koska asuimme lähekkäin. Toisella kerralla vajaan neljän vuoden jälkeen. Meillä oli sen verran etäisyyttä, että vietimme yhdessä viikonloput ja lomat, joskus tapasimme viikollakin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin menee avoliittoon, kannattaa tutustua kunnolla. Keskustella paljon. Sopia asioista; miten maksetaan yhteiset laskut (asuminen ja ruoka); mitä tehdään, jos toinen jää työttömäksi/lähtee opiskelemaan/sairastuu vakavasti ja tulot putoavat; miten hoidetaan kotityöt; miten suhtaudutaan vierailuihin (onko toiselle ok, että kavereita juoksee kylässä koko ajan ja toinen taas haluaisi olla iltaisin rauhassa); otetaanko joskus lemmikkieläimiä jne jne.

Ennen kaikkea kannattaa tutustua toiseen sellaisena kuin hän on omassa kodissaan; pitääkö hän kotinsa siistinä, osaako tehdä ruokaa, sujuuko vaatehuolto ym. Jos hän ei tee noita asioita nyt, ei hän tule niitä tekemään avoliitossakaan.

Ja kannattaa selvittää, mitä avoliitossa eläminen käytännössä tarkoittaa. Jos toisen tulot putoavat niin, että hän olisi oikeutettu toimeentulotukeen, hän ei ehkä saa sitä, koska toisella on tuloja. Onko toinen silloin valmis kantamaan isomman vastuun taloudesta? Entä jos tulee ero, kumpi jää asuntoon? Entä jos tulee riitaisa ero (niitä ne useimmiten ovat) eikä toinen sopimuksen mukaan muutakaan pois; olettehan tietoisia, ettei ketään voi heittää kotoaan (jossa on kirjoilla) pois ja vaihtaa lukkoja, vaan sitten pitää hakea häätöä ja kyseessä on useiden kuukausien prosessi, josta syntyy myös kustannuksia. Teoriassa viiden avoliittovuoden jälkeen voi myös tulla tilanne, jossa erotessa toinen joutuu maksamaan toiselle hyvitystä. Se on harvinaista mutta mahdollista. Avoliittokin on monin tavoin juridinen sitoumus, vaikka siinä ei käydäkään kirkossa tai maistraatissa sopimassa yhteiselosta.

Jos haluatte lapsia, niin tietysti nekin asiat on puhuttava etukäteen, vaikka eivät suoraan avoliittoasiaan liitykään. Miten jaetaan hoitovapaat; miten hoidetaan asumis- ja muut kulut silloin, kun toisen tulot putoavat hoitovapaan takia; minkä ikäisenä lapsi laitetaan päiväkotiin tai pph:lle; montako lasta halutaan kaiken kaikkiaan.

Entä tulevaisuus; missä olette kymmenen vuoden kuluttua, kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Haaveileeko toinen muutosta maalle ja toinen ydinkeskustaan?

Kannattaa käyttää aikaa siihen, että tutustutte toisiinne, keskustelette, elätte parisuhteessa omista asunnoistanne käsin.

Parisuhde on sinulle aivan vieras asia.

Vähän alle vuoden seurustelun jälkeen. Oltiin 22-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin menee avoliittoon, kannattaa tutustua kunnolla. Keskustella paljon. Sopia asioista; miten maksetaan yhteiset laskut (asuminen ja ruoka); mitä tehdään, jos toinen jää työttömäksi/lähtee opiskelemaan/sairastuu vakavasti ja tulot putoavat; miten hoidetaan kotityöt; miten suhtaudutaan vierailuihin (onko toiselle ok, että kavereita juoksee kylässä koko ajan ja toinen taas haluaisi olla iltaisin rauhassa); otetaanko joskus lemmikkieläimiä jne jne.

Ennen kaikkea kannattaa tutustua toiseen sellaisena kuin hän on omassa kodissaan; pitääkö hän kotinsa siistinä, osaako tehdä ruokaa, sujuuko vaatehuolto ym. Jos hän ei tee noita asioita nyt, ei hän tule niitä tekemään avoliitossakaan.

Ja kannattaa selvittää, mitä avoliitossa eläminen käytännössä tarkoittaa. Jos toisen tulot putoavat niin, että hän olisi oikeutettu toimeentulotukeen, hän ei ehkä saa sitä, koska toisella on tuloja. Onko toinen silloin valmis kantamaan isomman vastuun taloudesta? Entä jos tulee ero, kumpi jää asuntoon? Entä jos tulee riitaisa ero (niitä ne useimmiten ovat) eikä toinen sopimuksen mukaan muutakaan pois; olettehan tietoisia, ettei ketään voi heittää kotoaan (jossa on kirjoilla) pois ja vaihtaa lukkoja, vaan sitten pitää hakea häätöä ja kyseessä on useiden kuukausien prosessi, josta syntyy myös kustannuksia. Teoriassa viiden avoliittovuoden jälkeen voi myös tulla tilanne, jossa erotessa toinen joutuu maksamaan toiselle hyvitystä. Se on harvinaista mutta mahdollista. Avoliittokin on monin tavoin juridinen sitoumus, vaikka siinä ei käydäkään kirkossa tai maistraatissa sopimassa yhteiselosta.

Jos haluatte lapsia, niin tietysti nekin asiat on puhuttava etukäteen, vaikka eivät suoraan avoliittoasiaan liitykään. Miten jaetaan hoitovapaat; miten hoidetaan asumis- ja muut kulut silloin, kun toisen tulot putoavat hoitovapaan takia; minkä ikäisenä lapsi laitetaan päiväkotiin tai pph:lle; montako lasta halutaan kaiken kaikkiaan.

Entä tulevaisuus; missä olette kymmenen vuoden kuluttua, kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Haaveileeko toinen muutosta maalle ja toinen ydinkeskustaan?

Kannattaa käyttää aikaa siihen, että tutustutte toisiinne, keskustelette, elätte parisuhteessa omista asunnoistanne käsin.

Parisuhde on sinulle aivan vieras asia.

Joo, kannattaa muuttaa yhteen ensihuumassa ja tehdä sitten vauvapalstalle avauksia raha-asioista parisuhteessa, siivoamisesta ja siitä kun toisen kaverit kulkee kylässä kuin kotonaan. Se se on aitoa rakkautta! Ja jos ei ole, niin ainakin tulee yllätyksenä, ettei voikaan vain nostella toisen kamoja sateeseen ja vaihdattaa lukkoja.

Ei kannata muuttaa yhteen ennen avioliittoa, ja jos et voi kuvitella meneväsi naimisiin nyk. kumppanin kanssa, niin sitä suuremmalla syyllä jatkatte erillään asumista.

Avoliitto hyödyttää vain miestä, ei naista. Naisesta tulee miehelle itsestäänselvyys, kotitalouskone, seksipalvelujen tarjoaja ja miehen varallisuuden kasvattaja.

Avoliittoon suostumalla naisen on vaikea päästä myöhemmin naimisiin. Ja avoliitossa olleet myös eroavat herkemmin avioliitosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata muuttaa yhteen ennen avioliittoa, ja jos et voi kuvitella meneväsi naimisiin nyk. kumppanin kanssa, niin sitä suuremmalla syyllä jatkatte erillään asumista.

Avoliitto hyödyttää vain miestä, ei naista. Naisesta tulee miehelle itsestäänselvyys, kotitalouskone, seksipalvelujen tarjoaja ja miehen varallisuuden kasvattaja.

Avoliittoon suostumalla naisen on vaikea päästä myöhemmin naimisiin. Ja avoliitossa olleet myös eroavat herkemmin avioliitosta.

Kenestä naisesta tulee itsestäänselvyys?

Meillä seksiä harrastetaan vain yhteisestä halusta. Mies tekee enemmän kotitöitä. Yhteiset menot maksetaan puoliksi ja todennäköisesti molemmat sen ansiosta kasvattavat varallisuuttaan. Ainakin itse (n) kasvatan. Naimisiin en enää mene, silti uskon, että avopuolisoni on loppuelämäni elämänkumppani.

Ekojen treffien jälkeen.