Uskaltaako sosiaaliviranomaisille mennä puhumaan isänä vai pitääkö pelätä, että ovat automaattisesti äidin puolella? Kokemuksia?

Teini lapsen isä on yksinhuoltaja. Lapsen äiti on katkeroitunut erosta ja yrittää tuhota isän elämää. Äiti on kertonut tämän isälle suoraan. Lapsi oireilee kokonais tilanteesta todella pahasti. Isä ei pysty hoitamaan lasta yksin ja tilanne vaatii jo sosiaaliviranomaisten apua. Jos isä menee puhumaan sosiaaliviranomaisille Lapsen vaikeasta tilanteesta kotona ja äitiäkin luonnollisesti haastatellaan, niin voiko tässä olla pelko, että sosiaaliviranomaiset tulevat uskomaan äidin valheita kokonaistilanteesta automaattisesti?. Äiti on sanonut, että tulee tekemään kaikkensa, jotta isällä tulee olemaan vaikeata. Äiti on hyvä valehtelemaan koti oloista hänen kotonaan etävanhempana. Lapsi kertoo aivan muuta hänen kotioloistaan (mukana isäpuoli). Onhan hän lapsensa äiti ja usein oli tilanne mikä vain, äidin puolella ollaan usein ja äitiä usein uskotaan enemmän (vaikka valehtelisi 100%). Uskaltaako isänä mennä puhumaan sosiaaliviranomaisille vai pitääkö pelätä, että he ovat loppujen lopuksi kuitenkin äidin puolella vaikka sanoisi mitä?

Viesti eronneille katkeroituneille vanhemmille:

Te eronneet vanhemmat avatkaa silmänne! Vaikka kokisitte ex kumppania kohtaan todella suurta katkeruutta ja vihaa erosta, niin puhaltakaa silti yhteen hiileen Lapsen kasvatuksessa! Lapsi menee aivan sekaisin ja oireilee, kun vanhemmat vain riitelee ja haluavat vain periaatteesta olla erimieltä kasvatuksessa katkeruutensa vuoksi.
Em. Tilanteessa Lapsi purkaa oloaan jo huumeisiin, ei riitä enää alkoholi. Ymmärtäkää mitä se teidän aikuisten välinen riitely katkeroitumisesta voi aiheuttaa lapsellenne!! Katsokaa peiliin edes joskus sieltä katkeruuden syövereistä, että voisiko oma käytös ollakin osa syynä lapsen pahaan käytökseen!! Katkeruus on aivan luonnollinen hyväksyttävä tunne. Mutta elkää puratko sitä ulos niin, että lapsi kärsii!!
Tämä viestinä heille, jotka tunnistavat itsensä tuosta.